Moni varmasti ihmettelee, kun toisaalta moitin esimerkiksi valtionuskontoa mutta toisaalla kiistän vastustavani uskontoja instituutioina. Toisaalta vastustan julistajia, mutta pidän heidän itseilmaisuaan tärkeänä, enkä vastusta heidän vakaumustaan itsessään.
Se, mitä minä vihaan uskonnoissa on vallankäyttö ja epätasa -arvon levittäminen.
Toisin sanoen esimerkiksi valtionkirkko on hyvä niin kauan, kuin se hoitaa uskovaisten asioita, eikä tunge nenäänsä muiden hommiin. Hihhuli saa uskoa vaikka mihin, kunhan ei tule minua käännyttämään. Olkoot typerä tai väärässä. Meillä kaikilla on siihen lupa!
Syvin idea on siinä, että jos joku tulee opettamaan jotain, hän kertoo että hän tietää jotain jota toinen ei tiedä. Tämä asettaa hänet yläpuolelle, valta -asemaan. Toisin sanoen jos joku tulee toiselle ihmiselle määräämään tämän moraalista, tai neuvomaan miten tämän tulisi elää, sanoo että on itse parempi ihminen, joka osaa moraalin paremmin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että se toinen on sitten vastaavasti huonompi. Tämä on äärimmäistä vallankäyttöä : Uskonnoissa vallankäyttö on äärimmäistä, koska siinä on kannanottoja seksuaalisuuteen, aborttiin ja lähes kaikkeen. Toinen asia siinä on ajatusrikoksen idea: Syntiset ajatuksetkin tuomitaan, niitäkin on kaduttava. Mikään totalitaristinen ihmisyhteisö ei muulla keinoin voisi saada tälläistä valta -asemaa. Edes Stalin ei voinut kahlita ajatuksia. Hän joutui kahlitsemaan vain ihmisiä ja heidän puheitaan.
Kaiken kaikkiaan uskonnoissa muodostuu "selvärajainen erottelu" jossa paitsi tiedetään hyvä ja paha, myös asetutaan sellaiseen asemaan josta sanotaan "tämä jaottelu on oikea". Tämä tarkoittaa sitä että julistaja kertoo että ei ole itse erehtynyt valitessaan uskontoaan ja näkemystään. Tämä tarkoittaa sitä että hän kykenee päättämään moraaliasioiden luotettavuudesta niin hyvin että voi päättää niistä toisten puolesta. Ja tietenkin itse asetutaan "hyvikseksi" ja muut ovat tietysti "pahiksia", niitä huonompia ihmisiä.
Ja tämän minä näen joka ikinen kerta kun näen vaikka lappujulistajan. Into julistaa tulee tästä ylpeydestä: Reagointi, kuten suuttumuskin on heille vahvistava. Se näyttää miten parempi ihminen julistaja on. Lisäksi siitä saa kerrottua sankarikertomuksia uskonveljille, ja tästä tulee arvostusta. Toisin sanoen tuntemattoman ihmisen, joka ei ole yhtä läheinen kuin vaikka ystävä, pilkka muuttuu vaihdossa läheisten ihmisten kehuksi.
Instituutiona uskonto taas on ongelma vain mikäli siihen liittyy tätä vallankäyttöä. Vallankäyttön ilmentymä on esimerkiksi se, että sen oppeja tulee opettaa enemmän kuin muiden uskontojen. Vallankäyttön ilmentymä on se, että jumalanpilkalla on oma lakipykälä, josta kaikki näkemykset eivät pääse nauttimaan. Vallankäyttön ilmentymä on erikoiset rahanpumppaukset ateisteilta yhteisöverotuksen puolella, ja jota uhka -aikoina peräti vaaditaan lisää. (Eli kun muualta leikataan, ja mietitään mistä säästetään, niin kirkolle pitää silloin tunkea lisää. Mikään muu systeemi, ei voisi toimia tuollaisella perusteella.) Vallankäyttöä on se, että hallitaan hautaustoimea myös eiuskovaisille, hautauksesta on tehty instituution ylläpitävä voima, jossa sitä joutuvat tukemaan kaikki jotka kuolevat. (Kirkko saa rahaa olemassaoloonsa siitä että sen lupaus ikuisesta elämästä ei ruumiin kohdalla onnistu. Oh irony.)
Ilman vallankäyttöä minulla on uskontoja vastaan suunnilleen yhtä vähän kuin jotain tikkakerhoa kohtaan. En ehkä itse heitä tikkaa. Enkä osaa heittää tikkaa. Enkä halua osata heittää tikkaa. Ja pidän tikanheittoa epärationaalisena ja jopa taistelutilanteessa hyödyttömänä, taitona. Mutta en minä tikkakerhoa vastusta. Paitsi sitten, jos tikkakerho esittää että siihen pitäisi liittyä, alkaa aktiviisesti rekrytoimaan jäseniä tavalla, jossa vihjataan että ihminen ei ole onnellinen, ei osaa elää, ja on moraalittomampi ja itsekkäämpi heti jos hän ei tikkakerhoon kuulu. Siinä vaiheessa toivon että se tikkakerho tuhotaan, sen toimintaa häiritään ja sen jäseniä pilkataan. Koska Tarzan.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Julkinen salaisuus.
Kirkkoon liitetään automaattisesti lapsina. Liittyminen on passiivista, ja vain eroaminen on aktiivista. Toisin sanoen tilanne on niin, että kirkkoon kuuluminen ei tarkoita mitään, edes kirkon arvojen seuraamista. Eroaminen sen sijaan on kannanotto jonka tekevä sanoo että kirkkoon kuulumattomuudella on hänelle merkitystä.
Kirkko kuitenkin liittää itseensä edelleen jäseniä kysymättä kohteelta. Eikä se tule tästä joustamaan. Syykin on selvä.
Itse kannatan ajatusta, jossa kirkkoon liitettäisiin vasta ripin yhteydessä, ja tässä olisi valta erota ja liittyä kirkkoon miten mielii sen jälkeen. Tämä olisi minusta sujuvaa, koska rippikoulussa opetetaan se "pro -kristinusko" -kanta, eli se näkemys miten kristitty näkee kristinuskon. Jos sen tuntee omakseen, niin miksi ei? Jos ei, niin miksi pitäisi? Vaikka Jumala olisi, en usko että Hän välittää passiivisesta jäsenkortista. Mustanaamiokerhon jäsenkorttikin lienee parempi Paratiisin ovien aukaisija. Sillä mustanaamio on hyvä hyville.
Tämä ei tarkoittaisi kasteen poistamista: Kaste annettaisiin lapselle, mutta se ei liittäisi kirkkoon vaan olisi rituaali vanhemmille. Lapsihan on kasteessa toimituksesta ymmärtämätön objekti, tekemisen kohde. Kuin esine. Jos tähän ei liittyisi kirkkoon liittämistä, siinä olisi sanoma siitä että lapsi ei olisi vain kohde, esine, jonka mielipiteillä ei ole väliä. Sillä juuri tätä sanomaa kirkko levittää kasteliiton yhteydessä. Kenellä on valta päättää toisen vakaumuksesta. Siitä kasteessa on kysymys nykyään. Sen ei tarvitsisi olla näin?
Koska kirkko on taloudellinen yksikkö, niin valitettavasti täytyy. Syynä on aktiivisuuden ja passiivisuuden ero. Moni yrittää puolustaa kasteessa liittämistä sillä että "pääseehän siitä helposti eroon". Mutta harvalle tulee mieleen että voitaisiin sanoa että "ei liitetä, kun siihen pääsisi niin helposti". Sekin olisi totta.
Syy on aktiivisuuden ja passiivisuuden erossa. Sillä kun tilanne käännettäisiin nurin, kirkkoon liittyminen olisi aktiivinen suorite, joka sanoisi että kirkkoon kuulumisella on merkitystä. Pois jääminen taas ei kertoisi mitään. Suurin osa ihmisistä on varmasti uskossa "niin omalla tavallaan" että ei pidä kirkossa käymistä kovin tärkeänä, ja vielä harvempi uskoo että jäsenkortti olisi varmistettu taivaspaikka. Joten jos systeemi muutettaisiin, kirkossa ei olisi juurikaan jäseniä.
Kirkon hautojen hoitaminen piirissähän sen olemassaoloa, ja yhteisöverotuksen suurentamista puolustetaan sillä, että kirkko hoitaa hautaustoimea ja muuta yhteiskunnallista.
