Skeptikko -lehdessä oli juttu Kramerista, joka on toiminut kirjekuoren avaajana Randin miljoonan dollarin haasteessa.
Hän lopetti touhut, koska kahden vuoden aikana ainoastaan 1 oli muuttanut mieltään testien suhteen. Kaikki muut olivat vain yrittäneet selittää miksi testissä oltiin epäonnistuttu. Vain yksi oli siis avoimesti myöntänyt jälkeenpäin olleensa väärässä ja kiittänyt skeptikkoa sen osoittamisesta. Siksi jutussa sanottiinkin seuraavaa:
"Ensimmäisen vuoden aikana Kramer ajatteli, että Randin haaste oli eräänlaista kasvatusta ja että hän itse asiassa auttoi lähimmäisiään. Mutta ensimmäisen vuoden jälkeen Kramer huomasi, että kyseiset lähimmäiset eivät koskaan tulisi oppimaan skeptikoilta yhtään mitään ja muuttamaan mieltään. Hän ymmärsi, että koko touhu oli ajan haaskausta."
Artikkelin mukaan Randi tuskin kuitenkaan kokee asiaa ajan haaskaamiseksi, vaikka on tehnyt sen parissa töitä jotakuinkin 50 vuotta. Vaikka hänkään ei ole taatusti erimielinen siitä että et voi vakuttaa paranormaaleihin kykyihinsä uskovaa siitä että tämä on väärässä. Vaikka ne olisivatkin miten kahjoja, kutenufojen kutsuminen, ajatustenluku tai moniväristen savurenkaiden puhaltelu takapuolesta.
Eli vaikka Kramer vetääkin eron avomielisyyden ja herkkäuskoisuuden välille, hän tietää että suuri määrä ihmisistä ei edes tiedä mitä sana todiste tarkoittaa, ja jotka ovat halukkaita ja valmiita uskomaan lähes mitä tahansa, hän toisaalta tietää että asian muuttaminen on miltei toivotonta.
Hihhulien kanssa keskustelussa ei ole mitään järkeä. Heistä en voi sanoa muuta kuin sitaatin:
"Joidenkin mukaan jumala on antanut sydämen ja sielun ihmiselle. Nämä huijarit ovat kuitenkin ihmisiä, jotka ovat syntyneet ilman sydäntä ja sielua."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti