Rikos, johon Jumalan armo ei yletä.

Mikä on kristillisen uskon mukaan pahin asia?
Murha? Sodan sytyttäminen? Kidutus? Lapsen raiskaaminen?

Olette väärässä. Annetaan Jeesus -sedän kertoa meille Totuus:

"Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa."
~Matt.12:31-32

"Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin."
~Mark. 3:28-29

Pahin rikos on Pyhän Hengen loukkaaminen. Sitä ei voi saada anteeksi.
Pyhän Hengen pilkkaaminen on Paha. Kaikkein pahin juttu.

Luulisi että Pyhän Hengen pilkkaaminen olisi korkeintaan egokysymys Jumalalle ; Jos minä olisin kuningas ja diktaattori, niin ainakin minä pitäisin murhaa pahempana rikoksena kuin Kuninkaan nimeen liitetyt kauheat ja herjaavat lisäviitteet (kuten "karttanaama")

Ainut näkökanta, jolla tämä järjestely tuntuu viisaalta on ateistinen:
Jos Pyhä Henki ei ole olemassa, olisi yhteisö joka pitää Pyhää Henkeä tärkeänä ongelmissa koska aina kun se joutuisi kriittisen ja avoimen tarkastelun kohteeksi, sen uskottavuus romahtaisi kun jokainen kriittinen ajattelija ajattelisi loppuun asti ja häipyisi toisiin maisemiin. Ja tämä selittää miksi nimenomaan Pyhän Hengen pilkkaamisen pahuutta korostetaan (muiden kolminaisuuden osien kustannuksella). Syy on se, että Pyhän Hengen väitetään toimivan aktiivisesti keskuudessamme.

Ainut keino, jolla lahko, joka uskoo aktiivisesti toimivaan voimaan -jota ei kuitenkaan olisi olemassa- olisi nimenomaan se, että tarkempi kritisoiminen estettäisiin, minimoitaisiin. Ja tämä näkökulma kertoo ainakin minulle sen, että ne lahkot joissa Pyhän Hengen antamat ihmeet, "armolahjat", ovat ne joita korostetaan, on kriittinen keskustelu näiden lahjojen luonteesta myös ei-hyväksyttävää. Jokainen väitetty ihme on tätä kautta todellinen ihme.

Jännittävintä toki on se, että kun tälläistä jatketaan tarpeeksi, alkavat uskovaiset uskomaan että kaikkien ihmeiden epäily on (muutoin harvinainen) menolippu Helvettiin ilman palautusoikeutta. Ja tämän jälkeen jokainen pienikin, valehdeltukin, Pyhän Hengen ihme otetaan todesta.

Ihminen kun näkee aina vain sen minkä haluaa ja uskaltaa.