Tämä on minusta erikoista, koska kirkko ensinnäkin tekee tässä kohden asioita, joita yhteiskunta voisi - ja jopa joita sen pitäisi tehdä - mutta joka on jäänyt kirkon kontolle, koska "ovat aina tehneet niin". Kun kirkollisveroa otetaan kaikilta - ateisteiltakin - kirkon yhteiskunnallisiin asioihin, eikö olisi kätevämpää olla mutkistamatta rahankäsittelyketjua. Tästä turhasta pyörittämisestähän tulee yleensä kuluja, ja kirkon kohdalla tuetaan sellaisiakin asioita, jotka eivät ole yhteiskunnallisia. Näin voidaan sanoa että kirkon tarve pumpata rahaa ulkopuolelta vähenisi, ja toisaalta ulkopuolen tarve pumpata kirkkoa vähenisi. Kirkko ei joutuisi esimerkiksi käsittelemään ateistien pakanaraatoja. Se voisi keskittyä jäseniin, ei yhteiskuntaan. Tämä olisi minusta se, mitä sen pitäisi tehdä. Kysymykseni yhteiskunnallisiin asioihin on, niin tekevät, mutta pitäisikö? Muutos olisi mahdollinen. Siksi yhteisöverorahat pitäisi vaikka sitten korvamerkitä. Käyttäköön jäseniensä antamat tulot niiden naispappikiistojen pyörittämiseen, ja muihin teologisiin kysymyksiinsä ja uskonnolliseen toimintaan.
Mielestäni hautakuoppa syntyy monella tavalla, vaikka ateistin kaivurilla. Siksi, mitä enemmän kastepakkoa puolustetaan, sitä enmmän vihjaa että kirkko ei viehätä riittävän montaa, vaan se tarvitsee passiivisia maksajajäseniä, jotka eivät saa siltä mitään. Että tilanne on niin huono, että ilman niitä pulju on konkassa. Ja kun kirkon olemassaoloa perustellaan sillä että se hoitaa asioita jotka eivät oikeastaan kuulu sille, vaan jotka on vain uskonnollistettu ja dumpattu sen hoidettavaksi "perinteiden nimessä", sanoo että kirkko on pelkkä kuori, jonka kautta yhteiskunta ohjaa toimiaan.
Julkinen salaisuus on se, että harva taitaa olla tässä kohden erimielinen. Kirkossakin tiedetään että valtava lovi tulisi lompakkoon, jos kasteliittyminen muutettaisiin ja vuosimaksuja ei livautettaisi ovelasti suoraa palkasta, vaan laitettaisiin vaikka vuosittaisella irtomaksulla. Että jos lähtisi sama summa vaatimukseen uutenavuotena ja vieressä ukaasi "jos et maksa, irtisanomme teidät kirkosta", niin moni jättäisi maksamatta. Ja jos kirkkoon liittyminen vaatisi sen minimaalisen ponnistuksen, kuin sähköpostiformin täyttämisen, näitä vuosimaksukehotuksia ei tarvitsisi montaa edes lähettää.
Kirkko kuitenkin liittää itseensä edelleen jäseniä kysymättä kohteelta. Eikä se tule tästä joustamaan. Syykin on selvä.
Itse kannatan ajatusta, jossa kirkkoon liitettäisiin vasta ripin yhteydessä, ja tässä olisi valta erota ja liittyä kirkkoon miten mielii sen jälkeen. Tämä olisi minusta sujuvaa, koska rippikoulussa opetetaan se "pro -kristinusko" -kanta, eli se näkemys miten kristitty näkee kristinuskon. Jos sen tuntee omakseen, niin miksi ei? Jos ei, niin miksi pitäisi? Vaikka Jumala olisi, en usko että Hän välittää passiivisesta jäsenkortista. Mustanaamiokerhon jäsenkorttikin lienee parempi Paratiisin ovien aukaisija. Sillä mustanaamio on hyvä hyville.
Tämä ei tarkoittaisi kasteen poistamista: Kaste annettaisiin lapselle, mutta se ei liittäisi kirkkoon vaan olisi rituaali vanhemmille. Lapsihan on kasteessa toimituksesta ymmärtämätön objekti, tekemisen kohde. Kuin esine. Jos tähän ei liittyisi kirkkoon liittämistä, siinä olisi sanoma siitä että lapsi ei olisi vain kohde, esine, jonka mielipiteillä ei ole väliä. Sillä juuri tätä sanomaa kirkko levittää kasteliiton yhteydessä. Kenellä on valta päättää toisen vakaumuksesta. Siitä kasteessa on kysymys nykyään. Sen ei tarvitsisi olla näin?
Koska kirkko on taloudellinen yksikkö, niin valitettavasti täytyy. Syynä on aktiivisuuden ja passiivisuuden ero. Moni yrittää puolustaa kasteessa liittämistä sillä että "pääseehän siitä helposti eroon". Mutta harvalle tulee mieleen että voitaisiin sanoa että "ei liitetä, kun siihen pääsisi niin helposti". Sekin olisi totta.
Syy on aktiivisuuden ja passiivisuuden erossa. Sillä kun tilanne käännettäisiin nurin, kirkkoon liittyminen olisi aktiivinen suorite, joka sanoisi että kirkkoon kuulumisella on merkitystä. Pois jääminen taas ei kertoisi mitään. Suurin osa ihmisistä on varmasti uskossa "niin omalla tavallaan" että ei pidä kirkossa käymistä kovin tärkeänä, ja vielä harvempi uskoo että jäsenkortti olisi varmistettu taivaspaikka. Joten jos systeemi muutettaisiin, kirkossa ei olisi juurikaan jäseniä.
Kirkon hautojen hoitaminen piirissähän sen olemassaoloa, ja yhteisöverotuksen suurentamista puolustetaan sillä, että kirkko hoitaa hautaustoimea ja muuta yhteiskunnallista.
Tämä on minusta erikoista, koska kirkko ensinnäkin tekee tässä kohden asioita, joita yhteiskunta voisi - ja jopa joita sen pitäisi tehdä - mutta joka on jäänyt kirkon kontolle, koska "ovat aina tehneet niin". Kun kirkollisveroa otetaan kaikilta - ateisteiltakin - kirkon yhteiskunnallisiin asioihin, eikö olisi kätevämpää olla mutkistamatta rahankäsittelyketjua. Tästä turhasta pyörittämisestähän tulee yleensä kuluja, ja kirkon kohdalla tuetaan sellaisiakin asioita, jotka eivät ole yhteiskunnallisia. Näin voidaan sanoa että kirkon tarve pumpata rahaa ulkopuolelta vähenisi, ja toisaalta ulkopuolen tarve pumpata kirkkoa vähenisi. Kirkko ei joutuisi esimerkiksi käsittelemään ateistien pakanaraatoja. Se voisi keskittyä jäseniin, ei yhteiskuntaan. Tämä olisi minusta se, mitä sen pitäisi tehdä. Kysymykseni yhteiskunnallisiin asioihin on, niin tekevät, mutta pitäisikö? Muutos olisi mahdollinen. Siksi yhteisöverorahat pitäisi vaikka sitten korvamerkitä. Käyttäköön jäseniensä antamat tulot niiden naispappikiistojen pyörittämiseen, ja muihin teologisiin kysymyksiinsä ja uskonnolliseen toimintaan.
Mielestäni hautakuoppa syntyy monella tavalla, vaikka ateistin kaivurilla. Siksi, mitä enemmän kastepakkoa puolustetaan, sitä enmmän vihjaa että kirkko ei viehätä riittävän montaa, vaan se tarvitsee passiivisia maksajajäseniä, jotka eivät saa siltä mitään. Että tilanne on niin huono, että ilman niitä pulju on konkassa. Ja kun kirkon olemassaoloa perustellaan sillä että se hoitaa asioita jotka eivät oikeastaan kuulu sille, vaan jotka on vain uskonnollistettu ja dumpattu sen hoidettavaksi "perinteiden nimessä", sanoo että kirkko on pelkkä kuori, jonka kautta yhteiskunta ohjaa toimiaan.
Julkinen salaisuus on se, että harva taitaa olla tässä kohden erimielinen. Kirkossakin tiedetään että valtava lovi tulisi lompakkoon, jos kasteliittyminen muutettaisiin ja vuosimaksuja ei livautettaisi ovelasti suoraa palkasta, vaan laitettaisiin vaikka vuosittaisella irtomaksulla. Että jos lähtisi sama summa vaatimukseen uutenavuotena ja vieressä ukaasi "jos et maksa, irtisanomme teidät kirkosta", niin moni jättäisi maksamatta. Ja jos kirkkoon liittyminen vaatisi sen minimaalisen ponnistuksen, kuin sähköpostiformin täyttämisen, näitä vuosimaksukehotuksia ei tarvitsisi montaa edes lähettää.
Uskossa, ei uskonnossa.
Aina silloin tällöin minullekin vihjataan, että ei ihmetellä että ihmiset ovat uskonnonvastaisia. Että uskossa on erilaista. Tällä korostetaan sitä, kuinka valtionkirkkoon kuulumatta voi olla uskossa. Ja että valtionkirkko edustaa vääriä asioita. Tällöin kirkon kritiikki on asiallista ja ateistit ampuvat oikeaa asiaa, kun moittivat sitä. Mutta että kristus olisi jotain muuta.
Toinen tähän liittyvä teema on tietenkin uskontojen paha ja väkivaltainen menneisyys. Meille kerrotaan että ne johtuvat siitä että uskonto ei seurannut kristusta. Että ne eivät olleet oikeaa uskoa.
Mistä uskosta sitten oikein voidaan puhua? Sillä jos siitä ei voida puhua, miksi yrittää? Tosiasiassa uskossa on sisältöä. On normia, kuten kultaista sääntöä, on kannanottoja todellisuuteen, kuten kannanottoja enkeleiden olemassaoloon ja niin edes päin. Arvot, normit ja tosiasiaväitteet yhdessä taas rakentavat ideologian. Ilmenevä usko on siksi aina uskonto.
Tosiasiassa uskonto on ainut, mitä me havaitsemme ja josta voimme lainkaan rationaalisesti puhua. Vapaaseurakunnassakin on tiettyjä kannanottoja. Helluntailaisilla on tietty oppisisältöjoukko. Ne ovat maailmankatsomus, jossa on kaikkia piirteitä. Nekin ovat uskontoja. Niiden jäsenet ovat uskonnossa.
Ainut, mikä uskosta jää näiden jälkeen jäljelle on sisäinen kokemus. Mutta tällöin ei voida sanoa että uskovaiset olisivat hyviä tai pahoja. Koska tämä sisäinen maailma ei näkyisi ulospäin muuta kuin niiden toimien kautta mitä he tekevät. Ja siten että niihin sidotaan se, mitä arvoja hänellä on. Ja se että nämä olisivat hyviä arvoja. Se, mikä näkyisi ulos, olisi uskontoa.
Jos siis puhutaan uskonnasioista, ei oikeastaan voida puhua muusta kuin uskonnosta ja uskonnon ilmenemisestä. Asioita ei pidä vastustaa vain sen vuoksi että ne ovat suosittuja. Päin vastoin, monet uskontoihin liittyvät haittailmiöt, kuten kultit, ovat pieniä juuri sen vuoksi että kaikki eivät riemurinnoin iloiten liity niihin vaan kokevat ne pahoina. Samoin uskonnon ääri -ilmiöt ja "ylitulenpalavuus" ovat pieniä ja vähemmistöasemassa sen vuoksi että ne eivät ansaitse suurta suosiota.
Toinen tähän liittyvä teema on tietenkin uskontojen paha ja väkivaltainen menneisyys. Meille kerrotaan että ne johtuvat siitä että uskonto ei seurannut kristusta. Että ne eivät olleet oikeaa uskoa.
Mistä uskosta sitten oikein voidaan puhua? Sillä jos siitä ei voida puhua, miksi yrittää? Tosiasiassa uskossa on sisältöä. On normia, kuten kultaista sääntöä, on kannanottoja todellisuuteen, kuten kannanottoja enkeleiden olemassaoloon ja niin edes päin. Arvot, normit ja tosiasiaväitteet yhdessä taas rakentavat ideologian. Ilmenevä usko on siksi aina uskonto.
Tosiasiassa uskonto on ainut, mitä me havaitsemme ja josta voimme lainkaan rationaalisesti puhua. Vapaaseurakunnassakin on tiettyjä kannanottoja. Helluntailaisilla on tietty oppisisältöjoukko. Ne ovat maailmankatsomus, jossa on kaikkia piirteitä. Nekin ovat uskontoja. Niiden jäsenet ovat uskonnossa.
Ainut, mikä uskosta jää näiden jälkeen jäljelle on sisäinen kokemus. Mutta tällöin ei voida sanoa että uskovaiset olisivat hyviä tai pahoja. Koska tämä sisäinen maailma ei näkyisi ulospäin muuta kuin niiden toimien kautta mitä he tekevät. Ja siten että niihin sidotaan se, mitä arvoja hänellä on. Ja se että nämä olisivat hyviä arvoja. Se, mikä näkyisi ulos, olisi uskontoa.
Jos siis puhutaan uskonnasioista, ei oikeastaan voida puhua muusta kuin uskonnosta ja uskonnon ilmenemisestä. Asioita ei pidä vastustaa vain sen vuoksi että ne ovat suosittuja. Päin vastoin, monet uskontoihin liittyvät haittailmiöt, kuten kultit, ovat pieniä juuri sen vuoksi että kaikki eivät riemurinnoin iloiten liity niihin vaan kokevat ne pahoina. Samoin uskonnon ääri -ilmiöt ja "ylitulenpalavuus" ovat pieniä ja vähemmistöasemassa sen vuoksi että ne eivät ansaitse suurta suosiota.
Eivät varmaan.
Paholaisen asianajajalla puhuttiin pro -homoudesta. Esiin nousi helmi:
"Kukaan heistä ei ymmärrä miksi muka henkilökuntaa koulutetaan homoystävälliseksi. Eiväthän heterot ole huomanneet mitään homojen syrjintää. Eivät varmaan. Mutta realiteetit pakottavat muistuttamaan aivan yksinkertaisista asioista. Kun hotelliin saapuu kaksi miestä, niin joskus he haluavat saman huoneen parisängyllä. Luonnotonta mutta niin se vain on. Turistin kannalta olisi ihan jees, jos ei tarvitsisi selittää asiaa kolmeen kertaan rautalangan kanssa. Samoin on asianlaita sairaaloissa käydessä. Mukana kulkeva samaa sukupuolta oleva henkilö ei ole vain tulkki, tai ystävä, vaan puoliso. Sillä on merkitystä virallisten papereiden kannalta."
Näinhän se juuri on. Jos esimerkiksi on uskovainen, ei varmasti ole huomannut miten ateismiin suhtaudutaan. Koska ei ole nähnyt mitään. Samoin jos on kunnollinen uskovainen, ja elää toisten vastaavien kanssa, voi ihmetellä että mitä se ateisti oikein inisee olemattomia. Eiväthän he ole huomanneet mitään. Samoin fundamentalistit varmasti kokevat pois työntämistä. Mutta enhän minä ateistina sitä huomaa, koska en lappu kädessä ole huutamassa kadulla. Kysymys on itsetoteutuksesta ja siitä miten sitä sallitaan tai ei.
Tämä on etenkin ateismin kohdalla selvää, koska näyttää siltä että koko keskustelukenttä on uudistunut paljolti parin viime vuoden aikana. Siitä on tullut raivoisampaa. Juttu on minusta amerikkalaistunut, uskontokeskustelu ei monesti vaikuta siltä kristinuskolta johon minä olen tottunut. Se on uudistunut, hakenut jutun sisällön ja tavan Amerikoista. Eikä se oikein tunnu sopivan tänne Suomeen. Ateistien bussikampanja tuntuu omituiselta täällä, koska täällä ei ole megakirkkjen mainoksia ja muuta uskontomainontaa muuten. On vain "Usko Toivo Rakkaus", joka ei loppupeleissä ollut kovin kiinnostava, tai ainakaan aggressiivinen tai mainoksen oloinen. Eikä se kai yrittänytkään.
Aina kun kuulen näitä epäilyjä, että en ole mitään huomannut, niin yritän muistaa että. "Eivät varmaan."
"Kukaan heistä ei ymmärrä miksi muka henkilökuntaa koulutetaan homoystävälliseksi. Eiväthän heterot ole huomanneet mitään homojen syrjintää. Eivät varmaan. Mutta realiteetit pakottavat muistuttamaan aivan yksinkertaisista asioista. Kun hotelliin saapuu kaksi miestä, niin joskus he haluavat saman huoneen parisängyllä. Luonnotonta mutta niin se vain on. Turistin kannalta olisi ihan jees, jos ei tarvitsisi selittää asiaa kolmeen kertaan rautalangan kanssa. Samoin on asianlaita sairaaloissa käydessä. Mukana kulkeva samaa sukupuolta oleva henkilö ei ole vain tulkki, tai ystävä, vaan puoliso. Sillä on merkitystä virallisten papereiden kannalta."
Näinhän se juuri on. Jos esimerkiksi on uskovainen, ei varmasti ole huomannut miten ateismiin suhtaudutaan. Koska ei ole nähnyt mitään. Samoin jos on kunnollinen uskovainen, ja elää toisten vastaavien kanssa, voi ihmetellä että mitä se ateisti oikein inisee olemattomia. Eiväthän he ole huomanneet mitään. Samoin fundamentalistit varmasti kokevat pois työntämistä. Mutta enhän minä ateistina sitä huomaa, koska en lappu kädessä ole huutamassa kadulla. Kysymys on itsetoteutuksesta ja siitä miten sitä sallitaan tai ei.
Tämä on etenkin ateismin kohdalla selvää, koska näyttää siltä että koko keskustelukenttä on uudistunut paljolti parin viime vuoden aikana. Siitä on tullut raivoisampaa. Juttu on minusta amerikkalaistunut, uskontokeskustelu ei monesti vaikuta siltä kristinuskolta johon minä olen tottunut. Se on uudistunut, hakenut jutun sisällön ja tavan Amerikoista. Eikä se oikein tunnu sopivan tänne Suomeen. Ateistien bussikampanja tuntuu omituiselta täällä, koska täällä ei ole megakirkkjen mainoksia ja muuta uskontomainontaa muuten. On vain "Usko Toivo Rakkaus", joka ei loppupeleissä ollut kovin kiinnostava, tai ainakaan aggressiivinen tai mainoksen oloinen. Eikä se kai yrittänytkään.
Aina kun kuulen näitä epäilyjä, että en ole mitään huomannut, niin yritän muistaa että. "Eivät varmaan."
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Nami nami.
Luin mielenkiintoisen artikkelin aivoöttiäisistä. Niiden ihmeellisyys, monimutkaisuus ja muut monimutkaisuudet herkistävät taatusti kaikkia mieliä luonnon ihmeille. Sieltä löytyy sellaista kauneutta ja hyvyyttä, että ateistikin ymmärtää.
Artikkelissa kerrottiin kuinka aivoista tulee mitä paras parasiittihotelli, kun loiset ovelasti kiertävät immuunipuolustustamme, joka sekin on kuuleman mukaan erittäin hienostunut.
Kaikki ovat tietysti kuulleet korvamadoista (musiikkia) ja suolinkaisista. Mutta aivot, nuo ihmisten pääsä olevat lihapaakut, ovat monien ihmeellisten Luojan Luomusten asuinsija. Ja ainakin minun aivoissani on sellainen hyvä puoli, että siellä asuminen olisi rauhallistakin. Palveluja ei tosin ole paljoa, joten michelintähtiä ei tipu kovin montaa. Ei kuitenkaan ollenkaan hullumpi paikka elää. Ainakin hinta on kohdallaan.
Aivoparasiittien uhreja on paljon, mutta niistä ei puhuta. Syynä on varmaan se, että niitä sairastavat asuvat kaukana eivätkä siksi ole mikään ongelma, toisin kuin se että joidenkin uskovaisten tutkimuksille nauretaan, ja että uskovaisia kritisoidaan eikä heidän kanssaan olla samaa mieltä.
Kaksi tärkeää parasiittia ovat "Taenia solium", joka on laakamato "pork tapeworm". Toinen on "Amoeba Naegleria fowleri", joka on ameeba.
Mato on yleisin aivoparasiitti, joka infektoi 50 miljoonaa ihmistä vuodessa. Se syödään vaikka herkkusianlihapihvin mukana. Se loisii sisäelimistössä ja joskus se päätyy aivoihin. Seuraa tietysti paljon ikäviä oireita päänsärystä infarkteihin. Se voi aikaansaada vakavia vaurioita.
Naegleria fowleri, on sen sijaan harvinaisempi tauti. Sen tiedetään olleen 175 ihmisellä, tosin heidän selviytymismahdollisuutensa ovat olleet huonot. 97% kuolee. Ongelmana on se, että ameeba elää myös ilman isäntää, ja se elää monenlaisissa oloissa. Sen tuhoaminen on vaikeaa. Ameebat kulkevat nenästä aivoihin. Kuten arvata saattaa, hermosoluja syövä ameeba ei ole kovin mukava tauti. Se aikaansaa kuoleman nopeasti.
Kaikenlaisia sitä onkin. Paitsi Suomessa. Sillä maailma tasaa. Meillä on pakkasta, joten meiltä puuttuu monia trooppisia ötököitä. Se on jännä, miten jos haluaa elää lämpimässä, joutuu sietämään loiseläjiä. Aina on jokin kiusa.
Artikkelissa kerrottiin kuinka aivoista tulee mitä paras parasiittihotelli, kun loiset ovelasti kiertävät immuunipuolustustamme, joka sekin on kuuleman mukaan erittäin hienostunut.
Kaikki ovat tietysti kuulleet korvamadoista (musiikkia) ja suolinkaisista. Mutta aivot, nuo ihmisten pääsä olevat lihapaakut, ovat monien ihmeellisten Luojan Luomusten asuinsija. Ja ainakin minun aivoissani on sellainen hyvä puoli, että siellä asuminen olisi rauhallistakin. Palveluja ei tosin ole paljoa, joten michelintähtiä ei tipu kovin montaa. Ei kuitenkaan ollenkaan hullumpi paikka elää. Ainakin hinta on kohdallaan.
Aivoparasiittien uhreja on paljon, mutta niistä ei puhuta. Syynä on varmaan se, että niitä sairastavat asuvat kaukana eivätkä siksi ole mikään ongelma, toisin kuin se että joidenkin uskovaisten tutkimuksille nauretaan, ja että uskovaisia kritisoidaan eikä heidän kanssaan olla samaa mieltä.
Kaksi tärkeää parasiittia ovat "Taenia solium", joka on laakamato "pork tapeworm". Toinen on "Amoeba Naegleria fowleri", joka on ameeba.
Mato on yleisin aivoparasiitti, joka infektoi 50 miljoonaa ihmistä vuodessa. Se syödään vaikka herkkusianlihapihvin mukana. Se loisii sisäelimistössä ja joskus se päätyy aivoihin. Seuraa tietysti paljon ikäviä oireita päänsärystä infarkteihin. Se voi aikaansaada vakavia vaurioita.
Naegleria fowleri, on sen sijaan harvinaisempi tauti. Sen tiedetään olleen 175 ihmisellä, tosin heidän selviytymismahdollisuutensa ovat olleet huonot. 97% kuolee. Ongelmana on se, että ameeba elää myös ilman isäntää, ja se elää monenlaisissa oloissa. Sen tuhoaminen on vaikeaa. Ameebat kulkevat nenästä aivoihin. Kuten arvata saattaa, hermosoluja syövä ameeba ei ole kovin mukava tauti. Se aikaansaa kuoleman nopeasti.
Kaikenlaisia sitä onkin. Paitsi Suomessa. Sillä maailma tasaa. Meillä on pakkasta, joten meiltä puuttuu monia trooppisia ötököitä. Se on jännä, miten jos haluaa elää lämpimässä, joutuu sietämään loiseläjiä. Aina on jokin kiusa.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Mitä katsoa.
Lentäjä sai melko pitkän vankeustuomion, koska rukoili sen sijaan että olisi miettinyt turvajärjestelyjä.
Uskovaisen näkökulmasta tämä rukous voi kuitenkin olla jopa järkevä, koska kun rukoilee, niin ihmeenomaisesti peliin voi astua Jumala, joka joko ohjaa konetta, korjaa vian tai sitten antaa ihmeenomaisesti turisteille kyvyn noudattaa turvaohjeita. Se näyttää ihmeeltä, koska lentäjä eli pakkolaskun jälkeen. Kuolleet eivät joudu vankilaan. Toisin sanoen Jumala on voinut jopa vastata tässä tapauksessa ja tästä saadaan mukava kertomus jolla käännyttää turmeltuneita vankeja. Että tässä on Jumalan tarkoitus takana, ja vankeustuomiokin on vain missionjulistus. Tällöin rukous pelasti, ja pelastaa jatkossa. Kuolleet ihmiset olivat vain mitätön oheistappio, joka ei vie kunniaa tästä Jumalan hyvyydestä.
Ateistin mielestä tässä on malliesimerkki siitä miten vaikka rukous ehkä tuo itselle hyvää mieltä esimerkiksi onnettomuuden uhatessa, se voi joksus olla jopa haitallista. Ei tulekaan tehtyä sitä mitä vodaan ja tästä seuraa jopa kuolemantapauksia. Toisin sanoen voidaan nähdä että rukous tappoi.
Uutinen ei tosin kerro sitä, mitä uskontoa lentäjä edusti. Tunisiassa taitaa suosiossa olla islaminusko. Turistit olivat italialaisia. Italiassa ollaan kristittyjä. Turisteja kuoli, lentäjä selvisi. En uskalla vetää tästä mitään johtopäätöksiä. Mutta kaikella logiikalla eräiden pitäisi.
Mutta tuntuu oudolta pistää pitkä tuomio siitä että menee pupu pöksyyn. Sillä siitähän tässä oli kyse. Lentäjällä petti hermo. Onnettomuuksiin voi olla vaikeaa valmistautua simuloinnein tai mitenkään. Hengen lähtö voi pelottaa. Ja kun pupu menee pöksyyn voi Jumalaan turvautuminen rukouksella olla normaali reaktio.
Uskovaisen näkökulmasta tämä rukous voi kuitenkin olla jopa järkevä, koska kun rukoilee, niin ihmeenomaisesti peliin voi astua Jumala, joka joko ohjaa konetta, korjaa vian tai sitten antaa ihmeenomaisesti turisteille kyvyn noudattaa turvaohjeita. Se näyttää ihmeeltä, koska lentäjä eli pakkolaskun jälkeen. Kuolleet eivät joudu vankilaan. Toisin sanoen Jumala on voinut jopa vastata tässä tapauksessa ja tästä saadaan mukava kertomus jolla käännyttää turmeltuneita vankeja. Että tässä on Jumalan tarkoitus takana, ja vankeustuomiokin on vain missionjulistus. Tällöin rukous pelasti, ja pelastaa jatkossa. Kuolleet ihmiset olivat vain mitätön oheistappio, joka ei vie kunniaa tästä Jumalan hyvyydestä.
Ateistin mielestä tässä on malliesimerkki siitä miten vaikka rukous ehkä tuo itselle hyvää mieltä esimerkiksi onnettomuuden uhatessa, se voi joksus olla jopa haitallista. Ei tulekaan tehtyä sitä mitä vodaan ja tästä seuraa jopa kuolemantapauksia. Toisin sanoen voidaan nähdä että rukous tappoi.
Uutinen ei tosin kerro sitä, mitä uskontoa lentäjä edusti. Tunisiassa taitaa suosiossa olla islaminusko. Turistit olivat italialaisia. Italiassa ollaan kristittyjä. Turisteja kuoli, lentäjä selvisi. En uskalla vetää tästä mitään johtopäätöksiä. Mutta kaikella logiikalla eräiden pitäisi.
Mutta tuntuu oudolta pistää pitkä tuomio siitä että menee pupu pöksyyn. Sillä siitähän tässä oli kyse. Lentäjällä petti hermo. Onnettomuuksiin voi olla vaikeaa valmistautua simuloinnein tai mitenkään. Hengen lähtö voi pelottaa. Ja kun pupu menee pöksyyn voi Jumalaan turvautuminen rukouksella olla normaali reaktio.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Raastupaan, vai minne se oli?
Päiviö Latvus kävi kommentoimassa aikaisempaa blogiviestiäni. Viestissäni käsittelin ateistien bussikampanjaa. Kopioin Päiviön kommentin sisältöjä sellaisenaan, vai miten se oli, tänne.
Hän aloittaa viestinsä omaan tuttuun tapaansa, "kohteliaasti". Hänhän on esimerkiksi "Ajatuksia olemisesta" -blogin aktiivikommentoija. Ja hän käyttää sielläkin usein melko epäkohteliasta kieltä, ilmeisesti sillä perustein että "tuntee" bloginpitäjän. En tiedä, onko tämä huumoria vai mitä. Mutta minua ei naurata. Ainakaan kun nimen omaan yritän pysyä kaukana koko tyypistä, enkä edes lainkaan reagoi paikoissa joissa hän kirjoittelee. Mutta silti hän seuraa tänne kuin hai, vai mikä se oli?
"Terve - vanha veikko!
Ateismi ei oikein näytä terävöittävän harmaiden aivosolujen käyttöä!"
En ymmärrä mikä "veikko" -vai mikä se oli?- olen. Etunimeni on toinen, vai mikä se oli? Emmekä ole mitään ystävyyssuhdetta sitoneet vai mitä se oli? En kai ole aivojen terävöitymisiä väittänytkään, vaan päinvastoin tälläinen "jos sinulla on eri vakaumus olet lähtökohtaisesti tyhmempi ja huonompi tekemään esim tiedettä" -vai kuinka se oli? taisi olla niitä Päiviön itsensä vakioherjauskampanjansa sisältöä. Vai miten se oli? Kuitenkin mieleen tuosta tyhmyysvihjailusta juuri tuon kommentin sisällä tuli seuraava lainaus:
"Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen."
(Rikoslain 24. luku, 9 §)
Vai miten se oli? No, hän jatkaa esittämällä että
"Ateistien mainoksen tekijöitä on Kekkosta matkien kuvattu "Saatanan tunareiksi" jotka ovat olleet asialla. Kts. hesarin Mielipide 21.3. "
Joo, on yleistä että uskovaiset käyttävät tälläistä raakaa kieltä ja herjaussanoja ateisteja vastaan vai keitä ne oli? Onko sitten huumoria? Vai mitä se oli? Onko siis se että Hesarissa, vai missä se oli, käytetään tälläistä rankaa ilmaisua uskovaisen toimesta ateisteja vastaan jotenkin ateistien epäkunnioittavuutta? Vai mitä se oli? En kuitenkaan tuossa kehunut sitä bussikampanjaa. Vai mikä se oli? Suoraan sanoen vihjasin sitä mm: "Se ei siis ole varsinaisesti edes ateistinen." ja "Minusta on aika erikoista ylipäätään mainostaa ateismia." kertovat minusta mielipiteitäni asiasta. Tai mitä se oli.
"Tämä (HS) kirjoittaja on yksi niistä, joita täällä päivittäin rasistiseen malliin haukut. Hän totesi saman, jonka Sinäkin VIELÄ ymmärsit todeksi: Ateistit kuvittelevat, että Jumalaan uskovat eivät osaa nauttia elämästä. "Asia on voittopuoliseti päinvastoin," hän jatkoi."
En ymmärrä mitä tuo "Vielä" - vai mikä se oli? - tarkoitti. Sitä että Päiviö tietää mitä minä ajattelen sellaisella tasolla joka koskee paitsi tätä päivää, myös tulevaisuutta? Ken asettuu Kaikkivaltiaaksi? Vai kuka se oli?
En kai täällä "päivittäin hauku" yhtään ketään. Vai kuka se oli? Vielä vähemmän rasistisesti, koska en ihonväriin viittaa tummahipiäisiin uusionaapureihimme. Vai keitä ne oli? Enkä mielestäni edes ylitä mitään sellaista mitä ei uskovaisten toimesta ihan normitasolla tulisi vastaan. Vai mitä se oli? Ja jos uskovainen tekee samaa, se on "kritiikkiä" . Päiviö itse on monesti tehnyt esimerkiksi vihjatessaan ateismin johtavan moraalittomuuteen. Vai mihin se oli? Tämä korostaakin avainpointtiani, eli epätasa -arvoa. Vai mikä se oli? Jos uskovainen kritisoi, häntä ei saa estää tai julistamasta, sananvapautta. Vai mitä se oli? Itse asiassa ei saa edes kieltäytyä keskustelusta, se kun muuttuu sananvapauden rajoittamiseksi vai miksi se oli? Sen sijaan jos ateisti kritisoi uskontoihin liittyviä ilmiöitä, hän ei kritisoi ja esitä mielipiteitään, vaan on natsi, natsi vai mikä se oli? Tai kuten Päiviö (vai kuka se oli?) kommentoi (vai miten se oli?):
"Hassua on lisäksi se, että näet näin paljon vaivaa yksinomaan ihmisten vikojen etsimiseen. Oletko koskaan pohtinut, mitä seurauksia tästä on Sinun omalle "sisimmällesi" - psykologian kannalta - ja kaikin tavoin "minällesi". Tutustupa vähän tällaisiin lainalaisuuksiin, ennen kuin jatkat omituista taivaltasi."
