Uutuudenkarheassa Tieteen Kuvalehden numerossa (3/2008) on "Teiltä ja meiltä" -kommenttiosiossa Esko Toppilan maininta inkvisiitiosta. Lausunto on minusta ihan uskottava. Kirjoitan sen tähän:
'Artikkelissa "Maailmanselitysten kilpailu"(18/2007) sanotaan, että monen tutkijan ura päättyi invisition langettamaan kuolemantuomioon. Totuus on toisenlainen. Esimerkiksi Egon Fidelin "Uuden ajan kulttuurihistorian" mukaan tutkija julkaisi väitteensä ja peruutti sen julkisesti - ja asia oli sillä selvä.
On totta että Galileille tuli ongelmia. Vastauskonpuhdistuksen vuoksi ilmapiiri oli kireä. Silti Kepler sai melko rauhassa esittää omia näkemyksiään aurinkokeskisestä maailmasta. Galilein rangaistusta onkin selitetty hänen ilkeydellään. Väitetään että hänen vihamiehensä onnistuivat uskottelemaan että Discurci -kirjassa esiintyvä Simplicissimus olisi paavin pilakuva. Myös inkvisition verenhimoisuutta on liioiteltu, vaikka kuulustelu oli aina vakava asia. Esko Toppila.'
Tämä lausunto on varmasti aivan totta. Kuitenkin tahtoisin muistuttaa myös siitä, että mitä esimerkiksi Brunolle kävi. Selvästi inkvisiitiossakin vaadittiin julkinen peruutus kannalle. Ja lisäksi tahtoisin muistuttaa, että inkvisiitio todellakin on vähemmän syyllinen kuin on uskoteltu. Pääsyyllisiä esimerkiksi noitavainoihin olivat protestantit. Mutta tietysti "katolisen kirkon pahutta" on toki korostettu myös arvokkaassa Luterilaisuudessamme. Noitavainotkin ovat opetetusti inkvisiition hommaa. Ilmeisesti pahuus ja vastuu on tässäkin suhteessa helppo laittaa "uskonpuhdistuksen toisella puolella" oleville.
Vaikka aika harva ilmeisesti uskoisi että jollain keskiajan ihmisten tekemisillä olisi jonkinlainen naurettava periytyvyys, joka perytyisi aatetovereille kolmanteen ja neljänteen polveen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti