Moni uskovainen retostelee yliluonnollisilla kokemuksillaan. He ovat törmänneet ihmeisiin, jotka ovat moninaisuudessaan ja määrässään niin lukuisat, että ainut pula joka niissä on, on runsaudenpula. He ovat nähneet demoneja, He ovat nähneet kuinka riivattu kaatuu Jeesuksen nimessä, He ovat kuulleet koputuksia, He ovat nähneet omin silmin ihmeparanemisia, He ovat nähneet kuinka Pyhä Henki kaataa, He ovat puhuneet vierailla kielillä, He ovat saaneet tulevaisuuden ennustamisen lahjoja ... Hauskinta on, että osa kertoo kääntymyskertomuksissaankin että yliluonnolliset ilmiöt ovat kosketelleet heitä silloinkin kun he olivat "ateisteja". (Mikä ateisti muka hyväksyy yliluonnollisen? Eiköhän kyseessä ole tällöin ollut pikemminkin "luokittelematon maailmankuva" eli kyseessä ihminen joka ei ole ajatellut ja jäsentänyt maailmankuvaansa. Ei ateisti.)
Avainkysymys on, että selvästi nämä yliluonnolliset havainnot ovat tietyillä ihmisillä. Minä en koskaan ole kohdannut mitään yliluonnollista - paitsi kauhuelokuvissa. En ole yrityksestä huolimatta törmännyt mihinkään ihmeparanemisiinkaan.
Erikoiseksi tämän tekee se, että tokihan moni kääntyisi jos saisi konkreettisia havaintoja näistä yliluonnollisista asioista. Uskominen kun on todella helppoa, jos se on itse asiassa "tietämistä".
Eräs uskovainen minua käännyttäessään jopa esitti että hän on itse todella skeptinen henkilö, eikä voisi uskoa ellei hänellä olisi niin "kouriintuntuvia omakohtaisia todisteita Jeesuksen Kristuksen voimasta" ; Toiset saavat ja toisilta otetaan pois sekin vähä mitä he ovat saaneet.
Jumala siis selvästi kohtelee ihmisiä eriarvoisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti