keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Pyhä Kaksinaisuus.

Hihhuleille asiat ovat yksinkertaisia. Asioilla on kaksi puolta. Ei useampia. He eivät mieti, onko jokin uskomistapa osittain väärä, he eivät mieti onko joku vähän vai paljon paha. Se on joko-tai. Vertailua harmaan sävyissä - saati sitten väreissä - ei ole.

Tämän seurauksena hihhulit rakentavat ojia, polttavat siltoja. Hakemalla hakevat ristiriitaa. Koska tällä tavalla "oikeassa oleminen" muuttuu todella tärkeäksi. Et voi olla vain "siihen päin oikeassa". On oltava täysin oikeassa.

Siksi hihhuleilla on kaikessa jako;Kaikessa, millä on merkitystä, on kyse taivaasta ja helvetistä. Asiat joko sopivat tähän dikotomiaan tai ne ovat turhia. Tämä yltää jopa parisuhteen tasolle. Esimerkiksi Jehovan Todistajien ja hopeasormuslaisten julkaisut kertovat miten on pakko elää. Vaihtoehtona on tuho.

Aika henkilökohtaisempaa asiaa voi olla vaikea hakea. Ja tämäkin pitää tietysti laittaa kahtiajakoon. Koska muutenhan se on "turhuutta", jotain jota ehtii harjoittaa sitten taivaassa. Nyt maan päällä, kun taisto Saatanaa vastaan on hurjimmillaan, on keskityttävä siihen mikä on todella tärkeää.

Siksi jos joku alkaa keskustelemaan hihhulin kanssa, on jo suoraan tuomittu "toisella puolella olevaksi". Hän ei voi olla oikeassa, koska eihän raamattupiiri ole sitä hyväksynyt. Siksi on merkityksetöntä repiä traktaatteja tai raivota julistajille. Hihhuli tulkitsee nämä teot todisteeksi Saatanan raivosta. Henkilöhän ei voisi koskaan muutoin suuttua julistajalle, joka omasta mielestään ainoastaan "pyyteettömästi pelastaa ihmisiä pois silloilta, jotka ovat oikeasti olemattomia siltoja kuilun yllä". Eli pelastamassa ihmisiä kahtiajaottelun mustavalkoiseen maailmaan. Käännyttämisteho kasvaa, koska uskovainen pelkää, ehkä jonkin verran itsensä, mutta etenkin maailman puolesta. Demoniset hirveät Saatanan voimat hallitsevat maata ja muita ihmisiä. Tämä valta saadaan kutistettua vain käännyttämällä. Uskovaiselle se että kaikki saadaan käännytettyä omalle kannalle on sitä että maailmasta tehdään turvallinen paikka.

Dikotomia siis luo ristiriidan, joka antaa oikeassaolon tunteen MUTTA kahtiajako johtaa MYÖS kriisien ja erimielisyyksien maksimointiin. Ei ole mahdollisuutta kompromisseihin tai edes vähittäiseen vaihteluun. Jokaikisessä hypyssä on kyse mustasta valkoiseksi -muutoksesta. Totuuden hintana on siis se, että uskovainen joutuu elämään erimieltä olevien kanssa, jotka eivät myönnä tätä erityistä oikeassa olon laatua vain tälle uskovaisen tiukalle näkemykselle. Hän joutuu siis elämään uskonsa turvin itse, tukenaan vain pieni raamattupiirinsä ja luottamuksensa Jumalaan. Ja niitä muita on paljon, ja he ovat asioista erimielisiä. Kammottavan moni on hihhulin näkemyksen mukaan "pahasti väärässä", "eksytetty" ja jopa "Saatanan vallassa". Tälläinen tietysti alkaa ahistamaan. Ketä tahansa alkaisi.

Asiaa ei tietenkään auta se, että sekulaarista tämä heidän vaatimuksensa totuuteen vaihtamisesta näyttää samalta, kuin jos joku vaatimalla vaatisi väritelevision vaihtamista mustavalkotelevisioon, koska "mustavalkotelevisio näyttää vanhat ja uudet elokuvat samanlaisessa valossa", "avomielisesti ja reilusti".

Silti, vaikka ei Saatanaan tai Jumalaan uskominen, tälläinen syyttäminen itse asiassa loukkaa. Jos toisin ajatteleminen ja eriävän mielipiteen esittäminen on suoraan viittaus siihen että edustaa Idi Aminiakin pahempaa voimaa, voidaan vakavasti kysyä, onko kyseessä kunnianloukkaus. Hihhuli ei kuitenkaan pohdi sitä, loukkaavatko tälläiset rinnastukset. He eivät mieti, voisiko se olla se syy miksi uskovaisia pilkkaavilla on ne tunteeseensa. Ehkäpä se, että kuljet kadulla jakamassa lappusia, maustettuna lauseissa jotka kertovat että joko olet puolellasi tai Aadolf Hitlerin puolella, saisi aikaan aggressiota, jos tätä harrastaisi sanotaan vaikka tuhat Suomalaista ihmistä. (Luultavasti siinä saisi hitlerkorttilaiset turpaan kerran jos toisenkin. Uskovaisiin suhtaudutaan siis jopa erittäin suopeasti. Heidän päätään ei toistuvasti paukutella metalliputkella.)

Tätä toisten tunteisiin syventymistä hihhuli ei tietenkään tee, koska hän joutuisi myöntämään että hänessä todella voi olla vikaa. Sillä tämä vikahan johtuisi itse dikotomiasta. Eli pohjimmiltaan koko tavasta, jolla he luokittelevat maailmaa yksioikoisesti. Tämän vuoksi fundamentalismi näyttää ulospäin vakavalta narsismilta. Narsistille on helppoa julistautua Jumalan äänitorveksi joka todella tietää Totuuden, ja tältä pohjalta vain ilmoittaa vastapuolensa pahaksi tasolla jossa asia ei ole debatoitavissa. Hihhuli tekee tämän vain hieman eri syistä.

Silti olisi mielenkiintoista miettiä, minkälaisia reagointeja tulisi vastaan, jos nähdessään katujulistajan, menisikin maireasti hymyillen heidän luokseen ja kysyisi sitten ystävällisellä äänellä että haluaako hän että pilkkaat hänen kuulleen Pyhää Henkeä? Jos hän vastaa ei, sanoisi siihen vain että "Sepä ikävää, meidän tilaisuuksiimme olet kuitenkin tervetullut, jos mielesi vaihtuu". Ja kävelisi sitten kiltisti pois.

Ei kommentteja: