Kulttuurimme Raamattutarinat

Ajatuksia olemisesta -blogissa on käyty mielenkiintoista keskustelua siitä onko kulttuurimme pullollaan viittauksia Raamattuun.

Siellä vastakkain ovat kaksi erilaista ateistista näkemystä:

1: Raamattuun ei ole viittauksia. Tällöin voitaisiin tietysti sanoa että Raamatulla ei ole enää edes kulttuurillista merkitystä.
2: Raamatun arvomaailma ja tarinat ovat elokuvissa piilotettuna niin että se "menee suoraan alitajuntaan", jolloin voidaan ajatella että kyseessä on itse asiassa kristillisiin arvoihin suunnattua aivopesua.

Itse olen sitä mieltä että Raamattuviittauksia käytetään elokuvissa. Samoin niihin piilotellaan usein yhteyksiä myös muista asioista. Esimerkiksi Matrixissa on paljon viittauksia "Liisa ihmemaassa" -kirjaan. Näitä piiloviittauksia on toki hauska etsiä ja huomata. Mutta ne eivät toki tarkoita minusta mitään muuta kuin siitä, että länsimaiseen yleissivistykseen kuuluu myös jonkinasteinen kristinuskon perusasioiden tunteminen. Tällöin Raamattuaiheisten juttujen viljely ei ole sen vaarallisempaa tai ihmeellisempää propagandaa kuin muihinkaa satukirjoihin viittaaminen.

Ja toisaalta myös "peruskertomuksia" on vain muutama. Nämä teemat voidaan löytää lähes minkä kulttuurin mistä tahansa teoskokoelmasta - myös Raamattua vanhemmista kirjoituksista. Niitä löytyy sitten tietysti myös Raamatusta. Se, että näitä "teemoja" löytää ei siksi tarkoita välttämättä sitä että teema olisi napattu Raamatusta. Ihmisestä vain tietyt teemat ja käsittelytavat ovat jännempiä, mielenkiintoisempia ja tärkeämpiä kuin toiset. Ja näitä sitten käytetään enemmän. On muistettava, että elokuva jonka arvomaailma olisi katsojien mielestä paha ja huono ja sen käsittelemä aihe turha ei voi menestyä: sitä ei käytäisi katsomassa. Siksi -ainakin myyvien- elokuvien arvojen on pakko jollain lailla mukautua ympäristön arvoihin. Siksi elokuvien on hyvä suuntautua juuri näiden "perusarvojen" ja "perustarinoiden" pohjalle. Perusteeman käyttäminen voikin olla siksi aivan yhtä Raamattuteemoilla aivopesua, kuin Mesopotamian Raamattua vanhempien kirjoitusten sisältö.

Tämän huomaaminen on tärkeää, koska se itse asiassa muistuttaa kristittyjen käyttämää perustelua, jonka mukaan Suomen Laki nojautuu kristillisille arvoille - ja että siksi nimenomaan kristillisyyttä ei saataisi unohtaa, koska se johtaisi itse Suomen Lain unohtamiseen. Kuitenkin myös ateistit kykenisivät tuottamaan näitä "perusarvoja". Ja kristinuskoa ei voida pitää perusarvoiltaan lainkaan demokraattisina: Kristinusko kun muistuttaa rakenteeltaan enemmän "Yksi Suuri JumalaPaimen johtaa lauman lampaita laitumelle. Paimenta pitää seurata mukisematta." kuin "yksi lammas, yksi määintä, lampaiden enemmistö päättää itse mitä laidunta syövät."