pohjaton itsekkyys.

Count Up -blogissa oli juttua kirkollisverosta ja sen käytöstä. Mielestäni jutussa oli ihan hyviä pointteja. Mutta osa hieman ihmetytti silti. Tarkemmin sanoen lause

"Verot ovat mielestäni yksi keino puuttua ihmiseen pohjattomaan itsekkyyteen."

Tämä onkin yleinen näkemys uskovaisten keskuudessa: Yhteiskunnan järjestelmää tarvitaan koska ihminen tekee muutoin läpeensä pahoja asioita. Kuitenkaan näin ei väistämättä ole, byrokratia voi itse asiassa jopa hidastaa ja tehdä asiasta mutkikasta. Itse asiassa en tunne ketään pohjattoman itsekästä henkilöä. Ja toisaalta esimerkiksi länsimainen kaupankäyntijärjestelmä panostaa tällä hetkellä kaupankäynnin rajoitusten poistamista. Eikä se ole sortunut kaaokseen. Päin vastoin, sitä pidetään mahtavana voimana. Se ei kaadu vaikka sitä ei valvota.

Tämä näkökanta liittyy oikeastaan myös kirkollisveroihin. Toki minäkin maksan veroa sellaisista asioista, joita en itse käytä. Mutta tämä on eri asia kuin maksaa asioista, joita vastustaa. Siksi esimerkiksi terveydenhoito, jota voidaan perustella vaikkapa "yhteisellä hyvällä" on eri asemassa, kuin esimerkiksi pornografian levittämisen tukeminen. Syynä on se, että harva vastustaa ensimmäistä ja pitää sitä turhana, mutta moni kokee jälkimmäistä kohtaan vastustusta:

Mielestäni kirkollisveron ongelmana ei ole niinkään summa. Eikä edes se, että kirkko ei tekisi myös hyviä asioita niillä rahoilla. Se tekee. Ongelmana tässä on ennen kaikkea se, että se tarjoaa monipaketin: Sinun on otettava osa kaikkeen kirkon toimintaan. Rahaa kuluu myös asioihin, joita et kannata. Asioita, joita monet pitävät pornografian kaltaisena vastustettavana asiana joita ei voi perustella yleisellä edulla. En siis puhu lähetystyöstä tai kirkon auttamistyöstä, vaan muista asioista. Tämä kannanotto on erittäin asiallinen, koska kirkollisveroa kuitenkin joudutaan maksamaan pakosta, vaikka sen tukeminen sotisi omaa maailmankatsomusta vastaan. Nyt näyttää siltä että kaikki maksavat, mutta kirkkoa kiinnostaa vain uskovien mielipiteet. Siinä tämä eroaa olennaisesti esimerkiksi sairaanhoidosta: Demokratiassa jokainen voi osallistua prosessiin ja äänestyksillään vaikuttaa oman osansa verran esimerkiksi juuri sairaalanhoitoon. Äänestyksissä otetaan kantaa tieprojekteihin ja vaikka mihin muihin asioihin. Mutta kirkon toiminnasta ei suoriteta kansanäänestystä. Kirkko on demokraattinen rahan nyhtämisessään, mutta aristokraattinen toteutuspuolessaan. Jos minun mielipiteeni eivät kiinnosta eivätkä ne vaikuta, miksi minun rahani sitten kiinnostavat? Tässä kohden sairaalatoiminta ja kirkon toiminta eivät ole verrannollisia.