Check this out!

Sain pikaisen reaktion erääseen vanhaan blogaukseeni.

Tämä on mainio osoitus siitä, miten tiettyjen uskovaisten puheet siitä että "rolipelaajia ei mollata" tai mitään vastaavaa ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Mitä "Juhani" -joka edustaa tahoa jolle minun ei pitäisi keskustella ja joita pyydän toistuvasti pysymään täältä poissa ja joilla ei riitä ns. sisälukutaito tälle - siis sanoi?

"J.K. Rowling on sanonut, että hän ei korota noituutta Harry Potter kirjoissa. J.K. Rowling on myös sanonut, että hän ei usko noituuteen sillä tavoin kuin kritiikot ovat hänestä puhuneet. J.K. Rowling on edelleen sanonut ettei hän usko taikuuteen siten kuin hän on sitä kirjassaan kuvaillut. Noista kommenteista voi päätellä, että hän uskoo jollakin tavalla noituuteen ja taikuuteen."

Aivan, jos minäkin sanon että hän en usko tavaraan, jota minuun yhdistetään, tarkoittaa sitä että hän uskoo siihen jotenkin? Tuo tulkinta vaatii ns. pahantahtoisen luentatavan. Jos minä sanon että en roolipeleissä "korosta noituutta" se todennäköisesti tarkoittaa sitä että vaikka peleissä esiintyy velhoja, en usko noituuteen tai taikuuteen lainkaan. Jos minä sanoisin että "roolipelaajaat ei usko noituuteen siten kuten hihhulit heidän väittävät uskovan" tarkoittaisin juuri samaa. Että en usko lainkaan noituuteen, eikä pelissä ole kyse todellisuuden muokkaamisesta, vaan samasta kuin elokuvien kohdalla. "Kaikki minkä TV:ssä näet ei ole totta". Samoin jos sanon että en usko taikuuteen siten kuin D&D -maailmassa se esiintyy, se ei kertoisi siitä että uskoisin noituuteen jossain toisessa muodossa. Vaan että en usko taikuuteen. Jotta voitaisiin järkevästi sanoa että Rowling uskoisi noituuteen, sen täytyisi tarkoittaa sitä että hän sanoisi että hän uskoisi noituuteen. Toki näitä esityksiä ei ole viitattu, joten tosiasiassa emme tiedä mitä Rowling on sanonut. Nyt tiedämme mitä hänen väitetään sanoneen.

"Kirjojen perusteella hän tietää paljon okkultiikasta sekä noituudesta. J.K. Rowling on myöntänyt, että hän on tutkinut paljon mytologiaa, okkultiikkaa, pakanauskontoja, kelttien uskomuksia, druidien uskontoa, noituutta sekä satanismia. J.K. Rowling myös tietää, että jotkut kirjan loitsuista ovat oikeita loitsuja, joita käytetään tosielämässä okkultiikassa ja noituudessa."

Entä sitten? Jos niihin ei usko, niin onko siinä jotain pahaa? Käsittääkseni televisioonkin tehdään kauhuelokuvia joissa otetaan selvää siihen liittyvistä perinteistä. Esimerkiksi ihmissusielokuviin voidan kaivaa arkistoja ja viitata "mystikkojenkin" rakastamia viittauksia. Tämä ei ole sama asia kuin että näihin asioihin uskottaisiin. Tekijä ei välttämättä usko niihin. Eikä katsojakaan. Toki aina löytyy niitä sairaita kauhuelokuvien ystäviä jotka uskovat että elokuvat ovat totta. Mutta tämä todellisuustajun vääristyminen ei ole elokuvantekijän, vaan sen katsojan ongelma.

"J.K. Rowling kirjoittaa pahuudesta, vaikka hän koittaa uskotella toisin. Rowling ei ole kirjoittanut kirjaansa pelkästään mielikuvitusta käyttäen, vaan on hakenut täsmällistä ja tarkkaa tietoa okkultiikasta Harry Potter kirjoihin, kirjat eivät siten ole pelkkää mielikuvitusta, vaan myös perustuvat todelliseen pahuuteen."

