Ydin ja reunat.

Sam Harris on esittänyt, että uskonnollisuudessa on ydinosa ja reuna -alueet. Ydin on pieni mutta pippurinen fundamentalismi. Reuna -alueet taas maltillisempia uskovaisia. Harriksen mukaan reuna -alueet toimivat puskureina, jotka estävät ytimen kritisoimisen. Mielestäni tämä näkemys on perusteltu: Kun kritisoidaan fundamentalismia, uskovaiset puolustautuvat helposti sillä kuinka vihaiset ateistit käyttävät vain ääriesimerkkejä ja käyttävät sitä koko uskontoa vastaan. Fundamentalistit taas menevät reuna -alueiden suojaan kun puhutaan esimerkiksi politiikasta ja uskovaisten määrästä. Kokonaisuudesta syntyy se, että melko usein ateisteja syytetään yksisilmäisyydestä vain siksi että he moittivat näitä ääri -ilmiöitä. Mutta jos he vastustavat koko uskonnollista ilmiötä, heille muistutetaan uskontojen hyvistä asioista.

Oikein ei voi siis tehdä.

Ateisteja pyydetään aina määrittelemään, mitä on se uskonto jota he vastustavat. Uskovaiset itse kuitenkin tekevät juuri täsmälleen samaa: Ei ole tavatonta lukea Dawkinsin kritiikkiä, jossa muistutetaan kuinka Stalin ja Pol Pot olivat ateisteja. Samoin Jokelan ampumatapauksen yhteydessä oli selvää, että koko ateistista linjaa moitittiin nimen omaan yksittäistapaukseen vedoten. Kuitenkin ateismi on erittäin monisäikeistä - itse asiassa uskovaiset itse muistuttavat siitä kuinka ateismissa ei ole määräyksiä ja normeja. Tästä seuraa se, että ateistit ovat laajempi ja mielipiteissään moninaisempi näkemys. Uskovaisen tulisi siis korostetusti määritellä se, mitä hän tarkalleen ottaen on vastustamassa. Toisaalta fundamentalistit moittivat luterilaisia innolla. He ovat ikään kuin "miltei uskossa" ja haaleita. He ovat ikään kuin laiskoja kristittyjä jotka eivät seuraa "koko sydämellä" oppia. Mutta heidän tarjoamansa suoja otetaan aina vastaan kun se sopii hihhuloinnin oman PR:än ja kritiikintorjunnan tilanteeseen.

Uskovaiset eivät siis ole johdonmukaisia toimissaan.

Tästä on hyvänä esimerkkinä nyt tapahtuva Israelin aggressiotoiminta palestiinalaisia vastaan. Esimerkiksi eilisen päivän Metro -lehden tekstiviesteissä oli puolustettu Israelia kiivaasti: Perustelu oli siinä, että kun palestiinalaiset kerran piiloutuvat kansan sekaan, on lupa ampua lapsia ja perheitä. Tämähän on suora kannanotto siihen, kuinka monen viattoman elämän tuhoamisen haitta vastaa sitä riemua joka seuraa yhden palestiinalaisen aggressorin tuhoamista. Eivät he mitään ydintä ja reunoja mieti, vaan ihan suoraan vain "ammutaan koko kiekkoon". Mielestäni lastensurmaa ei voi oikeuttaa millään. Ei siis ole sellaisia perusteluja, joilla joku kouluampuja voisi perustella toimintansa. Eli Jokelan ampuja ei muutu moraaliseksi sillä että hän kirjoittaa tuhoavansa palestiinalaissotilaita ja muut ovat vain ikävä mutta valitettavasti pakollinen oheistappioryhmä.

Toki ymmärrän, että Israelin tilanne vaatii ratkaisua; Toki voidaan pitää outona sitä että Israelin valtio perustettiin sellaisilla perusteilla, että Amerikan Yhdisvaltojen pitäisi samoilla syillä antaa maa intiaaneille takaisin ja Suomalaisten pitäisi antaa maa takaisin saamelaisten käsiin; Käytännössä jokainen maa on jonkinlaisia valloitussotia historiansa aikana tehnyt. Toisaalta kuitenkin Israelin valtio on perustettu; Israelin syntyaikoinahan ei ollut mitään Palestiinan valtiota, vaan aluetta otettiin muutaman ympäröivän valtion alueelta. Tämä oli toki valloitussota, mutta tapa jolla palestiinalaisia on kohdeltu "omien" toimesta on kieltämättä outoa: Se on sama, kuin Suomen evakot olisi vain dumpattu leireille, ja valitettu sitä että Venäjän valloitussota oli moraalitonta. Olihan se toki moraalitonta, mutta evakot pistettiin silti muun kansan yhteyteen ja tilaa ns. vain "järjestettiin". Helppoa se ei toki ollut, mutta siinä onnistuttiin. Palestiinalaiset taas elävät leireillään yhä. Jos jokainen suomalainen evakkopolvi eläisi jossain väliaikaisleirissä toista sukupolvea, voisi siinä olla pinna itse kullakin kireällä, ja erilaista vandalistista sotatoimintaakin tulisi taatusti harrastettua.

Kun kokonaisuutta katsoo, olisi syytä kuitenkin huomata, että olisi oltava järjestelmällinen: Jos palestiinalaisia saa tappaa "koko kehältä" siten että se perustellaan ytimen pahuudella, pitäisi kristinuskoakin saada kritisoida juuri tällä tavalla. Muutoin ei.

Olen sitä mieltä, että uskontojen "reuna -alueet" todella hyssyttelevät ydintä, ja pitävät heitä ikään kuin "omana porukkaan", jota "ei saisi tuomita", kun hekin ovat kristittyjä "eikä kristitty tuomitse". Tämä toimintahan vertaantuu aivan täysin niihin moniin diktatuureihin, joissa pahaa tekevää ydintä ympäröi "en näe, en puhu" -kerros, joka kattaa suuren osan väestöstä. Juuri tämä osa antaa sille pahalle ytimelle sen vallan: Valta kun on niillä jotka sitä käyttävät ja passiivisuus ei käytä valtaa. Mutta silti pitäisi keskittyä sen pahan ytimen kimppuun, koska se on juuri se osa joka sitä valtaa käyttää. Kun ydin on poissa, ei valtaa käyttämätön reuna -alue suojaa enää yhtään mitään, eikä tämän vuoksi myöskään toimi tämän tehostimena. Ja siksi en myöskään voi oikeuttaa Israelilaisten tekemiä lastensurmia.