perjantai 16. tammikuuta 2009

Kolmenlaisia hihhuleita.

1: Niitä, jotka loukkaantuvat yliherkästi. Heillä heidän vakaumuksensa on niin he itse, että jos heidän aatettaan loukkaa, loukkaa heitä itseään. Siksi suuttumiseen riittää se, että heidän kanssaan on erimielinen. Hihhuli on herkkänahkainen itkupilli, joka on kyllä usein itse valmis ja halukas moittimaan muita esimerkiksi moralittomiksi, mutta ei itse kestä kun hänelle itselleen tehdään samoin.
2: Niitä, jotka tekevät loukkaamisesta strategisen aseen: He loukkaantuvat aina kun se vain on mahdollista, koska jos joku esimerkiksi esittää argumentin ja tästä loukkaantuu, argumentti jää käsittelemättä, ja lisäksi argumentin esittäjä tulee varovaisemmaksi, koska huomaa että tässä on hypätty jonkin rajan yli. Lisäksi loukkaantuminen kääntää tilanteen siten, että argumentoija joutuu puolustautumaan, koska hän joutuu vähintään selittämään sitä miksi hänen kannanottonsa ei ole mikään loukkaus. Tällöin loukkaantuja saa moraalisen ylilyöntiaseman rakentamalla itsekeksityn vainotilanteen, jossa hän on uhri. Asenteessa yhdistyy erikoisesti ylemmyydentunne ja vaatimattomuuteen kätketty marttyyriys.
3: Niitä, jotka ovat molempia ylläolevia samanaikaisesti.

Ei kommentteja: