Pahan ongelma ja Paratiisi.

Kun uskovaiset puhuvat elämästä, he selittävät usein että maailman pahuus ja epätasa -arvoisuus ovat tärkeitä asioita. He vetoavat yleensä
A: vapaaseen tahtoon
B: siihen kuinka maailma, jossa vallitsisi täydellinen tasa-arvo sekä taloudellinen ja henkisesti, jossa ei olisi puutetta ja kaikki olisi ystävällisiä toisilleen, emme voisi oppia tälläisessä paikassa juuri mitään ja elämä olisi tylsääkin. Täydellisessa maailmassa emme osaisi arvostaa hyvää. Ja näin ihminen saa haasteita elämäänsä, ja se tekee elämästä mielenkiintoista. Ilman pahaa ei olisi tälläistä asiaa.

Tämän jälkeen meille sitten tarjotaankin jotain ihme paratiisipaikkaa; Ihminen joka ryhtyy kristityksi tavoittelee tuota kohdan B tilaa jo maan päällä, mutta saavuttaa sen aivan varmasti kuolemansa jälkeen. Tälläisessä paikassa ei siis olisi aitoa vapautta, eikä siellä osattaisi arvostaa hyvää joka siellä on ja se olisi tylsääkin.