Miksi ateistit ovat vihaisia?

Hihhulointilinjani on ollut viime aikoina hieman turhankin kreationismipitoista. Syynä on varmaan ollut heidän uusi kampanjointi, jonka vuoksi siitä kuulee. Ilman näkymistä ei ole syytä valittaa. Nyt kuitenkin toiseen aiheeseen

Huutavan äänestä puistometsässä viitattiin siihen, että ateistit ovat vihaisesti kommentoineen Päivi Räsäsen kommenttia. Kommentti oli ollut seuraava:
"Olen pääministerin kanssa samaa mieltä siitä, että koulusurmissa kohdataan uusi pelottava ilmiö - ihmisviha. Jokelan ja Kauhajoen surmaajat ilmoittautuivat myös ateistikseiksi. Tämä ilmiö on käänteinen kristinuskon lähimmäisenrakkaudelle. Jumalalle jokainen ihminen on rakas - siksi meidänkin tulee rakastaa toisiamme. Kun elävän kristillisyyden vaikutus yhteiskunnassa on ohentunut, jotain astuu tilalle. Sen jäljet ovat synkät ja pelottavat. Tarvitsemme yhteisöllisyyden vahvistamista, mutta tarvitsemme myös kansallista heräämistä siihen ihmisrakkauden sanomaan, jota kristillinen usko on synnyttänyt kautta vuosisatojen."

Tämä kyllä kertoo minusta omaa sanaansa Räsäsen asennevammasta, mutta tärkeä pointti löytyy kuitenkin huutavan reagoinnista. Joka siis on minusta erittän fiksu. Se menee näin:
"On totta, että kun poistaa kristillisyyden ihmiselon yhtälöstä, tulee arvotyhjiö. Sen voi täyttää järkevästi ilman uskontoakin, mutta selvästikkään se ei kaikilta onnistu. Lopulta on kyse siitä, että ihmiset jätetään oman onnensa nojaan kehittelmään päässään kaikenmaailman teorioita, jotka ikävissä tapauksissa voivat johtaa kouluampujien kaltaiseen vääristyneeseen maailmankuvaan, jossa ei ole rakkautta niin enempää muita kuin itseäänkään kohtaan."

Juuri näinhän se on. Ateismi on yksilöllinen, sillä ei oikeastaan ole aatesisältöä. Ja juuri sen vuoksi voidaan sanoa että "ateismi on uskonto, jos kalju on tukanväri". Ja juuri siksi ateismi on ns. "vapautta" eikä "dogmeja". Asia on sinällään hyvä, mutta yksityiskohtia siihen liittyy. En voi sanoa muuta kuin että "Kenen aate historioineen ja sen nimissä toimineineen on viaton, heittäköön ensimmäisen veden." Luulen että ainoat jotka kusevat tällä ehdolla minun koiville, ovat koirat.

Se on toki niin, että kun ateisti voi olla onnellinen ja uskovainen olla onnellinen, niin se tarkoittaa sitä että uskontoa ei tarvita onnellisuuteen. Se on toki niin että kun ateisti voi olla eettinen ja uskovainen voi olla eettinen, niin uskontoa ei tarvita eettisyyteen. Mutta ei se tarkoita sitä että tutun jättäessään ihminen ei muuttuisi. Ateismiin siirtyminen voi siksi olla raskasta.

Mikä taas on aivan sitä uskisten väitettä vastaan että ateisteja ollaan vain siksi että se on niin "kivaa ja helppoa" ja itsekästä. Jos näin oikeasti olisi, lähes kaikki olisivat ateisteja, uskonnot voitaisiin vetää suoraan konkurssiin. Se ei ole pelkästään se, mitä tekee jouluna ja pääsiäisenä ja miten ihmiset suhtautuvat. Se on myös se, miten sen elämänsä jäsentelee, kun uskonto on määritellyt tietyt asiat hyviksi ja niistä ei haluaisi luopua vakaumuksen mukana. Kun loppupelissä yhteys on vain se, että uskovaiset ovat niin itse sanoneet. Että murhaaminen on paha koska Jumala niin sanoo. Ei se ole se, miten asia oikeasti on, vaan se mihin on elätetty ihminen pienestä asti. Maailmankuvan vaihtaminen vain on raskasta. Siitä seuraa tiettyä epävakautta. Meidät yleensä opetetaan kristityiksi, ainakin ennen, ihan piltistä asti. (Paitsi jos vanhemmat olivat kommunisteja. Että olikin siinä lapsella vaihtoehdot. Nykyään on kai parempi.)

Lisäksi aatetta nimitellessä hyökätään paitsi aatetta, ideologiaa ja sääntöä vastaan, hyökätään myös ihmistä kohtaan. Sitä mikä meissä on sitä henkilön ydintä. Muu on vain turhanpäiväisyyttä ja lihaa. Sillä kuten uskovaistenkin etiikan kritisoinnissa, myös ateistin etiikan kritiikissä ei puhuta mistään mitattavista asioista. Moraalia ei voi punnita vaa-alla. Moraali liittyy henkilön toimintaan. Moraali on se, mikä tekee yksilöstä sen ihmisen mikä hän on. Siksi kun ateistia tai uskovaista loukkaa tällä rintamalla, hyökkää tavallaan hänen persoonaansa kohtaan. Mielestäni näin ei saa tehdä. Teen kuitenkin itsekin joskus.

Ateistit ovat tässä kohden hieman kuin Gazalaiset. Huutavan ääni kun kommentoi syitä vihalle. Historiankertaus on itse asiassa aika kuvaavaa. Sitä voi soveltaa uskovaisiin hihhuleihinkin. Eivät he sattumalta mellasta.
"*1948 Israel julistautuu itsenäiseksi ja ympäröivät arabimaat julistavat sodan. Israel lyö hyökkääjät ja samalla laajentaa omatoimisesti sille kaavailtua aluetta. Samassa sodassa Egypti valloittaa nykyisen Gazan alueen ja Jordania Länsirannan.
*Egyptin miehitys Gazassa jatkuu melkein 20 vuotta. Palestiinalaiset jäävät ilman kansalaisuutta, eikä aluetta kehitetä.
*1967 Israel valtaa Gazan Kuuden päivän sodassa. Israel ei liitä Gazaa itseensä, vaan perustaa alueelle sotilashallinnon.
*1987 kurjistuminen johtaa palestiinalaisten ensimmäiseen kansannousuun, Intifadaan."

Israel on edustanut vain vastustavaa voimaa Gazalaisille. Heistä ei ole välitetty. Itse asiassa heidän tilannettaan eivät ole korjanneet Israelilaiset eivätkä Islamilaiset. Hamas tuntuu olevan ainut joka välittää. Ei siis ihme, että Gazalaiset piilottelevat Hamasilaisia ja vihaavat Israelia. Jihad ei olekaan syy vaan seuraus. "Israelilla on oikeus puolustaa itseään" -hokema ei siksi olekaan ratkaisu, vaan tilanteen pahennus. Jokin joka todella rakentaa sitä suurta sotaa, jonka ytimeksi tulee joku Harmageddonin metsikkö.

Siksi tietysti myös fundamentalistit metelöivät. Heitä ei pidetä arvossa. Ateistit taas kohtaavat jatkuvasti vihjailua. Ja kun vihjailua tulee tarpeeksi, ihminen ei koveta tunteitaan vaan kovettaa sydämensä eli Suomeksi: muuttuu vihaiseksi. Ja viha taas ruokkii vihaa. Siksi fundamentalistit raivoavat ja vittuilevat ateisteille. Haastavat taistoon kuolemaan asti. Uhrina vain ei ole henki, vaan koko ihmisyys. Se on siis tavallaan jopa pienempi asia kuin tappaminen. Sillä se on hyökkäys sitä vastaan mitä ihminen yksilönä on. Ja ateistit taas vastaavat samalla mitalla. Jos tilanne vaan lisää kiukkua, voi syntyä sisällissotia. Ei se olisi ensimmäinen vakaumusasioista käyty kina historiassa. Se ei tosin vielä taida olla ihan nurkan takana, koska me metelöimme jostain blogikommentin pohjasävyistä. Tosin huolta tulee siitä, että keskustelunaiheena ovat myös ihmisten tappaminen.

Ja tässä kohden edustan väärää ja leimattua aatetta. En silti jaksta uskoa että olen syyllinen. Kerron sitten kyllä kun alan piilottelemaan Ateismi-Hamasin jäsentä kellarissa. Tai tarkemmin ajatellen jos teen niin, olen sen verran eri että en.