Taipaleeni on "omituinen" -vai miten se oli? Mutta minä pidän siitä, ja päätäntävalta omassa elämässäni on minulla. Vai kenellä se oli? Minulle riittää että osaisin itse nauttia omasta elämästä, se mitä haen on ollut ensisijaisesti rauhaa. Vai miten se oli. Mutta se ei vain käy päinsä ; Valitettavasti onnellisuuttani rajoittaa se, että olen jatkuvasti vain ja ainostaan pelkkä kritiikin kohde, huonompi ihminen, lähtökohtaisesti moraalittomampi, paha. Kouluampumiset on ateistien syytä niin että minä olisin voinut saman tien painaa liipasinta ja olisin vähemmän syyllinen. Vai miten se oli? Ateismi aikaansai olemattomia raiskaushuumeita, vai miten se oli? Ateisti on uskovaisten puheissa aina ja ikuisesti joko vaiettu olento, johon ei oteta kantaa tai huonompi ihminen, jolla ei ole samanlaista touchia eettiseen toimintaan kuin niillä joilla Jumala on sydämessä. Vai missä se oli? Kun ottaa Päiviön kommenttihistorian huomioon ottaen, suosittelen termin "projektio" - vai mikä se oli? - lataamista sanavarastoon. En sitten tiedä, käytänkö sitä minä, hän vai molemmat. Vai ketkä ne oli? Ja onko mielenterveyssanastoon vihjaaminen herjaamista vai huumoria. Vai mitä se oli?
Ja eikö terapiassakin pitäisi jutella niistä asioista jotka painoi, vai mitä se oli? Eikä tätä nähdä minään minuuden saastaamisena, vai mitä se oli? Blogaaminen on vain paljon halvempaa, vai miten se oli?
Ja jos kritisoivan näkökannan esittäminen on todella "minuudelle" vaarallista, suosittelen että mietit että minä pidän yhtä blogia, enkä kommentoi juurikaan missään, vai miten se oli? Päiviöön taas törmää blogikommentoijana, foorumilla, ja kirjojakin hän on ehtinyt kirjoittaa. Ynnä muuta aktiivisuutta vai mitä se oli? Kaikki pro -kristinuskoa ateismidissausnäkökulmasta : Ei siis riitä että uskonto on hyvä, muiden on oltava huonompia. Että ei hyväksi tieteelle eikä millekään. Vai miten se oli?
"Voit eräänä päivänä joutua vastaamaan näistä sivuistasi - kuten me jokainen töistämme! Tarkoitan "maallista" oikeutta."
Tämä olikin jo mielenkiintoinen juttu - lukijat voivat lukaista kuinka "ilkeästä herjasta" - vai mitä se oli? - tuo Päviön syytös -vai mikä se oli? - tuli. Itse en näe siinä jumalanpilkkaakaan, vai mitä se oli? Tai edes uskovaisten pilkkaa, vai mitä se on? Rankin heittoni taisi olla se piirre että useimmat ovat passiivisesti uskovaisia, joille uskonnon merkitys on pieni, ei ole kannanotto että näin pitäisi olla. Niin kuitenki on, vai miten se oli? Olen vain sitä mieltä että heidän kannattaa miettiä sitä miksi kuuluvat kirkkoon. Että pitäisikö erota, vai mitä se on? Pitäisikö sitten olla kunnolla kristitty vai mitä se oli?. Ja muita vastaavia kysymyksiä. Ja mitä niitä oli?
"Mistä tämä kaikki juontaa?"
Siitä että olen kauan yrittänyt olla kohteliaasti hiljaa näkemyksistäni, mutta sen sijaan toistuvasti kohtaan tilannetta jossa minut pakotetaan reagoimaan. Eli vastaan tulee aktiivista käännytystä, jossa asetetaan "vastaa kritiikkiini tai käänny" -juttua. Kun sitten vastaa ja heti tulee mukaan oikeussalisyytöksiä, vai mitä ne oli?
Päiviöltä en pyydä nyt muuta kuin että jos et pidä lukemastasi, suosittelen että joko pysyt poissa olematta kommentoimatta mitään tai sitten hommaat juristiarmeijasi tekemään sitä listausta suoraa rikoslain rikoksen täyttävistä viesteistäni ja kohdistani. Jos löydät aidosti rikollista, voit olla varma että kyseinen viesti lähtee bittiavaruuteen. Muutoin muistutan, että ilman minkäänlaisia todisteita on rikolliseksi vihjaamista. Minua kiinnostaa tietää, onko se jo jonkinasteen rikollista toimintaa. Että onko tuo vihjaus itsessään herjausta? En ole lakiasiantuntija. Olen kuitenkin pitkin matkaa, lähes joka viestin kohdalla, miettinyt että mitä saa sanoa ja mitä ei.
Sillä suomessa on jumalanpilkkalain mukana uskonnollista epätasa -arvoa. Kaikilla on vakaumuksen ja ajattelunvapaus. Vai miten se oli?
Kaiken kaikkiaan Päiviön viestistä tuli minulle mielikuva retorisiin kysymyksiin ja muuhun epämääräiseen julistusherjaan kiedottu viesti jonka sisältö oli kokolailla "Terve, oi vähä -älyinen natsi. Mepä pilkataan Teitä Hesarissa "Saatanan tunareiksi", mutta sinä olet blogeinesi yhtä kuin rikollinen tai ainakin tulet sellaiseksi pian, kun aina vain kritisoit erilailla ajattelevia. Mieti sitä että LOPETA eri mieltä oleminen tai ainakin sen ääneen sanominen! Olet friikki. Hyvää jatkoa." Vai mitä se oli?
Ai niin. "Mistä tämä kaikki juontaa?" Onneksi Päiviö oli niin fiksu että itse vastasi omaan kysymykseen, tehden siitä tapansa mukaan retorisen. Vai miten se oli?
Hän aloittaa viestinsä omaan tuttuun tapaansa, "kohteliaasti". Hänhän on esimerkiksi "Ajatuksia olemisesta" -blogin aktiivikommentoija. Ja hän käyttää sielläkin usein melko epäkohteliasta kieltä, ilmeisesti sillä perustein että "tuntee" bloginpitäjän. En tiedä, onko tämä huumoria vai mitä. Mutta minua ei naurata. Ainakaan kun nimen omaan yritän pysyä kaukana koko tyypistä, enkä edes lainkaan reagoi paikoissa joissa hän kirjoittelee. Mutta silti hän seuraa tänne kuin hai, vai mikä se oli?
"Terve - vanha veikko!
Ateismi ei oikein näytä terävöittävän harmaiden aivosolujen käyttöä!"
En ymmärrä mikä "veikko" -vai mikä se oli?- olen. Etunimeni on toinen, vai mikä se oli? Emmekä ole mitään ystävyyssuhdetta sitoneet vai mitä se oli? En kai ole aivojen terävöitymisiä väittänytkään, vaan päinvastoin tälläinen "jos sinulla on eri vakaumus olet lähtökohtaisesti tyhmempi ja huonompi tekemään esim tiedettä" -vai kuinka se oli? taisi olla niitä Päiviön itsensä vakioherjauskampanjansa sisältöä. Vai miten se oli? Kuitenkin mieleen tuosta tyhmyysvihjailusta juuri tuon kommentin sisällä tuli seuraava lainaus:
"Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen."
(Rikoslain 24. luku, 9 §)
Vai miten se oli? No, hän jatkaa esittämällä että
"Ateistien mainoksen tekijöitä on Kekkosta matkien kuvattu "Saatanan tunareiksi" jotka ovat olleet asialla. Kts. hesarin Mielipide 21.3. "
Joo, on yleistä että uskovaiset käyttävät tälläistä raakaa kieltä ja herjaussanoja ateisteja vastaan vai keitä ne oli? Onko sitten huumoria? Vai mitä se oli? Onko siis se että Hesarissa, vai missä se oli, käytetään tälläistä rankaa ilmaisua uskovaisen toimesta ateisteja vastaan jotenkin ateistien epäkunnioittavuutta? Vai mitä se oli? En kuitenkaan tuossa kehunut sitä bussikampanjaa. Vai mikä se oli? Suoraan sanoen vihjasin sitä mm: "Se ei siis ole varsinaisesti edes ateistinen." ja "Minusta on aika erikoista ylipäätään mainostaa ateismia." kertovat minusta mielipiteitäni asiasta. Tai mitä se oli.
