Tänään lööpit hehkuttivat miespastorista, joka oli "hoitanut sielua seksillä". Pappi oli tunnettu hyvistä ominaisuuksistaan. Ja toki hänet tunnettiin myös naistenmiehenä.
Moni varmasti arvasi, että tänne tämäkin otsikko päätyy. Mutta eivätpä arvaa miksi.
Miksi me olemme järkyttyneitä tämmöisistä asioista? Koska yhteiskuntamme on herkkä tämänkaltaiselle. Miksi? Koska olemme avoimia. Meillä henkilöä ei syytetä rikoksesta ennen kuin hän on sen tehnyt. Meillä poliisit ja vartijat tarkistetaan taustoiltaan nuhteettomiksi, mutta tulevaisuutta emme voi taata. Me emme valvo, kyylää ja laita kaikkia pienestäkin kuvitelmasta tuomiolle. Toisin sanoen, emme elä totalitarismissa.
Sillä mitä enemmän totalitarismissa eletään, sitä enemmän on valvontaa. Sitä enemmän ajatusrikos on rikos. Ja sitä enemmän ihmisiä tuomitaan "varmuuden vuoksi". Sitä enemmän ihminen varoo edes tekemästä väärin, jotta häntä ei vain vedettäisi syrjään koristellulta pääkadulta.
Kun taas yhteiskunnassamme eletään vapaasti. Siksi kirkkokin voi tehdä vain sen, mitä sen kuuluu avoimessa yhteiskunnassa tehdä: Poistaa syylliset. Tämäkin tapaus sai potkut. Ei ennakkopotkuja, koska emme elä totalitarismissa.
Paitsi että aidot kristityt uskovat elävänsä totalitarismissa. On taho joka lukee ajatukset. On taho, joka tuomitsee. "Kuka katsoo naista himoiten on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan" sanoi se kristillisen perinteen yhden mielen kevytmielisin kolmannes, Jeesus. Näistä ajatuksista sitä tuomitaan. Kristityt uskovat että tuomiota ei voi paeta, osa siltä pelastuu. Siksi hän ei tahallaan ryhtyisi moiseen syntiin.
Toisaalta tietysti voitaisiin aina ajatella, että tämä tarkoittaa sitä että kun kerran on jo himoinnut, miksi ei ota saman tien koko pakettia. Kun kerran on jo aviorikoksen tehnyt, niin mitä siinä enää on hävittävää?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti