Miksi tiede on länsimaista.

Nokkelimmat pokkelimmat ovatkin jo varmaan huomanneet, kuinka Juttelin historia -asioista Päiviö Latvukseksi paljastuneen nimimerkin kanssa. Koko keskustelu kannattaa käydä lukemassa, sillä Latvuksella on ihan mielenkiintoisia asioita sanottavanaan.

Nyt kun on kulunut useita päiviä ilman viimeiseen viestiini vastaamista ja koska Päiviö itse on vihjannut muutamaa viestiä aikaisemmin lopettelevansa maratonia, päättelen keskustelun osaltamme käydyksi. Tämä on jonkinlainen lausuntoni tästä. Tai lähinnä puran hämmennystä, jota keskustelu herätti.

Jätän tässä vähemmälle tämän, kuten muutkin asiat jotka jo tuolla blogissa nostin esille. Eli sen, että kun uskonnoissa pitää tehdä jakoja naisia suvaitsevaisiin ja eisuvaitsevaisiin, tulee ateisminkin edut ja haitat punnita samalla tavalla, eikä linkittämällä yhteen. Eli sen, että tieteen vallankumouksen aikana taikauskot saivat valtaa, koska näin käy aina. : Kun kommunismi romahti venäjällä, taatusti sielläkin nousi esiin sellaisia näkemyksiä jotka ennen lähetettiin siperiaan. Ja näiden osuus yhteiskunnassa kasvoi taatusti verrattuna siihen vanhaan. Eli ne näkemykset joita vanha rakenne oli kaikin voimin vastustanut yleistyivät kun vaino lakkasi. Samoin jätän vähemmälle sen, miten tiede kehittyi renessanssin aikana, vaikka Newton puuhaili okkultismin kanssa ja alkemiat ja muut harhaopit yleistyivät Latvuksenkin mukaan vahvasti. (Vaikka eikö se mennyt niin että juuri yksijumalaisuus ja naisista tykkääminen takasi jotain?)

Sen sijaan suosittelen ihmisiä lukemaan molemmat kannat. Tässä tyydyn vain marisemaan jotta vaikuttaisin skeptisemmältä. Oikeasti keskustelu oli ainakin minusta ihan mielenkiintoinen ja ihan riittävän asiallinenkin.

Vastakkain oli minun kantani, jonka mukaan tiedettä kehittävät vain ne, jotka ovat onnistuneet kiipimään Maslown hierarkiassa ylimmälle tasolle. Eli ne, jotka kuluttavat aikaansa tiedettä miettien, ovat niitä joiden ei tarvitse miettiä syömisasioita ja muita maallisia. Ja että kun maslown alemmat portaat ovat täynnä, ihminen keksii muuta puhdetta, joka voi olla taidetta, tiedettä tai muuta vastaavaa. Ja että ihminen keksii juuri sitä, mihin hän kokee hänellä olevan tarvetta. Eli päättelen että köyhimmissä oloissa rikkaisto tekee taidetta ja tiedettä. Ja että kreikkalaiset eivät keksineet höyrykoneelle työvoimakäyttöä koska heillä oli orjia, eikä tätä kautta tarvetta kehittää höyrykoneita. Orjilla sai paremmin ja enemmän, mitäs suotta kehittämään.

Lisäksi korostan sitä, että tiede kasvaa nimenomaan työn kautta. Tiede kehittyy sitä enemmän mitä enemmän sen kysymyksiä avoimesti pohditaan. Tiede rakentuu siis pikku hiljaa. En siis väitä että neroja ei olisi tai että heidän tuottamillaan tieteen vallankumouksilla ei olisi merkitystä, vaan korostan sitä, että jos 1/10 000 on nero, niin kun otetaan 100 000 tutkijaa, heistä 10 on keskimäärin neroja. Isoissa luvuissa keskiarvot rupeavat jylläämään joka tasolla.

Päiviön kanta, vaikka usein pyysinkin kertomaan mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, jäi ainakin minulle hieman hataraksi. Hän kertoi esittelevänsä tiiliä, ja että talo rakentuu tiilistä. Minun mielestäni myös tiilikasat tehdään tiilistä. Päiviö reagoi tarkennuspyyntöihin viittaamalla että historiankirjoitus ei ole paradoksitonta ja vihjaa että näkemykseni on jonkinlainen kammottavuus, jossa "ihminen on kuin kone, joka ryhtyy tuottamaan tiedettä kun". Johon minä reagoin sillä, että jos jotkut tekijät vaikuttavat tieteen kehitykseen, siitä syntyy tieteessä aina sellainen että "kun tietyt ehdot täyttyvät..." Juuri tätähän se selittäminen on. Minun mielestäni historiassa eikä missään muussakaan luoda mitään selityksiä vain kasaamalla sillisalaatti faktoja. (Eli pelkkiä faktoja tai sitaatteja luettelemalla.) Todellinen takana olevien ilmiöiden tutkimus historiassakin on tapahtumien selittämistä, jossa pohjalla on jokin tulkinta siitä miksi jokin asia tapahtui ja vasta tämä osoitetaan esimerkeillä. Irrallinen fakta
on irrallinen fakta, vaikka niitä kasaisi yhteen. Jos minä kasaan yhteen kaikki historian tapahtumat, selittämättä niitä taustaperiaatteilla, en voisi väittää kertoneeni mitään selityksiä historiasta.

Päin vastoin, irrallinen sitaattikokoelma voi jopa hämmentää. Ainakin minulle kävi näin Päiviön puheita seuratessa. Mitä enemmän luin, sitä vähemmän ymmärsin mikä logiikka hänellä oli takanaan. Jollain muulla asia voi tietysti olla toisin, ja voi olla että Päiviön tutkimus on jo niin edistynyttä että se ei aukene yksinkertaiselle mielelleni.

Selvää on vain, että hän pitää monoteismiä ja naisten arvostusta ja tämän esimuotoa, seksiä, keskeisellä sijalla. Minusta etenkin naisiin liittyvät asiat ovat seurausta yleisemmästä sekularisoitumisesta, siis jonkinlainen markkeri, eikä suinkaan mikään alkuunpaneva voima. Erot näkemyksissämme eivät siis ole mitenkään erityisen suuria. Seksuaalisuus löytyy Maslown hierarkiassa alhaalta. Samoin parisuhteelle on siellä paikkansa. Samoin kun korostan avomielisyyttä kaikkia kohtaan, se sisällyttää myös naiset. Olen kuitenkin halukas liittämään myös uskonnonvapauden ja esimerkiksi homot ja muut erilaiset ihmisryhmät mukaan. Minulla täyttymysasiat ovat monialaisempia.

Latvus ei siis korosta erityisesti kristinuskoa, koska hän mm. myöntää että

"Muslimien keskuudessa tiede oli kyllä varhaisella keskiajalla eurooppalaisten edelleä"

Nykyajan islamista hän ei sen sijaan näytä pitävän, koska he kohtelevat naisia väärin ; Tärkeää on siis naisen asema, joka Päiviöstä näyttää tarkoittavan sitä että naisella on tiettyjä ominaisuuksia. Päiviöstä naiset harrastavat yhdistelevää, analogista, ajattelua ja miehet hajottavaa, analysoivaa. Hän korostaa näitä ajattelun eroja, minä taas näkisin mielummin sukupuolet harmaan sävyinä ja jatkumona. Toisaalta Päiviökin toisaalta näyttää hyväksyvän että naisen ajattelu ja käytös riippuvat kulttuurista. Että nainen mukautuu. Mikä on minusta hieman ristiriidassa sen kanssa että nimenomaan naisilla olisi tietynlaiset sukupuoleen synnynnäisesti sidotut ajattelutavat.

Olen myös havaitsevinani, että hänellä on sellaisia ajatuksia, että jos jokin kulttuuri edistää tiedettä, sen täytyy olla "oikeanlainen uskonto". Mielestäni tämä ei millään lailla todista että Jumala olisi olemassa, sillä ihmiset sen tieteen ovat kuitenkin aina tehneet. Mutta on kuitenkin syytä tutustua ideaan hieman tarkemmin : Koska sekulaareja ateisteja on ollut aika lailla vähän historiassa vallassa, on nyt oikeastaan ainut tilaisuus näyttää miten he ovat saaneet aikaan. Selvästi ateismi on vallassa tieteessä, eli nykyään tieteessä enemmistö huipputiedemiehistä on ateisteja. Määrä on suurempi kuin muussa kulttuurissa. Ja tiede taas edistyy tällä hetkellä räjähdysmäisesti. Vähintään tämä on ongelmallista sille monoteismille, jonka piti olla jotenkin kriittisen tärkeää.

Itse sen sijaan jään ihmettelemään sitä, kuuluuko jokaiseen tieteen kirjaan todella ympätä se tieteenfilosofian osuus, jotta se voisi olla tärkeä. Samoin jään ihmettelemään, miksi hän lainaa Tolstoin kommentteja, joiden mukaan vain kristillinen nainen on vapaa, kun hän samalla myöntää että ne ovat vain "kuvauksia tuosta ajasta". Joko hän tarkoittaa että sitaatti on oikein tai että se ei ole. (Ad hominem ei muutu miksikään faktaksi, vain sillä että sille laittaa sitaatin, jos tarkoittaa sen sisältöä, sanoo sen ikään kuin itse. Eikä kuuluisan ihmisen tekemä lausuntokaan väistämättä ole argumenttivirheetön.)

Lisäksi minusta on tärkeämpää että sääntö toimii, kuin että sääntö on todistettu valitsemalla jokin teema, ja sitten listaamalla isolla työllä erillinen kokoelma joka liittyy tähän. Siksi minusta ei ole merkitystä sillä onko jossain kirjassa käsitelty joka ikinen historian kausi vai ei. Sillä ainakin tässä käsittelemässämme Diamondin "tykit taudit ja teräs" -kirjassa, idea elinympäristöjen erilaisuudesta osoitetaan erilaisin esimerkein. Kirja painottaa hyviä esimerkkejä, niiden määrän sijasta. Diamond ei yksinkertaisesti ole vain päättänyt sanoa jotain tiettyä ja sitten kuluttanut aikaansa kirjastossa 20 vuotta keräten mitä tahansa joka mistä tahansa kulmasta tukee hänen näkemystään, koska tällä metodilla lähes mitä tahansa voitaisiin väittää. Jos takana on se, että ajankohtia on jätetty tarkoituksella käyttämättä, Latvuksen voisi luulla osoittaa tämän kertomalla mitä puuttuvassa ajankohdassa oli kriittistä ja ongelmallista. Ja tietenkin sen, miksi tämä teoria ei saa "sisältää paradokseja", koska niitä itselleenkin suo.

Samoin hänen puolustuspuheensa siitä että hänen kirjaansa on syytetty manipuloivista kysymyksistä on se, että hän on halunnut ohjata nuoria tutkijoita miettimään kysymyksiä. Hänen omasta Newton -osiostaankin löytyi tälläinen:

"Olisivatko Newtonin viimeiset 40 elinvuotta olleet toisenlaiset ilman Jeesuksen alkuperän kieltämistä, sillä nyt hän ei ollut enää rajansa tunteva, armahdettu syntinen!"

Minusta tälläiset tutkimuskysymykset ovat melko erikoisia.