Olennainen ero.

Sandwalk -blogissa nostettiin esiin tärkeä asia. Sillä kuten tiedämme, myös ateisteissa on hihhuleita, joiden tapa käsitellä asioita on itse asiassa aivan samanlainen kuin uskovaisten hihhuleiden.

Otan esimerkiksi Richard Dawkinsin. Artikkeli hänestä sanoo:
"The book, which is a sustained attack on both belief in God and the negative consequences that can flow from religious belief, has provoked a litany of hostile reviews, essays and even book-length treatises from theologians, scientists and other observers.

Chief among the criticisms is that The God Delusion presents an all-too-rosy picture of atheism -- Dawkins cites John Lennon's Imagine to paint the picture of what an atheist world would look like -- while accusing religion of inspiring all manner of unspeakable acts, including crusades, wars, witch hunts, suicide bombings, and on and on and on."

Toisin sanoen Dawkins viittaa käytäntöön uskovaisten kohdalla ja kertoo kuinka uskovaisetkin kykenevät pahoihin asioihin. Tämähän on sinänsä fakta. Samalla hän kuitenkin viittaa siihen, miten John Lennonin "imagine" voisi olla sitä, mihin ateismi voisi laajassa mitassa viedä. Tosiasiassa ateismi ei mitenkään väistämättä johda tälläiseen. Mielestäni "Riku-Setä" tässä hieman "kertoilee juttuja korvatunturista". Uskovaisiltakin me kuulemme miten jos heidän vakaumuksensa yleistyisi olisi seurauksena 10 hyvää ja 19 kaunista. Hekin kertovat kuvitteellisia tarinoita joissa "voi olla" rauhaa päälle maan ja muita asioita.

Tosiasiat näyttävät kuitenkin, että olemme ensisijaisesti ihmisiä. Mitään kaiken pelastavaa dogmaa ei ole. Ateismi ei pelasta, mutta ei uskontokaan. Tarinoita tuonpuoleisesta ja kuvitteellisista utopioista maan päällä voidaan kertoa ja jakaa vaikka pareittain ovelta ovelle lehtiä myyden. Mutta ei se tilanne siitä muutu vaikka mätänis.

Itsekin toki melko usein viittaan uskonnon pahoihin seurauksiin blogissani, mutta vain koska sillä tavalla pyrin osoittamaan hihhuleiden logiikan heikoksi. Jos kulttuuristen ilmiöiden, kuten ateismin, tulisi sortua seurauksiensa vuoksi, uskovaisten tulisi noudattaa omaa logiikkaansa ja sorruttaa uskonsa. Eivät he sitä tee, vaikka olettavat muiden herjauksiin reagoivankin. Tai sitten he vain juttelevat itselleen, jolloin he ovat niin sekaisin että heidän uskonsa ei pysy jos he eivät sitä koko ajan ylläpidä monologeilla.

Pääasia ateismin puolustamisessa tai puolustamatta jättämisessä on Sandwalkin kommentoinnissa seuraava;
"Unlike the public Dawkins, I don't oppose superstitious beliefs because they lead to evil—I oppose them because there's no evidence that those beliefs are correct."