Uskontojen kolmas kuolemansynti koskee sitä, että he olettavat että jokainen ihminen on perisynnin alainen. Tämä tarkoittaa sitä että uskonto asettaa perusasetelmakseen sen, että kaikki ovat pahoja, huonoja, surkeita. Kyvyttömiä elämään ilman Jumalaa. Että jokaikinen abortissa kuollut vauva ansaitsee ikuisen palamisen Helvetin lieskoissa ikuisesti. Samoin kuin tietysti kaikki ateistitkin. Tämä on ansaittua.
Koska peristynti saadaan poistettua vain vakaumuksen kautta, syntyy itse asiassa ad hominem -tilanne. Jotkut uskovaiset asettautuvatkin tämän vuoksi muiden yläpuolelle. Muut ovat pahoja ja saastaisia, mutta hänet on puhtaaksi pesty. Tämähän on vain yksi tapa nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Minusta on aivan yksi ja hailee, tekeekö itsensäkorostamisen itsekehulla, vai toisia haukkumalla vai molemmilla. Lopputulos on sama: Ihmiset eivät enää olekaan samanarvoisia uskonnostaan ja vakaumuksestaan riipumatta. Itse asiassa tämä itsekorostus on tavallaan myös sukulaisten korostamista, koska lapset melko usein nappaavat vanhempiensa ja ympäröivän kulttuurin vakaumuksen. Toisin sanoen: Mustat ovat yleensä vääräuskoisia, joten somaleiden oikeuksia saadaan tallata vaikka TV7:ssä.
Toisaalta vielä kauheammaksi synnin käsite muuttuu, jos sitä ei käytetä itsekorostuksessa. Sillä silloin uskova vain joutuu tunnustamaan olevansa itse vain kasa halpaa paskaa, joka ei ansaitse mitään. Eikä tämä enää ole armokulttuuria, vaan häpeäkulttuuria. Uskonto muuttuu tällöin vankilaksi, jossa pahat teot muuttuvat häpeäksi.
Toki uskon että ihminen voi uskoa syntiin viisaasti. Mutta riskinä on jompaan kumpaan ääripäähän joutuminen. Synnistä vapautuminen muuttaa ihmisen ylpeäksi, tai syntiviheliäisyys tekee hänen elämästään tuskaista itsensä halveksimista. Molemmissa tapausksisa käy niin että ihmiset eivät enää olisikaan vakaumuksestaan riippumatta tasa-arvoisia. Ja se on minusta suuri vääryys.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti