Uskon vaihto.

Melko usein uskovaiset "haastavat" ateisteja. He kyselevät miten ateistin tulisi kääntyä. Yleensä he myös asettavat erikoisia ehtoja, joita ateistin tulisi noudattaa. Ihan kuin se vakaumuksen vaihtaminen olisi oltava juuri heidän ehdoillaan. Luulisi, että ateisteillakin on uskonnon ja vakaumuksenvapaus, eivätkä he olisi minkään uskovaisten holhouksen alaisia. Mutta uskovaisten narsismin ja vallanhalun määrä on joissain tapauksissa melkoisen suuri.

Yleensä ehdot ovat "ei saa vaatia kunnon todisteita". Ja he selittävät miksi yliluonnollisesta ei voida saada kunnon todisteita. Mielestäni tämä vaatimus on huono monesta syystä:
*Yliluonnollisuus on vain pakoilua. Se, että jostain ei saa todisteita on johtanut siihen että se on sovittu sellaiseksi että niitä ei voisi saada. Tässä suhteessa se muistuttaa jotain ihmeen vaihtoehtohoitajien selityksiä siitä miten koejärjestely joka ei löydä niitä eroja ei ole saanut todistettua paranemista. Selitys tälle ei ole todiste siitä että asia on totta.
* Uskovaiset itse mainostavat jotain ihan muuta. On ihmeparanemisia ja muita vastaavia selviä ja konkreettisia asioita. Näitä ei pidetä uskon vastaisina.
* Raamatussakin Tuomas halusi kosketella Jeesuksen lävistysreikiä. Pelkkä näkeminenkään ei riittänyt hänelle,vaikka tämäkin on enemmän kuin mitä Jeesus on muille tarjonnut. Harvassa ovat ne, jotka väittävät Jeesuksen materialisoituneen heidän keskuuteensa. Tuomas ei ilmeisesti kuitenkaan joutunut Helvettiin, vaan Jeesus päin vastoin antoi skeptikolle todisteita, joita tämä pyysi.

Siksipä olen ottanut yksinkertaisen tavan. Katsotaan mitä Raamattu opettaa. Ja sen mukaan pitää nähdä asioita. Mitä erikoisempia asioita se esittää, sitä uskottavampi Raamattu on, jos niitä toteutuu. Sitäpaitsi uskoon tulemisen ehtona on hyvä pitää sitä Pyhää Kirjaa, jota lähtee seuraamaan, eikä mitään yksittäisen julistajan mielipiteitä siitä mitä Jumalalta tulee vaatia ja voidaan vaatia. Tässä kohden apunamme on Mark. 16:17–18 itse Jeesus lupaa että hänen seuraajansa voivat nauttia tappavaa myrkkyä eikä se vahingoita heitä. Luulisi että Kristityt täyttäisivät Jeesuksen määritelmät. Tässä ei edes koetella varsinaisesti Jumalaa, joten 5.Moos 6:16 ei käy perusteluksi. Tässä testataan ensi sijaisesti sitä, onko kyseinen lahko seuraamisen arvoinen. Niin kauan, kuin tätä ei näy, voidaan vain pitää mieli avoimena. On hyvä muistaa että kristittyjen ihmeentekokyvyn tärkeyttä ja suuruutta tukee myös se, että Luuk. 10:19 kertoo että Jeesuksen seuraajat voivat polkea käärmeitä ja skorpioneja vahingoittumatta, ja lupaa peräti suojaa kaikkea vihollisen voimaa vastaan. Ja kaiken lisäksi Matt. 10:8 Jeesus kehottaa parantamaan sairaita, herättämään kuolleita, puhdistamaan spitaalisia ja ajamaan pois pahoja henkiä. Kehoitus olisi aika outo, jos aito seuraaja ei näihin pystyisi.

Olennaista on tietysti se, että ei seurata vääriä profeettoja, eli ei luoteta pelkkään sanaan. Toki kaikenlaisia tarinoita edellämainituista teoista tulee vastaan. Mutta harvassapa taitavat olla ne uskovaiset, jotka ovat valmiita herättämään esimerkiksi kuolleen sukulaisesi henkiin. Kun esimerkiksi tiedät vainajan, sinua ei voida huijata tekaisemalla jotain ruumiinavausraportteja ja videoita, joita pystyy väärentämään melko hienosti jopa kotikoneella. Kun sen sijaan tiedät vainajan oikeasti vainajaksi, joten tämän herättäminen olisi aika vakuuttavaa. Mutta uskovaiset tavallsesti viittaavat aina niihin "jotka pääsi karkuun". Eli esimerkiksi Hirsilän taannoinen tutkimus kävi läpi monta väitettyä ihmettä ja näytti että ne olivat normaaliparantumisia eivätkä "ihme sellaisia", he ovat saaneet kritiikkiä mm. siitä että on joitain ihmeitä joita he eivät ole läpikäyneet. Oikeasti vasta läpikäyty+ihmeeksi todettu olisi todiste, ei mikään eiläpikäyty ja ihmeeksi väitetty, joka on vain vakaumuksenosoitus. (Yleensä äänekäs sellainen.)

Nämä mainitut ovat selviä viitteitä siitä, että ateistin voisi olla pakko hyväksyä Jumala. Nämä edellä mainitut ovat itse asiassa aika konkreettisia. Sen sijaan mieleeni ei tule mitään sellaista joka voisi pakottaa uskovan luopumaan uskostaan. Ainakin nyt moni heistä on sitä mieltä että Jumala on yliluonnollinen, kokeiden ulkopuolella ja että uskon ydin olisi se, että uskoo vaikka ei ole todisteita.

Minua ei niinkään aja tähän se, että haluaisin heille haasteen. Mutta ateisteille näitä haasteita tulee rutiininomaisesti vastaan. Kunnolliset uskovaiset näitä eivät esitä. He eivät ole mitään haastemiehiä, jotka kulkevat kyseenalaistamassa toisten elämäntapoja. Heillä systeemi näkyy elämäntavasta siten että se ei mitään argumentteja tarvitsekaan. Ja näitä asiallisia itse asiassa on jonkin verran.

Mutta nyt olen vastannut myös niille, jotka eivät yhtä hyvin ja asiallisesti toimi.