Määrää vai laatua?

Jehovan Todistajien Herätkää marraskuu 2007 oli erikoisnumero otsikolla "Voitko luottaa Raamattuun".

Tähän keskittyvillä historiallistodistesivulla kerrottiin paljon isoja numeroita. Kerrottiin että Raamatusta oli paljon painoksia. Kerrottiin että Raamattu oli käännetty monille kielille. Kerrottiin että Raamattu oli vanha kirja, ensimmäinen painos oli ennen monia muita kirjoja.

Minua tosin hieman ihmetytti se, että he mainitsivat että mitään muuta kirjaa ei historian aikana ollut vainottu niin paljon ja että se oli silti säilynyt. Sillä Raamattu oli vainon kohteena lähes ainoastaan alkurooman aikana. Sitten se sai valta -aseman. Ja tämä valta -asema on säilynyt. Luultavasti suuri vaino on saatu sitä kautta että myös ristiretket lasketaan mukaan. Kun kristityt ovat tunnetusti sotineet paljon uskonsotia, useiden eri uskontojen kanssa ja kauan, näitä vainoja saadaan listattua päässä paljon. Tosin tämä ei kerro muusta kuin siitä että kristityt sotivat.

Todiste: Katsokaa mitä kristityt tekivät intiaaneille, aboriginaaleille, afrikkalaisille, itse asiassa kaikkialla maailmassa. Tämä ei ehkä kerro Jumalan luonteesta, mutta kristinuskon vaikutuksesta ihmisten moraaliin historiamme aikana sitäkin enemmän. Ja menneisyys on avain tulevaisuuteen, jos emme mieti miten sitä muuttaa, se tuppaa toistumaan. Ja siksi holokaustinkiistäjät ovat vaarallisia hihhuleita, muutenhan historiallisilla asioilla ei olisi vaikutusta, asia olisi pikkujuttu.

Pikemminkin historian valossa näyttääkin siltä että Raamattu on levinnyt laajalle, koska se on ollut valtaapitävän ja voimakkaan "bullyn" suorittaman aktiivisen levitystoiminnan alla - ja kauan. Raamattu on levinnyt, koska valtaapitävä maailmanmahti on sotakeinojakaan kaihtamatta levittänyt sitä vuosisatojen ajan. Raamattua on siis tuettu enemmän kuin mitään muuta kirjaa, ja tässä on sen leviämisen syy. Tämä ei tietenkään tarkoita että kirja olisi Totuus, vaan että Raamattua on pidetty tärkeänä. Uskonto voi olla ihmisille tärkeä, mutta tämä ei vielä tee siitä totta. Yhtäläisyysmerkit, jotka näiden väliin ilmestyvät hihhulin päässä, voidaan tunkea heidän ahteriinsa.

Tosiasiassa näistä lukuasioista yksikään ei viittaa siihen että Raamattu olisi tosi. Sillä jo arkijärjellä ymmärtää, että se ei vaikuta. Esimerkiksi egyptin mytologiasta voi olla kirjattuna useita kappaleita. Ei se tee mytologiasta totta, mutta toki kertoo että nämä jutut eivät olleet mitään yksittäisen henkilön satuilua lapsilleen.

Toki suuri painosmäärä auttaa tutkimaan myös sitä, miten Raamattu on muuttunut aikojen varrella. Ainakin useiden mukaan muutosmäärät ovat pieniä, mutta tämäkään ei viittaa sen kummempaan kuin siihen että jotkut ovat pitäneet sen kirjaimellisesti samanlaisena pitämistä tärkeänä.

Sillä historiallisissa dokumenteissa monia todisteita on vähempiä painosmääriä kuin Homeroksen runoja. Silti Homeroksen kertomuksissa monet elementit eivät ole totta. Vaikka toki joitain Homeroksen saagassa olevia paikkoja on löytynyt arkeologisissa tutkimuksissa, se ei tee kykloopeista tai kirjasarjassa mainituista kreikan pantheonin Jumalista Totta. Nämä vähäisen painosmäärän kirjalliset todisteet ovat siis vähäisestä määrästään huolimatta laadullisesti parempia ja siksi niiden faktuaalisuustaso on luotettavampi.

Laatua ei siksi voi korjata määrällä. Eikä Harry Potterkaan ei ole luotettavampi kuin "Veljeni leijonanmieli".