Eräs ihmeellisimmistä asioista, joita herätyskristilliset harjoittavat on maailmanlopusta iloitseminen. Mitä kovempia katastrofeja tapahtuu, sitä useampia innokkaita julistusviestejä ilmestyy foorumeille. Sitä useampi katujulistaja ilmestyy kadulle kertomaan ilosanomaa.
Pinnallisesti he saattavat surra parilla sanalla vainajia. Mutta kun pintaa hiemankin raapaisee, saa kuulla kuinka "tämäkin on ennustettu". Ja ennusteet viittaavat maailmanloppuun, siihen että tulee "kovat ajat", osa "ylöstemmataan" ja muille tulee kärsimyksen aikoja.
Heistä katastrofit toisin sanoen kertovat että onnettomuusksia on tulossa lisää. Ja pahempia. Ja että toisinajattelijat joutuvat pian kärsimään. Tulee kauheita tapahtumia, joita nämä joutuvat kokemaan. Ja he selvästi iloitsevat tästä. Kun ennusteet tulevat puheeksi, katsokaa kuinka puhujan silmät kirkastuvat. Sitä katsellessa ja juttuja kuunnellessa huomaa selvästi kuinka tuo asiasta kertova ihminen todella kovasti iloitsee "ennustuksen toteutumisesta".
Tämän jälkeen he puhuvat siitä kuinka he ja Jeesus rakastavat kaikkia. Joo, aivan varmasti. Kunhan he vain ajattelevat juuri tietyllä tavalla. Muutenhan he eivät ole edes ihmisiä, joten heidän kärsimyksistään ei tarvitse välittää. Ne ovat oikeutettuja. Mieleeni tulee selvä rinnastus kristilliseksi itseään julistavan maan kidutustoimenpiteiden sallimiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Muistan kun muinoin Israilissa tapahtui taas jotain tosi värikästä niin ovelleni tuli pari jehovantodistajaa selittämään, kuinka nyt tapahtuu. He olivat innoissaan tuolloin selkeästi lähestyvästä tuhosta.
Jos maailma olisi Titanic niin jäävuoren odottelu olisi ilon asia tuomiopäivän juhlijoille.
Kun toivo on sen varassa, että lopullinen/suuri tuho saattaa tuoda mukanaan Jeesuksen, tällöin jokaisesta negatiivisesta uutisesta tulee osanen sitä ajatusta miten nyt ollaan menossa oikeaan. suuntaan.
Lähetä kommentti