Hihhuleiden vastustus ei olekaan tieteilijöille sopivaa hommaa?

Washington postissa oli mielenkiintoinen Matthew C. Nisbetin ja Chris Mooneyn artikkeli. He ovat toisaalta kanssani samoilla kannoilla siitä, että he haluavat vähentää hihhuleiden kanssa keskustelua. Mutta keinot heillä ovat täysin päinvastaiset. Kannattaa lukea "ihan itse".
Unohdan sen että alussa kritisoijat alkavat käsittelemään sitä että Dawkins käsittelee uskonnollisia mielipiteitään ja muuttuu myöhemmin käsittelemään myös tiedejuttujen julkista kirjoittelua, jota artikkelissa kutsutaan todella asiallisesti "datan dumppaukseksi". Otan kuitenkin pari mehukasta kohtaa erityiseen käsittelyyn: Ne eivät ole artikkelissa kirjoitusjärjestyksessä, mutta lukutaitoinen kykenee löytämään lainaukset myös tekstistä. Otetaan ensin esiin se, mitä Nisbet ja Mooney pitävät ongelmana:

"Do scientists really have to portray their knowledge as a threat to the public's beliefs? Can't science and religion just get along? A "science and religion coexistence" message -- conveyed in Sunday sermons by church leaders -- might better convince even many devout Christians that evolution is no real threat to their faith."

Eli Suomeksi ongelmana on se että julkaistessaan asioita voi tulla ongelmia, jonkun usko voi järkkyä. Jonkun tapa katsoa maailmaa saattaisi muuttua. Joku voi vaikka loukkaantua ja menettää uskonsa. Hupaisaksi tämän asian tekee se, että samassa artikkelissa mainitaan myös:

"We agree with Dawkins on evolution and admire his books, so we don't enjoy singling him out. But he stands as a particularly stark example of scientists' failure to explain hot-button issues, such as global warming and evolution, to a wary public."

Ongelmana ei siis kirjoittajien mukaan ole se, että Dawkins ja muut vastaavat puhuisivat palturia. Kirjoittajien mukaan tiedemiehet, myös Dawkins, ovat kertoneet tosiasioita, mutta tehneet sen virheen että ovat kertoneet niistä myös avoimesti. - Ilmeisesti vain hihhuleillekin mukavista ja miellyttävistä asioista saa puhua julkisesti. - Heidän pitäisi osata olla hiljaa. Heidän tulisi miettiä toimintansa uusiksi ja korjata käytöstään:

"So in today's America, like it or not, those seeking a broader public acceptance of science must rethink their strategies for conveying knowledge. Especially on divisive issues, scientists should package their research to resonate with specific segments of the public. Data dumping - about, say, the technical details of embryology - is dull and off-putting to most people. "

Siksi suosittelenkin että juuri Sinun ei kannata osallistua keskusteluun hihhulin kanssa. Jos Dawkins kieltäisi julkisesti hihhuleita ja vetoaisi siihen että pitäisivät suunsa kiinni ja rajoittaisivat sitä mitä ja mistä aiheista kirjoittelevat "kohdeyleisöä miettien", se olisi vainoa! Toisin päin tilanne ei luonnollisesti toimi. Ilmeisesti ateisteja tai "uskoa vahingoittavia" tiedekirjoittajia ei voi vainota.

Minusta lehtiartikkelissa nimeltä mainittu, muun muassa luomisopin kannattajien sikiönkehitystä koskevia väitteitä ruotinut, Myers on puolustuspuheessaan oikeassa sanoessaan että kaikenlainen tieteilijöiden suorittama kritiikin lopettaminen johtaisi siihen että:

"the religious would feel freer to push their science-free beliefs on the public, and that some of the sharpest, clearest voices in the argument (I'm not counting mine in that praise) would be silenced."

Kaikenlainen harhojen hiljennys nyt vain tapahtuu siten että ne jotka eivät asiaa osaa pitävät suunsa kiinni, jolloin epätieteet joutuvat argumentoimaan nimenomaan ammattilaisten, ei amatöörien, kanssa. Tällöin temput eivät toimi, ainakaan niin hyvin kuin Arska Autonrakentajan kanssa:
Hihhulit yksinkertaisesti haluavat toisaalla vaientaa heitä kritisoivat asiantuntijat ja toisaalla korostavat sitä miten heidän tulisi päästä vainon ikeestä kertomaan omia mullistavia tieteellisiä näkemyksiään kaduntallaajille, joiden asiantuntemuksen alaista homma ei ole. Hihhuleille sananvapaus tarkoittaa sitä että kaikilla on oikeus kuulla mitä hänellä on sanottavanaan.

"Liiasta vaikeudesta" ja "tylsästä teknisestä tiedosta" ei voida Myersin tapauksessa syyttää, koska hän kohdistaa kritiikkinsä ihmisille, jotka väittävät ymmärtävänsä sikiönkehitystä - eiväthän he muuten niitä väitteitä esittäisi lainkaan. Ja kun luomisoppineet ovat esittäneet väitteitään kaduntallaajille, ei aihe sitäkään kautta voi olla "liian vaikeaa" : muutenhan he vain käännyttäisivät ihmisiä hienoilla sanoilla, joita nämä eivät ymmärrä.

Minusta se nyt vain on niin, että jos jokin asia on tieteellinen, siitä keskustellaan nimenomaan tieteilijöiden kanssa tieteellisellä "tylsälläkin" kielellä. Toki sen verran voin Mooneyn ja Nisbetin mielipiteeseen yhtyä, että julkistaminen ja julistaminen olisi osattava erottaa toisistaan. Jos kertoo tosiasioita, se on julkistamista riippumatta vaikeustasosta, mutta jos yrittää vakuuttaa ihmisen vaihtamaan maailmankuvaansa, aineiston tulee olla SEKÄ oikeaa ETTÄ ymmärrettävää. Muutoin se on pelkkää julistamista.

K:lla on todellakin merkitystä.