Uskonnot vaativat erilaisia uhrauksia. Nämä voivat olla eläimiä, nämä voivat olla aikaa ja rahaa. Amerikoissa tämä on tietenkin huipentunut siihen että on megakirkkoja jotka pitävät TV -lähetyksiä ja muuta vastaavaa. Kirkot vaativat rahaa ihmisiltä, ja jostain syystä kirkot vaativat rahaa enemmän sisään, kuin mitä ne sitä syytävät muiden auttamiseen. (Mitä hyväntuottamista se on? Korkeintaan muiden hyvän välittämistä eteenpäin.) Suomessa meillä sentään on hyvin tällä saralla, mutta kaikkialla ei ole samoin.
Toinen on tietenkin se, että uskovaiset sidotaan yhteisöön. Moni voisi luulla, että maksumieheksi laittaminen ei olisi sitomista, mutta uskonnoissa tämä tehdään ovelasti. Heidät pistetään tekemään asioita jotka muista näyttävät tyhmiltä, ja kun heille korostetaan kuinka ulkopuolisten näihin osallistumattomuus johtuu siitä, että nämä elävät synnissä, nämä ihmiset vieraantuvat.
Toinen on tietysti se uhratun vaivan dilemma, johon liittyy se tarina lentokoneesta, jonka piti lentää siipiään räpyttämällä. Kun insinöörit syydettyjen miljoonien jälkeen sanoivat että se ei ole mahdollista, vastaus investoijalta oli että siihen oli jo laitettu niin paljon rahaa, että sen oli pakko onnistua. Että työtä oli silti jatkettu. Samaan tapaan jos uskovainen viettää tunteja kadulla tilanteessa jossa massat katsovat häntä hassuna pitäen, kuten julistajia katsotaan, ja kun olet rukoillut tuntikausia, ja olet tukenut vaivallasi ja rahallasi kirkon toimintaa, et varmasti rupea miettimään sitä, jos kaikki tämä olisikin vain ajantuhlausta. Tunnustaminen olisi niin tuskallinen ja siihen liittyisi niin voimakas kasvojen menetys ja oman virheellisyyden tunnustaminen, että se on taatusti vaikeaa.
Lopputulos on se, että olet uskonnossa, omassa sisäpiirissäsi, ja jatkat uskonnon julistamista ja muiden uhrausten tekemistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti