Unelmien maailma.

Ateisteihin yhdistetään uskonnonvastaisuus. Tosiasiassa ainakaan minä en haluaisi lainkaan vastustaa uskontoa. Se on vain vaikeaa, koska;
* Uskonnosta tehdään poliittinen työkalu, jonka pohjalta määrätään myös niiden toimintaa jotka eivät usko.
* Uskontojen nimissä yritetään kieltää asioita jotka eivät vaikuta uskovaisten elämään mitenkään, kuten esimerkiksi oluen myyntipaikat. Jos uskovainen ei juo alkoholia, lienee hänelle aivan sama mistä hän ei sitä osta.
* Uskovaiset kertovat mielellään lapsille ja lapsenmielisille "positiivisia kokemuksia", joita pitäisi kohteliaisuussyistä kuunnella. He eivät mainitse koskaan uskonnon haittapuolista, joita niitäkin on. Eivätkä ole koskaan itse valmiita kuuntelemaan ateistisen elämän vastaavaa vuodatusta. Tosin ateistit eivät vastaavalla tavalla edes tule häiritsemään. Voit lyödä vetoa siitä että jos kävelet Helsingissä, törmäät ensin siihen että käteesi tyrkätään uskontolappu, kuin että siihen tyrkättäisiin ateistilappu.
* Uskovaiset pelottelevat mielellään lapsia ja aikuisia sillä kuinka kammottavia rangaistuksia voi olla. Ja tämä tulee siitä että ei ole heidän kanssaan samanmielinen.
* Uskontoa halutaan kouluihin koska sen kerrotaan kasvattavan moraalisia ja hyviä lapsia.
* Uskontoon yritetään käännyttää kuin se olisi jokin asia jonka valitsemsiesta pitäisi jutella joka paikassa, kuin se ei olisikaan "henkilökohtainen asia johon ulkopuolinen ei saisi puuttua".
* Uskovaiset pyytävät avoimuutta ja kannanottoja ja loukkaantuvat kun ne et olekaan samaa mieltä.

Jos elettäisiin minun unelmamaassani, uskonto olisi sellaista että sitä voisi pitää jonkinlaisena henkilökohtaisena eriskummallisuutena tai harrastuksena. Jotain joka vaikuttaisi vain uskovaan, eikä yrittäisi manipuloida ympäristöä. Tällöin uskonto muistuttaisi sitä että joku vaikka keräisi jotain 1980 -luvun muovihahmoja. Tällä hetkellä uskonto kuitenkin muistuttaa enemmän eläinpornon levittämistä: Sen ihanuutta yritetään selittää ulkopuolisille, vaikka tiedetään että se ei tule onnistumaan kovin hyvin.

Monet uskovaiset ymmärtävät, että voi uskoa "muoviukonkeräystavalla". Ja luulen että he saavat enemmän sitä hyvää satoakin. Nämä äänekkäät uskovat taas ovat kuin Raamatun leiviskänhautaajia, jotka tarinasta poiketen dumppaavat leiviskän lietesäiliöön ja huutavat sen reunalta ulkopuolisille, että "Täällä minulla on hyvä leiviskä. Kun tuotte omanne ja liitytte porukkaan, saadaan iso kasa leivisköjä." Minun ohjeeni on, että veisivät sen edes pankkiin kasvamaan korkoa.

Nimittäin uskoin että Jeesus tarkoitti leiviskän esiintuomisella enemmän sitä että kristityn ei edes tarvitsisi mainostaa vakaumustaan saadakseen sille uskottavuutta, koska hänen toimintansa puhuisi hänen puolestaan. En usko että Jeesus tarkoitti sitä että uskonto muutettaisiin mainospuheiden huutamiseksi, joka karkottaa kaikki pois uskonnosta.

Valitettavasti nyt kuitenkin joudutaan elämään maailmassa, jossa:
1: Uskonto on henkilökohtainen asia silloin kun kristinuskoa kritisoidaan. Jos taas ollaan kritisoimassa ateismia tai vääriä uskontoja, on muistettava että kristityllä on ilmaisunvapaus ja mielipiteenvapaus.
2: Uskonto ei ole tieteen kysymys silloin kun tieteen tulos tallaakin uskonnon arvojen päälle. Siksi on loukkaavaa esimerkiksi opettaa evoluutiota ja tämä pitäisi ottaa huomioon. Uskonto sen sijaan esitetään nimen omaan tieteen kysymyksenä silloin kun kreationistit astuvat näyttämölle.

Uskonnon ja ateismin välillä on berliinin muuri. Valitettavasti siinä on vain toiseen suuntaan toimivat ampuma -aukot. Väärään suuntaan ampumista yrittäväkin tuomitaan "epäkunnioittavaksi" ja jopa "kulttuurin ja hyvyyden viholliseksi".