Times -lehti uutisoi masennuslääkkeiden toimivuudesta. Takana oli tutkimus, joka osoitti osan masennuslääkkeistä yhtä toimiviksi kuin placebon. (Tämä kertoo minusta sitä, että koululääketiede ei ole yhtä dogmaattista kuin vaihtoehtolääketiede. Vaihtoehtolääketiede ei ikinä tunnusta että se olisi tehotonta tai korvattavissa millä tahansa placebolla. Se kertoo myös siitä, että lääketiede testaa väitteitään. Samaa ei voi sanoa vaihtoehtohoitoja tarjoavista.) Lääkkeet olivat tehottomia lievien ja keskivaikeiden masennusten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeet toimivat nimenomaan vakavan depression hoidossa, mutta niillä ei enää tehoa lievempiin tasoihin. Tämä tarkoittaa sitä että masennuslääkkeitä ei kannattaisi jakaa lääkisemään jokapäiväisen elämän aiheuttamia mielipahoja tai vastoinkäymisiä.
Fluoksetiini, venlafaksiini, nefatsodoni ja paroksetiini ovat näitä "selektiivisen serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä", jotka eivät toimi. Tuotenimitasolla Efexor ja Prozac kilistänevät kenties jotain kelloja jossain.
Mikäli toistot kokeissa tuottavat saman tuloksen kuin kyseinen tutkimus, on luultavaa että juuri nämä mainitut masennuslääkkeet auttavat lähinnä sitä kautta, että masennuspotilas pillerin napatessaan tekee jotain. Mikä on tietysti hitusen enemmän kuin ei mitään. (Ja luulo hoitaa loput.) Pillerikin voi siis olla jonkinlainen pieni askel pois masennuksen kurimuksesta, joskin kenties vain placebon kautta. Mikä voi osoittaa myös sitä, että plasebo on tehokas lääke lievempien masennusten hoidossa. Mikä ei toisaalta ole ihmeellistä ; Onhan kyseessä mielentilaongelma, johon varmasti vaikuttaa myös oma asenne ja usko parempaan tulevaisuuteen. Jos ihminen kokee saavansa masennukseensa apua pillereistä tai uskonnosta, hän voi paremmin.
Tässä tapauksessa suosittelen kuitenkin mieluummin vaikka uskontoon hurahtamista, jos se tulee halvemmaksi; Annoksen vahvaa placeboa saa myös sitä kautta. Sillä ongelmana on se, että placebo ei auta kuin niihin jotka uskovat, mutta lääkkeillä ja muilla rahastetaan kaikilla. Lääkityksessä ei ole mitään "provikkamaksua", jossa maksettaisiin vain parantumisien mukaan. Ja jos olemassaolevat vaihtoehdot tuntuvat epäuskottavilta, voin toki pienestä maksusta tulla hulahameessa ja sulitetun sauvan kanssa tulla tanssimaan masentuneen olohuoneen lattialle. (Varmasti toimii!) tietenkin vain lääkkeeksi ja puhtaasti kultaisesta sydämestä. (Tosin tästä kultaisen sydämen hinnasta olisi sovittava erikseen; Hinta määräytyy tietysti sydämen painon ja kullan maailmanmarkkinahinnan mukaan.)
Ja tietenkin nyt, kun minä kerron tästä masennuslääkkeiden toimimattomuudesta tässä blogissa, masennuslääkkeitä syövien lievästi ja keskivaikeasti masentuneiden placebovaikutuskin mahdollisesti lakkaa. Olen siis jossain suhteessa pahantekijä, kun uutisoin tästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Hoi paahto!
2000-luvun alun psykiatrian kirjallisuudessa on ongelma kyllä suht selkeästi jo ilmaistu - serotonergisten lääkkeiden lyönti terveyskeskuksen tiskiltä ilman yhdistämistä terapiaan on useimmin yhtä tyhjän kanssa.
Taustalla masennuslääkkeiden jakamiseen terveyskeskuskäynneillä on oman käsityksen mukaan hiukan sama kuin lasten korvatulehduksiin antibioottien määrääminen: toisaalta tiedetään ettei hyöty kliinisesti merkittävä, mutta a) halutaan antaa jotain konkreettista b) käynnin lyhyys. Krooninen terapeuttipula ja terapioiden kalleus myös syö tehokkaaksi todettujen yhdistelmähoitojen toteutumista.
Masennuksen hoitolinjojen ongelmana on, että mielialan vaihtelut ja ajoittaiset depressiohäiriöt ovat osa elämänvaivoja joiden hoitamiselle ei ole perusteita - toisaalta näiden taakse kätkeytyy todellinen sairaus, jossa on suuri kuolleisuus, todellinen terveyden ja elämänlaadun menetys. Lääkityksen hyöty on merkittävä todellisessa sairaudessa, joten lääkkeitä määrätään mielummin herkästi kuin jätetään määräämättä.
Maalaisjärkihoidoissa varmasti on vahva hyötyosake, ongelmat kuitenkin samat kuin myllyhoidoissa/AA.
Näin siis ihan tavishoitsun vinkkelistä.
Tästä on uutisoitu useissa medioissa melko eri tyylisesti, joten oli mukava saada linkki sen alkulähteille, vaikka en voi väittää ymmärtäneeni kaikkea. Henkilökohtaisesti tämä uutinen kiinnostaa minua koska kärsin itse masennuksesta ja syön masennuslääkkeitä. Muistan olleeni kovin epäilevällä kannalla alunoperin, mutta lukeudun niiden onnekkaiden joukkoon, joille löytyi oikea lääkitys heti ensimäisellä kerralla. Tunnen ihmisiä, jotka ovat kokeilleet monia lääkkeitä, mutta mikään ei ole auttanut ja lääkkeiden kokeiluprosessi ei ole helppoa, sillä monilla on ikäviä sivuvaikutuksia. Vuoden lääkityksen jälkeen aloitin psykiatrini kehoituksesta vielä terapian ja olen saavuttanut jonkin asteista edistymistä.
En oikeastaan tiedä mikä tämän kommentin tarkoitus on, mutta seuraan mielelläni keskustelua aiheesta, koska lääkkeiden kehitys ja riippumaton tutkinta on tärkeää, myöskin sen takia että lääketeollisuudessa liikkuu isoja rahoja ja kyse on kuitenkin meidän terveydestämme.
Hyvä, että jotakuta kiinnosti se "vaikein osuus" aiheessa. Kyllähän tuosta aika laajasti on ilmoiteltu, joten ajattelin että vähin mitä voi tehdä, on helpottaa itse tutkimuksen lukemista ja löytymistä. Se kun on "peittynyt" tavaran alle.
Piilolaatuahan se oli, koska en minäkään voi väittää lääketieteen ammattilainen olevani..
"Tämä kertoo minusta sitä, että koululääketiede ei ole yhtä dogmaattista kuin vaihtoehtolääketiede. Vaihtoehtolääketiede ei ikinä tunnusta että se olisi tehotonta tai korvattavissa millä tahansa placebolla. Se kertoo myös siitä, että lääketiede testaa väitteitään. Samaa ei voi sanoa vaihtoehtohoitoja tarjoavista.)" - toteaa Paahtoleipä.
Mutta ajattelepa koululääketieteen ns. vastuuta; paskaa ei voi määrättömästi MÄÄRÄTÄ potilaille. Vaihtoehtolääketieteellä - jos sitä yleensä on olemassa - pikemminkin vaihtoehtohoitoja - on toisenlainen funktio: se on ikäänkuin vapaaehtoisempaa kuin kouluL.T. ja perustuu markkinaan. Jos se toimii, se käy kaupaksi, jos kysyntä lakkaa, se ei ilmeisesti toimi.
Vaihtoehtoisia hoitoja/lääkkeitä/luontaistuotteita EI MÄÄRÄTÄ - toisin on valkotakkinapinjakajat, he MÄÄRÄÄVÄT.
Väärin. Ero lääketieteen ja vaihtoehtolääketieteen välillä on se, että JOS sillä on jotain tehoja (kuten masennuslääkkeillä vakavaan masennukseen) niitä käytetään. Ja jos ne osoittautuvat placeboksi, tästä uutisoidaan.
Vaihtoehtolääketiede taas ei perustu niinkään todisteisiin, kuin kollektiiviseen tunteeseen. Se on vaihtoehtoista vain sen takia koska sillä ei ole todisteita että se toimisi. Heti, kun se kykenee tuottamaan todisteet tehostaan, se muuttuu normilääketieteeksi.
Olettamuksesi lähtee siis siitä, että placeboefektillä ei ole vaihtoehtohoidoissa vaikutusta, ja että ihmiset oikeasti käyttävät niitä pelkkään rationaalisuuteen vedoten. ("Kuinka huuhaa valloitti maailman" -kirjassa on itse asiassa paljon esimerkkejä ; Vaihtoehtohoitoihin turvaudutaan enemmänkin "jos kuitenkin" -periaatteella. Sillä että "ei ole mitään menetettävää".) Minusta et voi olla enempää väärässä.
Lisäksi on muistettava, että vaihtoehtohoitojen kannattajat käyttävät juuri harrastamaasi "vainoargumentointia". Eli koska lääkäri antaa reseptin, hän määrää. Ongelmana tässä on tietenkin se, ett
a: Minä en ole koskaan käynyt lääkärissä, jos en kerran uskoisi koululääketieteeseen.
b: Kun saan reseptin, mikään taho ei komenna ja valvo että todella käytän sitä.
Luontaislääkkeiden edustajien sen sijaan kuulee käyttävän erilaista argumentointia, jolla he sanovat että "koululääketiede" ei toimi. Vetoavat siihen että niitä ei tulisi käyttää. Kuten sinäkin tunnut ajattelevan; "Koululääketiede on pahaa, moraalitonta lääketiedettä." Joten se ei voi tietenkään toimiakaan.
Kun reseptejä annetaan väärällä asenteella tms.
Lähetä kommentti