Ylpeät riitelijät

Tämän blogin eräs suurista pääteemoista on ollut se, että hihhuleiden kanssa ei kannata keskustella lainkaan. Syyt ovat lukuisat; Suurimmat syyt ovat siinä, että seurauksena syntyy vain riitaa ja keskustelu ei johda mihinkään tulokseen, vaan on turhaa ja turhauttavaa. Ja että kaikki reagointi on itse asiassa juuri sitä mitä he haluavat.

Syynä on se, että hihhulit ovat vaivalla kehittäneet asenteen, joka mahdollistaa mitä järkeenkäymättömimmät väistelyt, jos vastassa on jotain, joka ei suoraan sovi heidän uskoonsa, tai johonkin muuhun vastaavaan heidän yliarvostamaansa ideaan. Toisin sanoen ; hihhulit ovat kovin ylpeitä ja missään olosuhteissa he eivät edes harkitse olevansa väärässä. He kyllä voivat vaatia toisilta ehtoja, joilla he muuttaisivat kantaansa - koska se on "avomielistä". Mutta itse he eivät ole vastaaviin ehtoihin valmiit.

Hihhuleiden ylpeyden seuraukset voidaan tiivistää muutamaan kohtaan;

1: He yliarvioivat oman tietotaitonsa, ja aliarvostavat muita. He voivat kritisoida ketä tahansa tiedemiestä, omasta koulutuksestaan ja alastaan riippumatta, mutta heihin suunnattu kritiikki on aina vainoa.
2: He väittävät että heidän löytönsä ovat tärkeintä ja kiinnostavinta jota maailmassa on ja jota tieteessä on tapahtunut. Vaikka se ei yleensä olekaan johtanut edes yleisempää kannatusta ja mielenkiintoa saaneisiin tutkimuksiin.
3: He eivät koskaan myönnä tehneensä mitään virhettä, ei väliksi kuinka pientä. He eivät kykene myöntämään erehtymistä. Minusta se, että he uskovat että on olemassa jokin kaikkitietävä taho -tai vaikka tämä olisikin olemassa- ei vielä tarkoita sitä että uskovaisetkin olisivat. Mutta luulen, että he eivät voi myöntää erehtymistään, koska muutenhan he tunnustaisivat epäsuorasti myös sen, että he olisivat voineet periaattessa erehtyä myös uskonvalinnassaan. Ja tämä ei tietenkään voi olla mahdollista!
4: He rakastavat sitä että he saavat puhua omista uskomuksistaan. He julistavat sitä koko ajan, kaikkialla; usein sopimattomissakin sosiaalisissa tilanteissa - ja yrittävät aina saada keskustelun suuntautumaan juuri heidän uskomuksiinsa. Ja vain myönteinen lähestymistapa hyväksytään.
5: He ovat myös surkeita kuuntelijoita; Heitä ei kiinnosta kenenkään kokemukset tai mielipiteet - paitsi jos he voivat saada niiden kautta sosiaalisen ja emotionaalisen niskalenkin, jonka kautta voivat käännyttää toisen uskomaan siihen hihhulin rakkaaseen aiheeseen. Näin tapahtuu, koska hän ei enää osaa ajatella toisinajattelijoita ihmisinä joilla on ajattelun ja mielipiteenvapaus, vaan ainoastaan potentiaalisina kääntyjinä, joiden kääntäminen on tärkeintä mitä hän voi fundiksena, uskiksena ja hihhulina tehdä. (Vaihtoehtona on tietysti se, että kohde on "arvoton maailmankuvansa sumentama"..)

Hihhuli vain uskoo, eikä mikään pysty järkyttämään hänen maailmankuvaansa, mutta he ovat vaatimassa maailmankuvan vaihtamisia toisilta. Tälläinen yksisilmäisyys on yksinkertaisesti raivostuttavaa. Vaikka sen pitäisikin johtaa enemmänkin sääliin, koska se kertoo siitä että hihhuli tarvitsee sitä uskoaan; Hän ei lainkaan kykene elämään ilman, eikä edes ajattelemaan ilman elämistä. Joillakin on vahva itsetunto ja maalaisjärjen mukanaan tuoma elämäntaito, jolla he tulevat toimeen maailmassa. Hihhuleilta nämä puuttuvat, joten he joutuvat turvautumaan korvikkeisiin.