Uskon suvaitsevaisuus.

Melko usein saa kuulla, kuinka kirkko ja uskonto on lisännyt suvaitsevaisuutta. Kuitenkin me tiedämme mitä se on ollut kirkon valta -aikana:
Esimerkiksi vuonna 1612 Pendelssä, englannissa 13 syytettiin. 10 heistä: Alizon Device, Elizabeth Device, James Device, Anne Whittle, Anne Redferne, Alice Nutter, Katherine Hewitt, John Bulcock, Jane Bulcock & Isobel Robey saivat syytteen noituudesta ja heidät tapettiin hirttämällä. Elizabeth Southernsia ei hirtetty, koska hän kuoli odottaessaan oikeudenistuntoa. Tosin laki tuomitsi hänet silti noidaksi. Jennet Preston asui hieman kaupunginrajan toisella puiolella ja hänet hirtettiin sen sijaan Yorkshiressä. Magaret Pearson tuomittiin noituudesta, mutta päätettiin että hän ei ollut osallinen alueella tapahtuneisiin pahuuksiin, joten hän sai vuoden vankeutta.

Ja aina kun joku hirtetään noitana, me kaikki tiedämme mistä on kyse. Maa oli tuohon aikaan uskonnollinen. Ja kun muistamme, että englanti oli irtautunut katolilaisten näkemyksistä Henrik VII aikana, joka hallitsi vuosina 1485–1509, tiedämme että syylliset eivät olleet katolisia. He olivat protestantteja. Sitä samaa jengiä jota valtionkirkkomme ja herätysliikkeet edustaa.

Kysymys kuuluukin: Missä oli se kristinuskon tuoma suvaitsevaisuus?

Samaa kysymystä voisi tietysti kysyä myös silloin, kun puhutaan naisten oikeuksista, naispappeudesta, homoseksuaalejen oikeuksista valtiossa mennä naimisiin (Sitä halutaan kieltään koska se on eikristillistä. Kaikki homot eivät kuitenkaan ole kristittyjä.) 1950 -luvulla Amerikoissa ei saanut erirotuiset mennä naimisiin. Asiaa perusteltiin uskonnolla. Kondomit olivat laittomia ja niistä koulussa opettaminen oli laitonta, samoin kuin monet seksiasennot olivat laittomia. Asiaa perusteltiin kristinuskolla. Homoseksuaalisuus luokiteltiin mielisairaudeksi ja siitä "eheytettiin". Missä helvetissä on se paljon puhuttu suvaitsevaisuus?

Pohjimmiltaan suvaitsevaisuus tulee ihmisistä. Kun kirkko edustaa pysyvyyttä ja säilyttää arvoja, tosiasiassa juuri muutos on tuonut sen suvaitsevaisuuden mukanaan. Uskonnon rooli tässä muutoksessa on ollut lähinnä jarruna toimiminen. Se on kuitenkin muuttunut, ympäristön pakotteesta. Kirkko on ollut juuri niin suvaitsematon kuin olemme sen sallineet.

Syynä on tietenkin uskonnon perimmäinen luonne. Uskonnon sisäänhän on kirjattu "the ohjeet" : Uskonto väittää että se tietää muuttumattoman Totuuden ja se määrittelee moraalisuuden, hyvyyden, kauneuden ja kaiken muun.

Ja kirkolla on ollut aikaisemmin suurempi maallinen valta, joten yhteiskunta on ollut hyvin paljon juuri sellainen kuin se on halunnut sen olevan. Muutos tästä pois päin on siis itse asiassa kristinuskon vastaisuutta. Sen piirissä on toisin sanoen johto, joka edustaa monin kannoin asioita joita se on ennen vastustanut, ja jota silti esitetään jonain ikuisena ja muuttumattomana asiana, joka löytyy sellaisenaan pari tuhatta vuotta vanhoista jutuista.

Jos uskonto on todella tuonut "suvaitsevaisuutta" maailmaan, niin on aika erikoista, että se on alkanut tuomaan sitä vasta sitten kun sen valta ihmisistä on heikentynyt, jolloin sen vaikutusvallan luulisi olevan huonompi selitys kuin muulloin.

Vaihtoehtona näyttää olevan vain se, että ennen kristinuskoa on "ymmärretty väärin" ja "käytetty väärin". Miksi sitä ei sitten nyt "ymmärretä väärin" ja "käytetä väärin" jälleen nyt? Ovatko ihmiset nyt paljon kaikkitietävämpiä ja parempia ja erehtymättömämpiä kuin ennen? Näyttää siltä että Raamatun arvo on sama moraalissa kuin mitä se ennustaa keksintöjä. Ensin joku keksii keksinnön tai yhteiskunnassa asuvat ihmiset päättävät mikä on hyvää, ja sitten jälkeenpäin Raamatusta katsotaan oikeat lauseet jotka sopivat tuohon keksintöön tai yhteiskunnan tilanteeseen.