Pikaisesti naimisiin.

Voima -lehdessä kerrottiin uudenlaisesta romaanityypistä, joka on valloittanut Amerikan kirjamarkkinoita. Tämä on kristillistä kioskikirjallisuutta. Minusta on toki hyvä että kaikenlaisia kirjoja kirjoitetaan, eikä hömpän tuotto kristityille ole huono asia. Ihmisiähän hekin ovat. Kirjojen juonista nousi kuitenkin esiin asioita, jotka vaikuttavat varmasti vielä nykyäänkin. Asioita jotka eivät ole hömppää.

Ensi alkuun laitan karrikarityyppiset referaatit kahdesta kirjallisuuden lajista. Nyt voit jättää halutessasi sarjat lukematta, olet käytännössä selvillä niiden juonista:
Perinteisessä kioskikirjallisuudessa nainen tapaa miehen, ja heidän välillään on seksuaalista jännitettä. Pitkin kirjaa nuoleskellaan. Naimisiinmenon kanssa vetkutellaan. Väliin nuoleskellaan lisää. Lopulta ehkä päädytään naimisiin, kun nainen osaa valita kumpi on parempi, huippukirurgi ja TV juontaja vai rytmisen voimistelun maailmanmestari ja lääketieteen tohtori. Kirjat ostetaan kannessa olevan pusukuvan mukaan.
Kristillisessä kioskikirjallisuudessa nainen tapaa miehen. Koetaan syyllisyyttä, tai muuta synnintuntoa. Pusero pysyy napitettuna. Lopulta synnillisyydestä päästään Raamatullisin menetelmin eroon ja kasvetaan ihmisenä. Tämä huipentuu suukkoon, jonka aikana puseron napit pysyvät kiinni. Sitten mennään heti pian naimisiin. Napit pysyvät kiinni loppuun asti.

Sillä niinhän se todella taitaa olla. Herännäisissä piireissä ihmiset toitottavat nuorille siveellisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret menevät naimisiin erittäin nuorina. Pidättäytyminen kun on helpommin sanottu kuin tehty. Luin aiheeseen liittyen jopa kristittyjen deittioppaan. Siinä pidättyvyys näytteli tärkeää roolia, ja se on selvästi kristityille vaikea asia. Toki siellä oli ihan hyödyllisiä vihjeitä, kuten neuvo siitä että tulisi pukeutua mukavasti, harjata tukka, pestä hampaat, käyttää deodoranttia ja jos on autolla, siivota auto sisältä ja ulkoa ja muistaa ottaa huumorintaju mukaan. Toki siellä on myös ajatuksia, joita Mikko 3Vee ei osaisi sanoa: Rukoilla pitää, mutta ei aluksi kahdestaan deitin kanssa, koska muuten tulee siveettömyyttä ja syntisiä ajatuksia ja tekoja. Rukoilun suhteen pitää harjoittaa kimppakivaa.

Omat tuntemukseni ohjeiden lukemisesta voidaan tiivistää seuraavasti: "Älä pussaa, älä tee sitä, älä vahingossakaan saa seksuaalisia tuntemuksia koska häpäiset itsesi ja kumppanisi eikä Jeesus tykkää. Pidättäydy. Toimi kuin olisit vanhan ja vanhoillisen tätisi kanssa oopperassa. - Happy dating." Mikä helvetin "happy dating" tuon kaiken jälkeen? Samalla ristiriitaisuudella voisi tarjota mukavia seuramatkoja kidutuskammioon. Mutta tietysti nämä ovat vain omia mielipiteitäni.

Itse asiassa tuo nuorena naimisiin meneminen ei taida olla edes mikään minun oma keksintöni. Kun kulkee herännäispiireissä, kannattaisi huvin vuoksi katsoa heidän avioitumisikiään. Mitä lähempänä ollaan 18:aa ikävuotta, sitä selvemmäksi käy tietty asia.

Sen vuoksi kioskikirjallisuus tavallaan heijastelee deittailukulttuurien eroja. Siinä missä me maallistuneet etsitään - kenties liikaakin - "oikeaa kumppania", ja kokeillaan useita parisuhteita, ennen kuin vatkutellaan avoliittoon. Kun taas kristillisessä puolessa ei vatkutella eikä viivytellä, eikä ainakaan tämän neuvopalstan mukaan myöskään mietitä "sitä oikeaa", joka on romantiikan ajan keksintö.

En siis väitä että toinen olisi jotenkin väärässä. Itse asiassa korostan, että molemmissa on huonoja ja hyviä puolia. Ja juuri siksi en vastusta itse menettelyjä, vaan jomman kumman tuputtamista nuorille ainoana oikeana toimintatapana.