Eli juonet on siis löydettävissä kaikkialta? Mielestäni kirjassa ei ole mitään "normaalista taustatutkimuksesta poikkeavaa". Ainut mistä Rowlingia voidaan syyttää, on ahkeruus. Sen sijaan tälläinen taikuuspaniikki kertoo siitä että jotkut lukijat eivät osaa erottaa fantasiaa todellisuudesta. Minua on aina huvittanut eräs "tiettyjen kristittyjen" outo tapa. He vastustavat taikauskoa. Eivät koska se on höpöä, vaan koska he uskovat ne ihan kybällä.

Minun on vaikeaa ottaa heitä vakavasti. Olen nimittäin törmännyt "kristittyihin asiantuntijoihin", jotka ovat mukamas tutustuneet roolipeleihin. Olen aika aktiivinen niissä piireissä, ja en ole heihin siellä törmännyt. Enkä ole aktiivisuudestani huolimatta koskaan törmännyt mihinkään sellaiseen, jonka he väittävät olevan "arkipäivää". Toisin sanoen: nämä "asiantuntijat" satuilevat tarkoitushakuisesti. Ja sitten ihmettelevät että "miksi eivät tule meidän luo ja tykkää meistä ja meidän aatteesta vaikka me miten pontevasti niitä aina muistetaan herjata ja mustamaalata."

"J.K. Rowling on sanonut olevansa kristitty ja uskovansa Jumalaan. Miksi ihminen joka sanoo uskovansa Jumalaan kristittynä kirjoittaa kirjoja, jotka korottavat noituutta ja okkultiikkaa?"

En tiedä, ehkä samanlainen jotka tekevät televisioviihdettä jossa on väkivaltaa. Ehkä kaikki uskovaiset eivät ole samanlaisia. Itse olisin halukas uskomaan että asia ei olisi kuten hihhulit usein ajattelevat: Hehän asettavat itsensä Jumalaksi Jumalan paikalle ja tuomitsevat muut kristityt taivaaseen ja helvettiin, sen mukaan noudattavatko he juuri heidän näkemystään. Toivon että näin olisi, koska muutoin koko kristinusko pitäisi poistaa yhteiskunnasta ensi tein.

"J.K. Rowling luulee uskovansa Jumalaan, mutta hän ei usko Jumalaan siten kuin Raamattu opettaa. Ihminen joka uskoo Jumalaa ja Raamatun sanaa ei kirjoita, että on olemassa hyviä ja pahoja noitia (velhoja), kuten J. K. Rowling kirjoittaa kirjassaan."

Tämä on samaa ylemmyysasennetta, jossa paistaa lähinnä kommentoijan suvaitsevaisuus. Jos minä sanon että "tuollaiset kommentoijat vain luulevat uskovansa Jumalaan", ei se muutu pahaksi.

"Raamattu sanoo, että kaikenlainen noituus on pahaa ja syntiä. J.k. Rowling kirjoittaa kirjassaan, että Potterin taikuus on hyvää ja tämä jo yksistään todistaa sen että Potter kirjojen sanoma on pimeydestä ja tietenkin kirjassa on paljon muuta, joka edustaa pimeyttä. Kaikki kirjat, jotka kertovat noituudesta eivätkä sano niiden olevan syntiä ovat kirjoja, jotka edustavat pimeyttä olkoon sitten niiden kirjoittaja kristitty tai ei. Raamattu sanoo taikuuden ja noituuden olevan syntiä ja Jumalaan uskovan tulee uskoa siten kuinka Raamattu opettaa."

Tässäkin voisi huomauttaa siitä, että jos Rowling ei usko magiaan siinä muodossa missä se kirjassa on - kuten itse esitit hänen kannanotokseen. Niin se tarkoittaa sitä että se kirjan aineisto ei ole hänestä mitään noituutta. Hän ei siis voi esittää noituutta hyvässä muodossa, jos se ei hänestä ole lainkaan noituutta. Tämä siitä riippumatta vaikka uskottaisiin pahantahtoiseen höpöyhteyteen joka tässä rakennettiin tarkoitushakuisesti ja keinotekoisesti väkisin perustelutavalla jossa ollaan niin avaria että musta on valkoista. Nimittäun vaikka Rowling uskoisi "erilaiseen taikuuteen kuin mitä on esittänyt" ja olisi kristitty. Ja pitäisi noituuden opettamista pahana, moraalista ongelmaa/dilemmaa ei ole hänellä, koska kirjassa oleva olisi jotain muuta. Vai kieltääkö kristinusko mielikuvituksen käytön jossa viitataan vakiintuneisiin perinteisiin lähteenä?

Toisekseen taikuuden pahuus on kyseenalaista. Kristityt itse hokevat jatkuvasti taikuusjuttuja. Juhanikin varmasti levittelee montaa kuulemaansa rukousparannusta. Niiden opettaminen on taikuuden opettamista. Siinä kontrolloidaan yliluonnollista ja saadaan se tekemään kuten tahdotaan. Ei kristityt ole mitään taikuudenvastustajia. He vain nimeävät sen eri tavalla heti kun he itse viittaavat siihen. Se on silloin "ihme", ja niihin viittaaminen on hyvyyttä. Jos Harry Potteria olisi kutsuttu pappiskouluksi ja juoni olisi ollut identtinen, olisi samat kristityt kiittänyt että miten helvetin hienoa tukea kun oli "kristitty sankari."

Minusta taas kaikki tahot jotka pitävät taikuutta relevanttina ja todellisena asiana edustava taikauskoista kantaa. Kirjaimellisesti. Jos he eivät täytä taikauskon määritelmää, niin ketkä. Tätä kautta kaikki jotka missään mielessä vetoavat taikuuden olemassaoloon ovat tervettulleita todistamaan taikuusilmiön tieteellisesti ja palaamaan sitten asiaan. Siihen asti he ovat hairahtuneita hörhöjä.

Ja toisaalta, kun aiheena on "haitallisuus lapsille", niin olisi hyvä miettiä esimerkiksi Manaaja -elokuvaa. Sen tekijä on sanonut uskovansa demoneihin, joten se on tavallaan dokumentaarista aineistoa. Taikauskoon kieroutuneen ohjaajan teokseen ei ole pakko uskoa eikä pitää vakavana. Esimerkiksi minä voin katsoa em. elokuvaa ilman että ohjaajan aate mitenkään tarttuu. En pidä sitä dokumenttielokuvana tai minään.

"J.K. Rowling on valinnut päähenkilön nimeksi Harry Potter (Potter eng. savenvalaja). Babyloniassa oli naisjumalatar (Aruru/Istar), joka tarinan mukaan loi savesta (savenvalaja) ihmisen. Feminiiniset noituuskultit opettivat (Babyloniassa) naisen synnytysprosessin tuovan uuden elämän, jonka kautta ihminen kasvaa ja muuttuu elämään koko ajan korkeammalla tietoisuuden tasolla."

Niin, jännittävää onkin se, että kirjoissa ei kerrota tätä yhteyttä, Babylonialaisia ei mainita edes nimeltä tai mitään. Se löytyy vain niille jotka ovat jo tutustunut aiheeseen. Tätä kautta Potter ei itse asiassa opeta mitä noituus on: Keksittyjä juttuja ei voi erottaa käytetyistä. Siis vaikka taikuus olisi totta ja vaarallista, yhteydet on nähtävissä vasta jälkikäteen. Asiat ovat tuttuja vasta kun on niihin on jo tutustunut. Tätä kautta Potter vie ne lapset noituuteen jotka ovat jo noituudesta perillä?

"Tämän saman idean voit nähdä Potterissa, joka sai "uuden elämän" Hogwartin noitakoulussa, jossa hän opettelee uutta korkeampaa tietoisuuden tasoa noituuden avulla. J.K. Rowlingin päähahmo on syntynyt noituuden kultin muokkaamana ja hän opettaa noituutta kirjoissaan lapsille."

Joo, siinä sivussa opetetaan suvaitsevaisuuttakin, ja moukkamaiset opikeauskoaan korostavat velhot ovat pahoja. Tämä opettaa lapsille sen asian, että ylpeät, "puhdasoppisuuttaan" korostavat ja muita "kuraverisiksi" tuomitsevat ovat yksinkertaisesti epäkohteliaita moukkia ja edustavat pahuutta. Ymmärrän miksi Juhanin kaltainen kristitty kokee tämän itselleen uhkana.