Julistaminen kannattaa aina?

Kaduillamme on innokkaita julistajia, jotka jakavat lappuja. He huutavat, maanittelevat ja käännyttävät... Kukin hieman persoonansa mukaan. Julistajien työ on enimmäkseen seisoskelua. Vain vähemmistö juttelee, vielä harvempi kääntyy. Jos kääntyminen olisi yleistä, johtaisi korkoa korolle -sääntö siihen, että kaikki olisivat kääntyneitä.

Toisin sanoen: Julistamisessa ei koe aitoa onnistumisen iloa.

Tästä herääkin ihmetys siitä miksi jotkut niinkin aktiivisesti jaksavat ja viitsivät nousta häiritsemään ihmisiä: Julistajat itse tietävät että heistä ei juurikaan pidetä.

Olen itse keksinyt vain kaksi motivaatioseikkaa:
1: Pelko omasta riittämättömyydestä; Ajatus siitä, että taivaspaikkaa pitää vielä lisää tienata, jotta sen saisi osakseen. Tämän pitäisi kuitenkin olla seikka, joka katoaa heti kun pelastuu; Ainakin naapurinamme olleet Helluntailaiset ylpeästi kertoivat että heillä oli sopimus pelastuksesta Jumalan kanssa jo taskussa.
2: Ylpeys siitä että on parempi kuin käännytettävät. Tälläinen ajattelu kuitenkin nojaa kuolemansyntiin nimeltä "ylpeys". (Ps. 101) Eikä tätä kuolemansyntiä ole taatusti poistettu (Matt 5:18)

Kuitenkin näkemykseni on hieman yksipuolinen; Kuten Sakinan täydennys valaisee. Julistamisessa ei juurikaan kohtaa aitoa onnistumisen iloa; Mutta eipäaitoa onnistumisen iloa, ja epäonnistumisen iloa sitäkin enemmän: Jos joku suostuu vaikka kuuntelemaan ystävällisesti ja tulemaan kokouksiin -aidosti kääntymättä- voi julistaja kuitenkin kokea onnistuneensa "käännyttämään" jonkun.

"Sinänsä koko evankeliointi on ristiriitaista, koska toisaalta toivoo toisen kääntyvän, toisaalta ei. Jos itse saa jonkun kääntymään, voi olla ylpeä asiasta ja todistaa, kuinka Pyhä Henki antoi oikeat sanat. Toisaalta on "kivaa", jos joku herjaa, silloin voi aina sanoa, että ihmisessä puhui Saatana - eli että itse on kovin pyhä ja kaiken tämän maailman saastan yläpuolella. Evankeliointi siis kannattaa aina: joka tapauksessa voi pönkittää omaa itsetuntoaan, joka on pohjimmiltaan kovin kovin heikko ja haavoittuvainen..."

Eli vaikuttaa siltä, että jokainen, joka reagoi edes jotenkin käännyttäjään toimii julistajan asialla. Eli ainut tapa olla erimielinen julistajan kanssa on huomiotta jättäminen; Kaikki huomio, jona julistaja saa, on julistajalle hyvää huomiota.

Jokainen julistaja voisi ensi alkuun miettiä onko tässä Sakinan kuvauksessa mitään perää. Jos on, suosittelen kotiin jäämistä. Voit lukea vaikka hyvää kirjaa -vaikka sitten Raamattua. Lukeminen -toisin kuin Julistaminen- kannattaa aina.