Unella on suuri vaikutus oppimiseen. William Fishbeinin ja Hiuyan Laun tutkimukseen vedoten iltapäivätorkut voi tehdä ihan tehokkuuden nimissä. (niinkuin emme muutenkin tekisi niitä. Eiei, tuota viime vuoden pylvästä minä vaan keskittyneesti mietin krooh.) Assosiatiivinen oppiminen tehostuu nukkuen. Samasta syystä myöskään esimerkiksi ennen koetta suoritettu viime hetken pänttääminen ei pelasta. Matthew Walkerin tutkimuksen mukaan valvominen heikentää oppimistuloksia. Syyksi arvioidaan sitä että muistin siirtyminen ei onnistu.
Unella on siis tärkeä aktiivinen tehtävä, emme olekaan nukkuessamme passiivisia, vaan aivomme tarvitsevat sitä oppimisen asioissa.
Unen määrä sinällään ei kuitenkaan ole vielä riittävä mittari, vaan myös Ysbrand D. Van Der Werfin tutkimuksen mukaan unen laatu on otettava huomioon. Ja myös muistettavan laatu vaikuttaa. Unen laatu ei vaikuta kaikkiin muistitehtäviin. Henkilöt eivät tiedosta kuvissa olevaa kaavaa tietoisesti, mutta he kuitenkin tietävät hyvin etukäteen mitä on tulossa. Ja unen laatua voi myös boostata: Jan Brownin tutkimuksen mukaan sähköstimulointi tehostaa unen hyödyllisiä ominaisuuksia.
Huonosta unesta kärsivien onneksi huonosta unesta kärsivät kärsivät siitä usein vähemmän kuin mitä he itse kokevat. Eikä uni ole kaikkihyvä voima. Unihäiriöt voi tuottaa ikäviä muistoja, jolloin henkilö kokee vaikka olleensa seksuaalisen väkivallan kohde lapsena.
Päivän turhana tietona on tietenkin Eva Murzyn tutkimus, jonka mukaan unet ovat joskus värillisiä ja joskus mustavalkoisia. Vanhemmilla ihmisillä mustavalkoisia unia on enemmän. Syynä voi olla televisio, joka oli muistaakseni aikaisemmin mustavalkoinen.
Oppivatkohan vanhat ihmiset myös mustavalkoisempia asioita?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti