Näkemykseni Aabrahamin puukosta.

Muistanette sen Raamatun kertomuksen Aabrahamista, jonka vaimo Saara sai vanhoilla päivillään pojan, Iisakin. Jumala oli toisaalta luvannut Aabrahamille että hänen jälkeläisensä määrät ovat valtaisia. (Eli evolutiivisesti hänen kelpoisuutensa sukupolvien mittakaavassa olisi suuri.) Sitten Jumala käski Aabrahamin uhraamaan poikansa. Ja Aabraham oli jo puukko kädessä valmis, kun Jumala viime hetkellä säästi Iisakin hengen.

Minusta tämä oli kertomus jolla Raamatun kirjoittajat halusivat korostaa "Tottelemisen" "omantunnon" edelle. Jos Aabraham olisi voinut ajatella, että Iisak oli pelkästään jälkeläinen, korvattavissa, hän olisi ollut psykopaatti. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Omatunto ei myöskään ole mikään "Jumalan ääni kuiskuttamassa", koska muutenhan tilanne olisi ollut yksi Jumalan Sana toista Jumalan Sanaa vastaan. Omatunto on siis ihmisen oma ominaisuus -joka teki Iisakin uhraamisen Aabrahamille haasteelliseksi.

Loppupelissä tarinan sanoman kannalta ei ollut merkitystä sillä, tapettiinko Iisak vai ei. Tärkeää oli, että Aabraham oli valmis surmaamaan poikansa ; Hän oli valmis seuraamaan Jumalan käskyä mitä julmimman rajan yli. Iisak toki varmasti tykkäsi hengissä selviämisestään, mutta tarinan opetuksen ( "Älä kyseenalaista, Unohda omat moraalikäsityksesi, Tottele!" ) kannalta olisi ollut sama, vaikka Aabraham olisi tappanut poikansa, ja Jumalan käskystä juonut tämän veret ja piehtaroinut tämän suolissa.

Aabrahamin ratkaisu on kuitenkin raakuudessaankin erittäin inhimillinen; Monessa diktatuurissa ihmiset ovat olleet valmiita miltei mihin vain. Asia vieläpä korostuu jos ihmiset saadaan toimimaan ryhmänä. "Kun se käski, minä vain tottelin" on monelle selitys näihin toimiin. Kukaan "tunteiltaan terve" ei ole täysin joukkopaineen ja seuraamisen ulkopuolella. Auktoriteetti kun toki vie vapautta punnita asioiden oikeellisuutta itse, mutta samalla vie myös ison kasan vastuuta; Käskyn antaja kun on ainakin ajatuksen tasolla mukana kantamassa vastuun tekojen seurauksista.

Vaikuttaakin siksi siltä, että Raamattu on inhimillisen tahon kirjoittama.