Jumalan näkeminen.

Ongelmana Jumalan löytämisessä ovat moninaiset eri uskonnot ja heidän oppinsa. Uskonnot kertovat mitä Jumala on tehnyt, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja näissäkin on eroja; Ikään kuin takana ei olisikaan yksi Jumala, vaan uskonto olisi enemmän kuin mielipiteet. Tietyt asiat ovat useimmilla samalla tavoin ja toiset eroavat. Ja yhteydet ovat juuri niissä kohdin, joita ateistitkin pitävät tärkeänä ;Enemmistö ihmisistä, ateisteistakin, pitää perhettä ja elämän kunnioittamista tärkeänä.

Tämän vuoksi meille vihjataankin, että syy on opissa. Ei saisi seurata ihmistä tai oppia vaan Jumalaa. Samoin pettymykset ei kuulemma ikinä johdu Jumalasta vaan aina ihmisen opista.

Moni ajattelee että Jumalaa voisi lähestyä hänen luomistyönsä kautta. Tämä tarkoittaa luonnon katsomista. Ikäänkuin luonnossa tuleva tunnee siitä että olet osa luonnon suurta (ravinto)ketjua johtuisi jostain muustakin kuin siitä että luonto on iso.

Samalla logiikalla ajatellaan että ihminen voi luotuna itseensä tutustumalla löytää Jumalan. Itsessäni ja kanssaolennoissani näen ihmisen, enkä jotain "mahtavaa ylihienoa Jumalan kuvaa". Muu vaikuttaa ylpeydeltä. Uskisten kohdalla vaatimattomuuteen verhottua ylpeyttä.

Mutta kuka sanoo että luonto tai minä alunperinkään on Luotu? Tämäkin tieto löytyy ihmisten opeista - joku kertoo sen meille. Ja tätä ihmisen tietoa sitä seurataan kun tutustumme luontoon tai omaan napaamme. Saadaksemme varmistuksen Jumalasta ja kyetäksemme näkemään sen ja näin varmistaaksemme sen että meidät ja/tai luonto on Luotu meidän on siis selvästi ensin oletettava että Jumala on ja että hän on luonut meidät ja/tai luonnon.