Lapiohommia.

Lapsena asuin talonyhtiössä jossa oli talonmiesvuorot. Tämä tarkoitti sitä, että talonyhtiö säästi varojaan siten, että jokainen hoiti lumenluontityöt ja vastaavat aina omalla viikollaan. Vaihtoehtona oli maksaa rahaa. Samassa talonyhtiössä asui Helluntailainen pariskunta. Periaatteessa ihan mukavia ihmisiä. Jumala oli molemmille kertonut että he pelastuvat.

Eräänä päivänä, ollessani lapsi, haahuilin pihalla. Ikää on myöhemmin tullut, mutta haahuilu ei ole loppunut. Edellä mainitun helluntailaispariskunnan mies tuli ja piti minulle spontaanin saarnan, joka kertoi lähinnä siitä miten kovasti hän oli lapsena tehnyt töitä, ja miten minä olin vain laiskana. Saarnan päätteeksi hän sanoi että pihan lumet oli luomatta ja minä vain siinä leikin.

Ei siinä sitten mitään. Otin lapion, kolan ja jäähakun avuksi. Saihan siinä ajan kulumaan. Iltapäivällä sain tietää, että sattui vain olemaan helluntailaisten oma talonmiesvuoro.

Kyseessä ei periaatteessa ollut muutoin iso asia, kyllä minä pihaa olisin pyynnöstä ilmaiseksi kolannut muutoinkin. Mutta tuosta tapauksesta jäi silti jotenkin sellainen olo, että "jotkut säästivät minun kauttani rahaa ja sain vain haukut kiitokseksi." Ystävällisestä pyynnöstä olisi kenties jäänyt aivan erilainen olo. Tai edes kiitoksesta jälkeenpäin.

Ymmärrän toki että uskovaiset ovat vain ihmisiä. (Mitä muutakaan ne voisivat ateistille olla? Uskovaiset itse odottavat että kun Jeesus tulee sydämeen, niin sitä jotenkin muututaan paremmaksi ihmiseksi, joka on kärsivällinen ja lempeä ja joka ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa. Ja kun tätä ei näy, tulee tästä voida päätellä kumpi taho on oikeassa; Se, jonka mukaan uskovaiset ovat "vain ihmisiä" vai ne joiden mukaan he ovat "jotain enemmän".) Jokaisella on pahoja päiviä, ja tuollainen talonyhtiön "rahan ottaminen vanhoilta ihmisiltä" voi tosiaan olla hieman epämukava ja epäreilu järjestely. Mutta toisaalta; kuka tietää, miten paljon tämäkin yksittäinen pieni asia on vaikuttanut "alitajunnassa" siihen että olen ateisti ja minkälainen kuva minulla on syntynyt uskovaisista.

Kenties tämä on sitä "pienillä asioilla voi olla suuria merkityksiä", jota ilmeisesti pian alkava "kuuden ketju" -sarja luultavasti minua herttaisemmin käsittelee.