maanantai 26. tammikuuta 2009

Cargo.

Tyynenmeren asukkaiden keskuudessa syntyi lastikultti. Se syntyi koska sinne tuli eurooppalaisia. Saarelaiset ihmettelivät kun eurooppalaiset eivät tuottaneet esineitään itse, vaan väsäsivät torneja ja radioivat viestejä ja näin heille tuli lastia.

Saarelaiset kokivat, että pieniin laatikkoihin puhuminen on eräänlaista taikuutta, Jumalaa suostuteltiin antamaan yliluonnollisia antimiaan. Alkuasukkaat jäljittelevät täysin toimintaa, jonka luonnetta he eivät ymmärtäneet.

Tämä voi tietysti huvittaa paljon. Mutta töissäkin tehdään monesti juttuja vain siksi, että se on talon tapa. Kukaan ei mieti miksi asia tehdään, se vain tehdään. Ehkä tilanne on muuttunut.

Siksi on helppoa naureskella kuinka tyhmiä tyynenmereläiset olivat kun palvoivat jotain ihan tavallista lastia. Mutta ensinnähän sellainen lasti on aivan ihmeellistä ja taatusti enemmän kuin mitä monet uskonnot ovat tarjonneet. Eipä mieleeni tule toista uskontoa, jossa ensin on nähty näyttö "rukouksen tehosta" ja vasta sen jälkeen sitä on alettu seuraamaan. Eurooppalaiset ovat siksi tavallaan astetta hassumpia, kun he ensin päättävät seurata Jumalaa ja vasta sen jälkeen he alkavat väittämään että ihmerukouksia tapahtuu.

Niin, että kun menet huvitut siitä, että tyynenmereläiset palvovat hassusti, niin mieti että jos heihin iskee tuho, rutto ja jalkasilsa, ja tämä hassulastikultti, jossa pohjimmiltaan palvotaan jotain niinkin raadollista kuin meidän kulttuuriamme, on heidän ainut toivonsa lähde. Pitäisikö tähän cargoamiseen panostaa jos siitä tulee hyvä mieli? Vai olisiko itsekästä pyytää heiltä itsensä palvontaa?

Sen jälkeen mieti, miten kävisi jos maailmanlopun kolme iskelmälaulajaa saapuisivatkin tänne Suomeen kylvämään ikivihreitä klassikoita ja kuolemaa. Että kannattaisiko meidänkin sittenkin vaihtaa cargoon? Itseämmehän me palvomme joka tapauksessa.

1 kommentti:

olematon kirjoitti...

Hämärästi muistan lukeneeni, että Pohjois-Korea länsimaiden talousapu tulkitaan/julistetaan länsimaiden palvonnaksi Pohjois-Korean kansaa kohtaan.