Mikä uusateismissa on pielessä?

Nuoren polven hihhuliateistit ovat tietyllä tavalla huonoa tekemässä. Enkä kannata heidän toimintaansa. Tietenkään en voi sitä estää. Mutta tilanne on sama kuin siinä Mannerheim -nukkeanimaatiossa. Kriitikko voi aina sanoa että ei pidä sitä taiteena, ja taiteilija voi jatkaa toimiaan ja sanoa että hänestä se on. Taiteilija ei voi estää kriitikkoa kritisoimasta, eikä kriitikko voi estää taiteilijaa taiteilemasta.

Syynä ei suinkaan ole se, että he ovat äänekkäitä ja aktiivisia. Tämähän on ihan sallittu asia. Mielestäni he vain kohdistavat voimavaransa väärin ja väärällä tavalla.

Ensimmäinen syy on levitystapa. Hehän lähinnä haukkkuvat kirkkoa, eivätkä esittele omaa näkemystään positiivisesti. Ja ainakin minulla on tätä katsoessa olo kuin kreationistia katsoisi. Että mitä helvetin tiedettä siellä voi olla, kun ei esitetä sitä todistusaineistoa luomiselle, vaan ainoastaan haukutaan evoluutiota. Että onpa tyhjä oppi, kun sisällön esittelyn sijasta pitää haukkua toisia. Tämähän kun on aivan sama, kuin jos olisi vaaliväittely, jossa toinen esittäisi jotain ratkaisuja verotukseen, jolla yritettäisiin ratkaista jotain poliittista ongelmaa ja toinen vain sanoisi että "onpa huono ratkaisu, jota voi odottaa kun esittäjäkin on tuollainen saamaton ja tyhmä läskipossu". Eikä sitten itse ratkaisisi ongelmaa. Tämähän tarkoittaisi minusta sitä että toinen edes yrittää ja jolla jopa on jotain mietittynäkin, kun taas toisella ei ole mitään muuta kuin huonot tavat.

Toinen on siinä, että he kohdistavat sen nimen omaan valtionkirkkoa vastaan. En sitten tiedä onko tässä takana jotain "kommunismin jämiä", eli että ateisti -aktivismi yhdistyy aatemaailmaan, jonka puolessa aikaisemmin hipahtaen vastustettiin sitä mikä edusti "järjestäytynyttä kapitalistista yhteiskuntaa". Että olisiko jotain auktoriteettivihaa taustalla? Että instituutiota on helpompi vihata kun aitoa suvaitsemattomuutta?

Sillä kun kuitenkin katsomme valtionkirkkoamme, sitä kuvaa lähinnä yksi sana. "Laimea". Naispappien vastustajat eroavat kirkosta, ja herännäiset saavat suosiota, kun kirkko on heille "liian vähän uskova". Kenties näin onkin, sillä ainakaan minä en näe muuta kuin yhteisötuelliset asiat ja muut vastaavat syynä sille, miksi sitä tulisi erottaa valtiosta vielä nykyistäkin tehokkaammin.

Sillä ensinnäkin ateistien kannattaisi kohdistaa kiukkunsa sinne, missä se oikeasti vaikuttaisi. Eli nimen omaan hihhuleihin. Tilannetta voidaan miettiä ihan konkreettisesti esimerkiksi sitä kautta, että ateistit eivät voi kirjoittaa joka ikiselle suomen evankelisluterilaiselle kirjettä, jossa kertoo kuinka tämän tietyt näkemykset loukkaavat häntä. Ensinnäkin sen takia että keskiverto uskovainenkin on "laimea", eikä hän varmasti halua mitään ateistien kitkentää kulttuurista. Hänestä ei ole lopun ajan merkki jos homoseksuaalit saavat mennä naimisiin, tai jos ateisti saa uskonnon oikeudet. Ja toisekseen siksi että heitä on niin pirusti.

Sen sijaan hihhulimarkkinoilla menee selvästi huonosti. Sillä kun katsotte, samat naamat pyörivät vuodesta toiseen foorumeilla. Ja uudet naamat ovat aina peräisin samoista lähteistä, em. hihhuleiden luontaisen lisääntymisen kautta. Heitä on vähän. Heistä joka ikiselle voisi periaatteessa kirjoittaa kirjeen, siis yhdessä kaikkien ateistien kanssa ja työn jotenkin jakaen. (Ongelmana olisi tietysti osoitteiden saaminen käytännössä, mutta tämä oli vain voimavaranjakoasian esilletuominen, ei konkreettinen ehdotus.) Heitä on vähän.

Ja lisäksi vastustaessaan normaalia kirkkoa, ateistit itse asiassa osoittavat kiukkua niitä kohtaan jotka muutoin heidät jättäisivät rauhaan. Jos joku harjoittaa esimerkiksi ravintelissa tuollaista toimintaa, sitä kutsutaan "senkan kaivamiseksi nenästä." Ja kaikki tietävät mitä siitä seuraa. Ne, jotka eivät aikaisemmin ole ollut hihhuleita, muuttuvat sellaisiksi. He rupeavat aggressiivisiksi ateismia kohtaan. Tämä taas tarkoittaa käytännössä sitä, että uusateistien kiukku nykyisellä tavalla kohdistettuna ainoastaan haittaa "normaalia uskoa", jolloin itse asiassa ääriuskonnot saavat upouusia hihhuleita. Toisin sanoen, he pahentavat ongelmaa, eivätkä suinkaan ratkaise sitä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että ateistien tulisi liittyä kirkkoon tai vaieta. Päin vastoin, jotta tuloksia saataisiin, heidän tulisi tunkea resurssinsa sinne, missä se tehoaa eniten. - Ja jonne saataisiin itse asiassa jopa uskovaisia mukaan. Minusta se olisi ihan hyvä osoitus siitä, että tavoitteena ei suinkaan ole aatteiden maailmankartalta pyyhkimistä, vaan yhteiselon tavoittelua. Sitä että erilainen ajattelu voidaan hyväksyä ilman että on pakko sanoa että "Kirkosta eroaminen ei ole niinkään merkki kirkon kriisistä kuin ihmisten arvomaailman kriisistä." (Valitettavasti tuo ajatus oli kyllä valtionkirkkomme johtoportaasta peräisin.) Tai että uskovaiset olisivat tyhmiä.

Toisin sanoen minusta olisi parempi, että hihhuleita vastaan tungettaisiin jopa nykyistä enemmän ja aggressiivisemmin. Siksi että he edustavat aatteiden yliarvostamista. He korottavat oman aatteensa, eivätkä edes tavoittele yhteiseloa: Heillehän eri lailla ajatteleva on vain käännytystyön kohde, joku joka on väärässä ja jota on oikaistava hänen omaksi parhaakseen. Ja uskoisin, että jos valtionkirkko lähtisi mukaan, se voisi vaikuttaa asenteisiin enemmän, kuin Paarman esittämä ylimielisyys, jossa eroaminen ei ole ongelma itselle vaan muille. (Vaikka kuitenkin samanaikaisesti istutaan pallilla, johon kirkollisveron maksajat loppupelissä palkan maksavat. Luulisi kiinnostavan asian ja että asia otettaisiin vakavasti, sen sijaan että asetutaan johonkin moraaliseen ylemmyyteen.)