Postimerkkejä

Monen mielestä ateismi on aina pakosti uskonto. Voitaisiin kuitenkin sanoa, että tämä ei ole mitenkään välttämätöntä. Sillä ateismi on uskonto samaan tapaan kuin jos postimerkkejen keräily olisi uskonto. Toki ateismistakin saadaan uskonto, jos sille laitetaan pyhät sakramentit, ja muut sellaiset asiat, joihin vetoamalla saadaan kuulla että ateisteihin ei voi kuitenkaan kohdistaa jumalanpilkkaa. Eli muutkin kuin ateistit ovat selvästi sitä mieltä että ateismi ei ole uskonto. Tosin minun on sanottava että ateismi voi sisältää uskoa, siis sisäistä vakaumusta. Luulen että suurimmalla osalla ihmisistä vakaumus ei ole rationaalisesti perusteltu.

Mikä ei tietenkään tarkoita että kaikilla ateismissa olisi edes uskoa. Ja onhan niitä sellaisia kirkkoon kuuluviakin jotka eivät edes mieti uskonasioita. Heillä on uskonto, mutta ei uskoa.

Toki joku voisi sanoa että ateismi on uskontoa samaan tapaan kuin jos kirjastoon alkaisi ilmestymään kirjoja jotka käsittelisivät sellaisia aiheita kuin "miten en kerää postimerkkejä". Niissä kerrottaisiin postimerkkeilyn keräilemättömyyden "kiistattomia etuja", kuten sitä että sinun ei tarvitse pinseteillä siirrellä paperilappuja elämäsi sisällöntäytteeksi. Sitä tulisi blogeja joissa olisi symboli jossa postimerkin yli kulkee punainen rasti. Ihmiset identifioisivat itsensä postimerkkejä keräilemättömiksi, kertoisivat tästä toisille, painaisivat T -paitoja ja perustaisivat kerhoja. Innokkaimmat juoksisivat ympäriinsä kertomassa kuinka postimerkkien keräily on harhaista hommaa, jota tervejärkinen ei tee. Mikä on tietysti "päivänselvää", koska postimerkkejen keräilyssä kuitenkin lähinnä omistetaan asioita ja siirrellään niitä pinseteillä paikasta toiseen ja varotaan ettei hengityksessä oleva kosteus pilaa vanhaa Itä-Mosambikin hämähäkkipostimerkkiä, joka oli vahingossa painettu väärin päin.

Voitaisiin sanoa että postimerkkeily tässä tilanteessa olisi harrastus. Paitsi sitten, jos tilanne olisikin sillä tavalla, että jos postimerkkien keräilijät perustaisivat kerhoja joissa he vaatisivat kaikkia keräämään postimerkkejä, kulkisivat kadulla julistamassa sitä miten maan talous romahtaa kun kaikki eivät kerää postimerkkejä, ja että ne jotka eivät kerää postimerkkejä ovat moraalittomia pahoja ihmisiä, jotka ansaitsevat jonkinlaisen rangaistuksen. Samalla kun historiassa postimerkkejen keräilijät olisivat sotineet useita verisiä sotia niiden kanssa jotka keräävät hieman erilaisia postimerkkejä. Aktiiviset postimerkkien keräilijät tunnistaisi siitä, että he jouksisivat foorumilta toiselle huutamassa ja haukkumassa ihmisiä, jotka eivät kerää postimerkkejä. Kertoisivat joskus jopa että "viimeinen mahdollisuus" (tämä ei ole keksitty tapaus) aloittaa postimerkkien keräily, ennen kuin maailmantalous romahtaa. Paitsi että tietävät itsekin että ei ole. Koska he ovat kuitenkin uudestaan tulossa. Samoin postimerkkien keräilijät kieltäisivät tietynlaiset harrastukset ja puuttuisivat toisten ihmisten oikeuksiin. Toisin sanoen eivät osaisi pysyä postimerkinkeräämisessä, ja tekemällä kerholleen sääntöjä, jotka sanovat että "postimerkkikerhon jäsen noudattaa näitä tai on huono postimerkkeilijä", vaan sen sijasta vaativat että kaikkien olisi noudatettava heidän sääntöjään. Keräsivät postimerkkejä tai eivät. Postimerkkien keräilijät kertoisivat että jos et kerää postimerkkejä, sinulla ei ole moraalia, olet paha ja kyvytön punnitsemaan moraaliasoita. Aina kun joku ei-postimerkkeilijä tekisi rikoksen tai murhan, he syyttäisivät tästä kovaan ääneen sitä että hän oli eipostimerkkeilijä. Tämä heistä todistaisi sen, että kaikki eipostimerkkeilijät ovat pahoja, ilkeitä, moraalittomia, tyhmiä, ajattelemattomia, pinnallisia. Sääliöitä. Itse asiassa historiassa he olisivat tappaneet eipostimerkkeilijöitä sen takia että he eivät kerää postimerkkejä. Myöhemmin tämä olisi muutettu pelkäksi vankilaksi. Sittemmin tästä olisi luovuttu, mutta samat asenteet jotka johtivat siihen että eipostimerkkeilijöitä tapettiin aikanaan, ovat yhä mukana. Osana perinnettä, osana "filateelisia perinteisiä arvoja", jotka ovat lainsäädännössä syvällä. Jos on luvallista kulkea harrastuksen nimissä ja harrastamisen oikeudessa, harrastrusvapauden piirissä ympäriinsä sanomassa että vain jos olet postimerkkeilijä, olet hyvä ihminen.

Tässä vaiheessa se, että nousee tätä älämölöä vastaan, ei ole harrastamista. Eikä se ole uskontoa. Tässä kohden on vain muistettava, että aktiivifundamentalisteja on ollut ennen aktiiviateisteja.

Tässä sadussa oli todellakin opetus. Ja se on se, että jos uskovaiset vain uskoisivat, ilman että juoksisivat julistamassa ja häiritsemässä muita, he olisivat aivan eri tavalla kohdeltuja. Jos he eivät yrittäisi hoitaa uskontoaan biologian oppitunneilla, he eivät julistaisi olevansa parempia, moraalisempia ja yhteiskuntakelpoisempia ihmisiä vakaumuksensa vuoksi. Eivät aina yrittäisi pakottaa kaikkia aina puhumaan uskonnosta ja ottamaan siihen kantaa. (Tietyt henkilöt, heillä on vain yksi puheenaihe. Ja se on uskonnon julistaminen; Onkin kornia että julistajat huutavat että uskonto on tärkeää ja sitä pitäisi miettiä. Mutta antaa olla, jos tuleekin heidän näkemyksestään poikkeava mielipide. Jos ensin sanoo että uskalla miettiä eikä hyväksy erilaisia mielipiteitä, tässä on jotain suorastaan paradoksaalista.)Tällöin heidän kanssaan olisi ihan hyvä elää. Tuskin olisin siltikään uskova, mutta minulla ei myöskään olisi heistä antipatioita.

Mutta tämä ei toteudu.

Perimmäinen uskonnon ongelma on se, että he eivät osaa pitää sitä itsellään. He vaativat kaikilta kunnioitusta ja heidän sääntöjensä seuraamista. He antavat itselleen oikeuden "häiritä muita omilla harrastuksillaan". Jos esimerkiksi menet Jehovan Todistajien ovelle soittamaan ovikelloa ja kerrot edustavasi Mormoneja, eivät päästä sisään ja keskustele. Tämä on minusta uskonnon perimmäinen vika. Juuri tämä on se syy miksi uskonnot ovat hyviä syitä sodille. Ihmiset eivät halua sotia öljystä, mutta heidän vakaumuksiaan on helppo hyväksikäyttää tekosyynä. Koska uskontoihin tuntuu olevan sisäänrakennettuna jonkinlainen erilaisuuden hyväksymättömyys. Yksi absoluuttisen oikea moraali tarkoittaa sitä että muut ovat absoluuttisesti huonompia ja arvottomampia ihmisiä. Sillä, onko uskonto pohjimmiltaan hevonpaskaa ei sen sijaan merkitse paljoakaan.

Väitänkin, että olipa Jumala olemassa(kuten en usko) tai ei(kuten uskon), vika on todellakin uskovaisissa. Ja itse uskontojen rakenteessa.