Jehovat kävivät.

Jehovan Todistajat, nuo ulko -oviemme kellojen ja koputtimiemme ahkerat testausmiehet, kävivät pareittain oveni takana. Jorma Etton kuuluisaa runoa mukaillen tein tilaisuuden johdosta Jehovan Todistajista kuvauksen. Nyt tekin tunnistatte nämä salkuilla ja puvuilla varustetut ihmiset, jotka hymyillen kuin kaupparatsut tulevat koteihimme vierailemaan:
Jehovan Todistaja on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla, ja vastarannalla huutaa toinen Jehovan Todistaja: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. Tuolta tulee Jehovan Todistaja ja kolkuttaa, on tässä ja kolkuttaa, tuonne menee ja kolkuttaa, on kuin viimeisten aikojen pelossa ja kolkuttaa, kun Seura heittää laukkuihin lehtisiä. Sellaisella Jehovan Todistajalla on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on Jehovan Todistaja. Eikä Jehovan Todistajaa erota ovisummerista mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Kutsuin heidät sisään ja tarjosin kahvit. Juttelimme, tai tarkemmin sanoen vuoroluimme keskustelun joka oli heidän mukaanaan kansien väliin painettuna. He eivät tiedä vakaumustani, kysyttäessä olen sanonut että "ihan tavallinen kaverihan minä". Olen tässä kohdin noudattanut hyviä tapoja ja uskonnonopettajani, pohjalaisen kaverin, opetusta. Hän sanoi että ei koskaan pidä vedota Raamattuun hihhuleiden kanssa, koska hihhuli loukkaantuu ja lisäksi hihhuli on luultavasti tutustunut kantapään kautta kaikkiin ikäviin kohtiin ennalta ja on siksi osannut varautua niihin -ja jos ei olekkaan, ei hän ota opikseen, vaan keksii jonkun selityksen, esimerkiksi kuvainnollisuuden tai "että se on korjattu uudella lailla" sille, jolloin itse asiassa teemme hihhuleista entistäkin vakuuttavampia ja koulitumpia hihhuleita. Olin siis kiltisti. Juttelimme Israelin kuninkaista. Siitä kuinka Daavidin suvun miehet vanhoilla päivillään sortuivat. Daavid Batsebaan, Salomon vieraisiin jumaliin ja naisiin. Muistin lisätä Saulin, joka vanhemmiten muuttui pahaksi.
Tuli kuitenkin mieleen, että jospa syynä ei ole ollutkaan se että nämä kuninkaat olisivat olleet vanhoina sen pahempia kuin aikaisemminkaa, vaan ihan siitä että Juutalaiset ovat kirjanneet "kirjoihin ja kansiin"/"kansanperinteeseen" tapahtumat. Jolloin käy kuten aina, eli "sen hetkinen hallinto määrää sen mitä kansien väliin laitetaan", jolloin on luonnollista että jos kritiikkiä tulee, se tulee silloin kun valta on jo kadonnut. Jolloin "varhaishistoria" joka on ylös laitettu kritisoi nimenomaan kuninkaiden viimeisiä vallassaolon aikoja. Ja kuninkaan muita hallitusaikoja luonnollisesti ylistetään, nehän on kirjattu silloin kun hän vielä oli vallassa.

Tosin kun en ole historioitsija enkä teologi, ei tässä ole välttämättä mitään perää. Kunhan tuli näin tuoreeltaan mieleen..