Aloitus

Kai tälläistä avointa verkkopäiväkirjaa kirjoittava joutuu kertomaan jotain aluksi itsestään. Tai minusta tämä on ainakin luontevaa. Nohyvä.

Olen ystävällinen. Avaan mummoille ovia. Neuvon kysyville reittejä jos tiedän. Annan rahaa hyväntekeväisyyteen -minulla on jopa säännöllinen tukitili. Kun katson ihmisiä, hymyilen mielelläni ja usein. Minut voidaan luokitella kiltiksi ja hyväntahtoiseksi ihmiseksi. Harmittomaksi. Olen rekisteröidyssä parisuhteessa. Olen harrastanut seksiä vain yhden ihmisen kanssa. Ensimmäisen kerran yli 20 -vuotiaana. (hyvin on ehtinyt) Ja vain silloin kun kumpaakin sattuu huvittamaan samanaikaisesti. Käyn töissä. Pidän koirista ja lapsista -"mutta en sillä lailla". Vihaan rikoksia, väkivaltaa, ilkivaltaa, hautakivien kaatelua... Minulla ei ole rikosrekisteriä. En ole ollut juoppoputkassa. Alkoholia juon ja tupakkaa poltan ehkä pari kertaa vuodessa, lähinnä seuraksi. Olen saanut yhdet pysäköintisakot. Pahimpia rikkeitäni on ollut "tuhmista" kieliminen ala -asteella. Olen kerran ollut rikoksen uhri, hoidin tilanteen kiltisti nöyristelemällä ja juttelemalla. Annoin jopa anteeksi, ajan kanssa. Mutta uskovaisten mielestä ansaitsen kaikesta huolimatta ikuisen kidutuksen vain sen takia että olen ateisti. Saan vakaumukseni vuoksi kuulla että "palvon tietämättäni Saatanaa" ja että ateismi=saatananpalvonta. Ja -esimerkiksi uskovainen exrikollinen, miten niitä exrikollisia niiden joukkoon päätyykin niin runsas joukko?- tulee kertomaan minulle, että ateistejen moraali on löyhää. (Verrattuna mihin?) Kiitos vain paljon!

Minä olen anonyymi passiivinen ateisti. Minua et näe julistamassa missään. En ole erityisen intellektuelli tai "viiltävän terävä skeptikko". Päinvastoin, normaali tyyppi, joka ei osaa tiedettä tai logiikan kiemuroita sen enempää kuin kukaan muukaan normaali tyyppi. Eli en paljoakaan.
Syy miksi pidän tätä blogia on se, että uskonnollisesti aktiivisten tahojen vaikutus ja lukumäärä on ilmeisesti kasvussa -tai se on vähintään äänekkäämpää ja aggressiivisempaa. Tämä aikaansaa minulle, joka olen melko ujo, stressiä. Joudun tuntemattoman aggressiivisen lähestymisen kohteeksi. Ja hän mahdollisesti huutaa ja pyrkii fyysiseen kontaktiin, hiveltämään. Minusta se on pelottavaa.

Koska minua oikeasti koskettaa se mitä mieltä muut ovat minusta -?no, kukapa toisaalta ei?- en halua kiusata ketään. Tämä blogi onkin siksi enimmäkseen turhaa vuodatusta, jonka voimin sitten jaksan jatkossakin hymyillä ja sanoa "ei kiitos" sen sijaan että suutahtaisin. En siis halua muuta kuin rauhaa. Sitä samaa rauhaa jonka annan muille! En käännytä enkä halua joutua käännytyksen kohteeksi, saati käännytetyksi.

Minuun ei saa sähköpostiyhteyttä tältä sivulta, koska haluan pitää persoonani ulkopuolella. Jos kaikki tietäisivät kuka olen, ei tämä enää toimisi purkautumiskanavana. Tarvitsen anonyymiteettini.

Tavoitteenani ei kuitenkaan ole lytätä uskovaisia tai naureskella "taikauskolle". En osaisikaan. Minulle riittää että tiedemiehet hoitavat hommansa. Minunkin työni (jota en paljasta) on sellainen että usein saa kuulla "neuvoja", melko usein vääriä ja naurettavia. Siinä on tullut huomaamaan että ammattitaito ja luulot ovat eri asioita. Tiedemiehet hoitavat tiedeasiat, enkä minä voi mennä "amispohjalta" heille naureskelemaan ja mennä heitä neuvomaan. Vanha sanonta isästä ja panemisesta sopinee tähän yhteyteen. Luotan että tiedemiehet hoitavat asiat, ja jos Jumalaopit tulevat tieteeseen korvaamaan evoluution, niin he sen tekevät. Siihen asti kohtelen Luomistieteilijöitä kuten UFO:ihin, kummituksiin, käsillä parantajiin, New Ageen... uskovia. Eli "en perehdy". Miksi ihmeessä minun muka tulisi kaataa jokaikinen mahdollinen harhaoppi jotta voisin olla ateisti? Ikäänkuin "ateistiksi kääntymisen syitä" tulisi jotenkin erityisesti perustella ja miettiä että "tekikö oikeista syistä" ja uskovaisuuttaan ei.

Koska olen ateisti, minulle tärkeintä on elää hyvä elämä. Jos siksi joku tulee uskossaan onnelliseksi "wonderful". Mutta "ei minun juttuni."

Eiköhän tämä riitä esittelyksi.