Kuolemansynti nro 2: Tabu.

Uskonnoilla on voimakas taipumus esittää että usko on itsessään niin arvokas asia, että sitä tulisi käsitellä tabuna. Että uskontoa ei saisi kritisoida. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka olisit erimielinen asiasta, et saisi käsitellä asiaa omasta näkökulmastasi, koska se olisi epäkunnioittavaa.

Tämä on vaarallista sen takia, että se itsessään väittää että uskonto on niin hyvä ja arvokas asia, että sitä ei saa moittia. Tästä taas seuraa se, että uskontoja kohdellaan kunnioittavasti myös silloin kuin ne eivät sitä ansaitse. Silloin se, jos uskonnolla perustelee asioita joita muuten pidetään pahoina, kuten naisten ympärileikkausta, se saa jonkun ihme suojan. Tämä taas on pohjimmiltaan täydellistä epäoikeudenmukaisuutta: Vakaumuksen nimissä saa pahoinpidellä ja viillellä. Tehdä tekoja, joista vakaumuksettoman tekemänä laitettaisiin linnaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kritisoit vaikkapa islaminuskoa, sinut tuomitaan "poliittisesti epäkorrektiksi". Tämä on myös ateistien puolella yleinen suhtautumistapa. Erityisen erikoisia ovat tietysti ihmiset, jotka ovat kristittyjä, ja vetoavat uskonnonvapauteen oikeutena ja syyttävät kritiikinesittäjiä vainosta silloin kun se koskee kristinuskoa, mutta ovat toisaalta vastustamassa islaminuskoa heti kun mahdollista. Sekä tietysti ne ihmiset, joiden mukaan vain kristinuskoa tulee kritisoida, että ulkomaalaisille tulisi antaa rauha. Itse en ymmärrä miten uskonto muuttuisi tabummaksi siksi että sen edustajat olisivat vähemmistöä tai jos sen kannattajat tulevat muualta maailmasta.

Tietenkin tässä kohden on tärkeää erottaa pilkkaaminen ja kritiikki. Ketään ei saisi pilkata pelkästään sen vuoksi että hän on kristitty tai vaikka kreationisti tai ateisti. Pilkkaa voi tulla siitä jos joku näitä käsityksiään levittelee julkisesti ja pakottaa muita nielemään oman soopansa. (Jos yrität käännyttää muita, yrität kritisoida muiden näkemyksiä. Silloin vähin mihin voit suostua on se että muut kritisoivat sinun näkemyksiäsi. Ja kun tälläinen kohtaa kritiikkiä, kyseessä ei enää ole vaino vaan vastavuoroisuus.) Sekä tietysti niistä roskapäätelmistä, joita molempien puolien "hihhuliaktivistit" heittelevät. Mutta tämä suoja pilkalta ei silti tarkoita että ihminen pitäisi jotenkin asettaa jollekin ihme alustalle ja lelliä hänen näkemyksiään, ja suojella sitä kaikelta kritiikiltä vain sen takia että se on uskonto.