"Tämä (HS) kirjoittaja on yksi niistä, joita täällä päivittäin rasistiseen malliin haukut. Hän totesi saman, jonka Sinäkin VIELÄ ymmärsit todeksi: Ateistit kuvittelevat, että Jumalaan uskovat eivät osaa nauttia elämästä. "Asia on voittopuoliseti päinvastoin," hän jatkoi."
En ymmärrä mitä tuo "Vielä" - vai mikä se oli? - tarkoitti. Sitä että Päiviö tietää mitä minä ajattelen sellaisella tasolla joka koskee paitsi tätä päivää, myös tulevaisuutta? Ken asettuu Kaikkivaltiaaksi? Vai kuka se oli?
En kai täällä "päivittäin hauku" yhtään ketään. Vai kuka se oli? Vielä vähemmän rasistisesti, koska en ihonväriin viittaa tummahipiäisiin uusionaapureihimme. Vai keitä ne oli? Enkä mielestäni edes ylitä mitään sellaista mitä ei uskovaisten toimesta ihan normitasolla tulisi vastaan. Vai mitä se oli? Ja jos uskovainen tekee samaa, se on "kritiikkiä" . Päiviö itse on monesti tehnyt esimerkiksi vihjatessaan ateismin johtavan moraalittomuuteen. Vai mihin se oli? Tämä korostaakin avainpointtiani, eli epätasa -arvoa. Vai mikä se oli? Jos uskovainen kritisoi, häntä ei saa estää tai julistamasta, sananvapautta. Vai mitä se oli? Itse asiassa ei saa edes kieltäytyä keskustelusta, se kun muuttuu sananvapauden rajoittamiseksi vai miksi se oli? Sen sijaan jos ateisti kritisoi uskontoihin liittyviä ilmiöitä, hän ei kritisoi ja esitä mielipiteitään, vaan on natsi, natsi vai mikä se oli? Tai kuten Päiviö (vai kuka se oli?) kommentoi (vai miten se oli?):
"Hassua on lisäksi se, että näet näin paljon vaivaa yksinomaan ihmisten vikojen etsimiseen. Oletko koskaan pohtinut, mitä seurauksia tästä on Sinun omalle "sisimmällesi" - psykologian kannalta - ja kaikin tavoin "minällesi". Tutustupa vähän tällaisiin lainalaisuuksiin, ennen kuin jatkat omituista taivaltasi."
Taipaleeni on "omituinen" -vai miten se oli? Mutta minä pidän siitä, ja päätäntävalta omassa elämässäni on minulla. Vai kenellä se oli? Minulle riittää että osaisin itse nauttia omasta elämästä, se mitä haen on ollut ensisijaisesti rauhaa. Vai miten se oli. Mutta se ei vain käy päinsä ; Valitettavasti onnellisuuttani rajoittaa se, että olen jatkuvasti vain ja ainostaan pelkkä kritiikin kohde, huonompi ihminen, lähtökohtaisesti moraalittomampi, paha. Kouluampumiset on ateistien syytä niin että minä olisin voinut saman tien painaa liipasinta ja olisin vähemmän syyllinen. Vai miten se oli? Ateismi aikaansai olemattomia raiskaushuumeita, vai miten se oli? Ateisti on uskovaisten puheissa aina ja ikuisesti joko vaiettu olento, johon ei oteta kantaa tai huonompi ihminen, jolla ei ole samanlaista touchia eettiseen toimintaan kuin niillä joilla Jumala on sydämessä. Vai missä se oli? Kun ottaa Päiviön kommenttihistorian huomioon ottaen, suosittelen termin "projektio" - vai mikä se oli? - lataamista sanavarastoon. En sitten tiedä, käytänkö sitä minä, hän vai molemmat. Vai ketkä ne oli? Ja onko mielenterveyssanastoon vihjaaminen herjaamista vai huumoria. Vai mitä se oli?
Ja eikö terapiassakin pitäisi jutella niistä asioista jotka painoi, vai mitä se oli? Eikä tätä nähdä minään minuuden saastaamisena, vai mitä se oli? Blogaaminen on vain paljon halvempaa, vai miten se oli?
Ja jos kritisoivan näkökannan esittäminen on todella "minuudelle" vaarallista, suosittelen että mietit että minä pidän yhtä blogia, enkä kommentoi juurikaan missään, vai miten se oli? Päiviöön taas törmää blogikommentoijana, foorumilla, ja kirjojakin hän on ehtinyt kirjoittaa. Ynnä muuta aktiivisuutta vai mitä se oli? Kaikki pro -kristinuskoa ateismidissausnäkökulmasta : Ei siis riitä että uskonto on hyvä, muiden on oltava huonompia. Että ei hyväksi tieteelle eikä millekään. Vai miten se oli?
"Voit eräänä päivänä joutua vastaamaan näistä sivuistasi - kuten me jokainen töistämme! Tarkoitan "maallista" oikeutta."
Tämä olikin jo mielenkiintoinen juttu - lukijat voivat lukaista kuinka "ilkeästä herjasta" - vai mitä se oli? - tuo Päviön syytös -vai mikä se oli? - tuli. Itse en näe siinä jumalanpilkkaakaan, vai mitä se oli? Tai edes uskovaisten pilkkaa, vai mitä se on? Rankin heittoni taisi olla se piirre että useimmat ovat passiivisesti uskovaisia, joille uskonnon merkitys on pieni, ei ole kannanotto että näin pitäisi olla. Niin kuitenki on, vai miten se oli? Olen vain sitä mieltä että heidän kannattaa miettiä sitä miksi kuuluvat kirkkoon. Että pitäisikö erota, vai mitä se on? Pitäisikö sitten olla kunnolla kristitty vai mitä se oli?. Ja muita vastaavia kysymyksiä. Ja mitä niitä oli?
"Mistä tämä kaikki juontaa?"
Siitä että olen kauan yrittänyt olla kohteliaasti hiljaa näkemyksistäni, mutta sen sijaan toistuvasti kohtaan tilannetta jossa minut pakotetaan reagoimaan. Eli vastaan tulee aktiivista käännytystä, jossa asetetaan "vastaa kritiikkiini tai käänny" -juttua. Kun sitten vastaa ja heti tulee mukaan oikeussalisyytöksiä, vai mitä ne oli?
Päiviöltä en pyydä nyt muuta kuin että jos et pidä lukemastasi, suosittelen että joko pysyt poissa olematta kommentoimatta mitään tai sitten hommaat juristiarmeijasi tekemään sitä listausta suoraa rikoslain rikoksen täyttävistä viesteistäni ja kohdistani. Jos löydät aidosti rikollista, voit olla varma että kyseinen viesti lähtee bittiavaruuteen. Muutoin muistutan, että ilman minkäänlaisia todisteita on rikolliseksi vihjaamista. Minua kiinnostaa tietää, onko se jo jonkinasteen rikollista toimintaa. Että onko tuo vihjaus itsessään herjausta? En ole lakiasiantuntija. Olen kuitenkin pitkin matkaa, lähes joka viestin kohdalla, miettinyt että mitä saa sanoa ja mitä ei.
Sillä suomessa on jumalanpilkkalain mukana uskonnollista epätasa -arvoa. Kaikilla on vakaumuksen ja ajattelunvapaus. Vai miten se oli?
Kaiken kaikkiaan Päiviön viestistä tuli minulle mielikuva retorisiin kysymyksiin ja muuhun epämääräiseen julistusherjaan kiedottu viesti jonka sisältö oli kokolailla "Terve, oi vähä -älyinen natsi. Mepä pilkataan Teitä Hesarissa "Saatanan tunareiksi", mutta sinä olet blogeinesi yhtä kuin rikollinen tai ainakin tulet sellaiseksi pian, kun aina vain kritisoit erilailla ajattelevia. Mieti sitä että LOPETA eri mieltä oleminen tai ainakin sen ääneen sanominen! Olet friikki. Hyvää jatkoa." Vai mitä se oli?
Ai niin. "Mistä tämä kaikki juontaa?" Onneksi Päiviö oli niin fiksu että itse vastasi omaan kysymykseen, tehden siitä tapansa mukaan retorisen. Vai miten se oli?
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Milloin roolipelaajat ovat natseja?
Roolipelejen juonikulkuihin saa mukavia sävyjä, kun taustalle pistää naamioituja historiallisia tapahtumia. Tässä voidaan siirtää vaikka lähipolitiikkaa miekka&magia -maailmaan. Joskus tämä taas tapahtuu kuin itsestään. Nimittäin jounta voi kehittää vain vääntämällä odotukset ympäri. Kun hahmot ovat tehneet jotakin, heillä on ollut tiettyjä tietoja. Mutta kun heille annetaan lisätietoja, koko tilanne voi muuttua. Hyvä muuttuu pahaksi ja päinvastoin.
Tämäkin on tietysti "Tuttua TV:stä".
Joskus sitä vain tulee kosketettua joitain syvempiä ja merkityksellisempiä asioita. Otan esimerkin oikeasta pelielämästä.
Oli aivan tavallinen peikkojenmetsästyspäivä. Ideana oli se, että vähän aikaa sitten oli ollut laajempi kamppailu, jossa oltiin tuhottu runsaasti infrastruktuuria ja erinäisiä pelaajahahmoja. Infrastruktuurin tuhoaminen johti tietenkin köyhyyteen ja kaaokseen. Niinpä pelaajat lampsivat tuhottuun kylään.
Kylässä oli tietenkin jonkin verran politiikkaa. Pitäähän se hirviönlahtuu jotenkin "oikeuttaa". - Tai ainakin satunnaisten hirviöiden pieksentä vaatii paljon kaljaa, että harvalla riittää intoa kustantaa se määrä saadakseen hauskan pelin. On siis keksittävä juonia.
Kaupunki oli sodan jälkeen kääntynyt palvomaan järjestystä. Anarkia nähtiin pahana ja yhtenäisyys oli se asia, jota haettiin yli kaiken. Tämän vuoksi kaupungissa tärkeää oli uskonto.
Kaupunkilaiset olivat kauhuissaan, koska he yrittivät kovasti rakentaa valtiota tuhkasta ja nyt tätä häiritsi ryhmä. Tämän ryhmän kerrottiin syyllistyneen erinäiseen ilkivaltaan sekä ahnehtimiseen. He olivat keränneet omaisuutta eivätkä olleet osallistuneet jälleenrakentamiseen. Lisäksi heidän kerrottiin vandalisoivan monia asioita. Kaupunkilaiset olivat huolissaan koska maailma ei ollut kovin mukava paikka.
He suhtautuivat kuitenkin positiivisesti ulkopuolisiinkin jumaliin ja halusivat että lähikaupungeille kerrottiin heidän vaikeuksistaan ja ilmoitettiin että yhteistyötä olisi tarjolla myös toiseen suuntaan. Lisäksi heille tarjottiin tehtäväksi nujertaa vandaaleja. He saivat tappaa ne tai ottaa ne vangiksi, miten parhaaksi näkivät.
Etsiminen oli vaikeaa, ja piileskely näytti olevan pahiksien päätoimi. Tämä tietysti tuki heidän "ninjamaisen salamyhkäistä luonnettaan" pelaajien ja heidän hahmojensa silmissä. Mitä enemmän nämä piilottelivat, sitä enemmän se tarkoitti sitä että ryhmällä myös oli jotain salattavaa.
Pian sitä oltiinkin hämyisillä kujilla ja päihitettiin peikkoja, jotka eivät suostuneet kiinniotettaviksi elävänä. He tunsivat vain yhden tien. Tämä tarkoitti sitä, että he olivat pelaajien silmissä jotain kulttilaisia. Kuva siitä että kyseessä oli moraalisesti oikea toiminta vahvistui.
Seuraavalla pelikerralla pelaajat osallistuivat ylätyshyökkäykseen erääseen naapurikylään. Tätä perusteltiin heille siten että he tukivat vandaaleja, ja että näitä piileskeli kylässä tavallisten ihmisten joukkoon kätkeytyneinä. Mikäpä siinä. Etenkin, kun pelaajahahmot saivat hieman munchaavia varusteita.
Seuraavalla pelikerralla aion paljastaa hahmoille "suurena taidonnäytteen esittelynä" melko lailla aluksi suuret aidatut ja vartioidut alueet, joissa näitä vandaaleja pidetään.
Sillä C -mon. Juuri näin WWII alkoi. Pelaajieni (Kyllä. Luonnolliseti omistan heidät) hahmot olivat kuin luonnostaan natseja.
Tämäkin on tietysti "Tuttua TV:stä".
Joskus sitä vain tulee kosketettua joitain syvempiä ja merkityksellisempiä asioita. Otan esimerkin oikeasta pelielämästä.
Oli aivan tavallinen peikkojenmetsästyspäivä. Ideana oli se, että vähän aikaa sitten oli ollut laajempi kamppailu, jossa oltiin tuhottu runsaasti infrastruktuuria ja erinäisiä pelaajahahmoja. Infrastruktuurin tuhoaminen johti tietenkin köyhyyteen ja kaaokseen. Niinpä pelaajat lampsivat tuhottuun kylään.
Kylässä oli tietenkin jonkin verran politiikkaa. Pitäähän se hirviönlahtuu jotenkin "oikeuttaa". - Tai ainakin satunnaisten hirviöiden pieksentä vaatii paljon kaljaa, että harvalla riittää intoa kustantaa se määrä saadakseen hauskan pelin. On siis keksittävä juonia.
Kaupunki oli sodan jälkeen kääntynyt palvomaan järjestystä. Anarkia nähtiin pahana ja yhtenäisyys oli se asia, jota haettiin yli kaiken. Tämän vuoksi kaupungissa tärkeää oli uskonto.
Kaupunkilaiset olivat kauhuissaan, koska he yrittivät kovasti rakentaa valtiota tuhkasta ja nyt tätä häiritsi ryhmä. Tämän ryhmän kerrottiin syyllistyneen erinäiseen ilkivaltaan sekä ahnehtimiseen. He olivat keränneet omaisuutta eivätkä olleet osallistuneet jälleenrakentamiseen. Lisäksi heidän kerrottiin vandalisoivan monia asioita. Kaupunkilaiset olivat huolissaan koska maailma ei ollut kovin mukava paikka.
He suhtautuivat kuitenkin positiivisesti ulkopuolisiinkin jumaliin ja halusivat että lähikaupungeille kerrottiin heidän vaikeuksistaan ja ilmoitettiin että yhteistyötä olisi tarjolla myös toiseen suuntaan. Lisäksi heille tarjottiin tehtäväksi nujertaa vandaaleja. He saivat tappaa ne tai ottaa ne vangiksi, miten parhaaksi näkivät.
Etsiminen oli vaikeaa, ja piileskely näytti olevan pahiksien päätoimi. Tämä tietysti tuki heidän "ninjamaisen salamyhkäistä luonnettaan" pelaajien ja heidän hahmojensa silmissä. Mitä enemmän nämä piilottelivat, sitä enemmän se tarkoitti sitä että ryhmällä myös oli jotain salattavaa.
Pian sitä oltiinkin hämyisillä kujilla ja päihitettiin peikkoja, jotka eivät suostuneet kiinniotettaviksi elävänä. He tunsivat vain yhden tien. Tämä tarkoitti sitä, että he olivat pelaajien silmissä jotain kulttilaisia. Kuva siitä että kyseessä oli moraalisesti oikea toiminta vahvistui.
Seuraavalla pelikerralla pelaajat osallistuivat ylätyshyökkäykseen erääseen naapurikylään. Tätä perusteltiin heille siten että he tukivat vandaaleja, ja että näitä piileskeli kylässä tavallisten ihmisten joukkoon kätkeytyneinä. Mikäpä siinä. Etenkin, kun pelaajahahmot saivat hieman munchaavia varusteita.
Seuraavalla pelikerralla aion paljastaa hahmoille "suurena taidonnäytteen esittelynä" melko lailla aluksi suuret aidatut ja vartioidut alueet, joissa näitä vandaaleja pidetään.
Sillä C -mon. Juuri näin WWII alkoi. Pelaajieni (Kyllä. Luonnolliseti omistan heidät) hahmot olivat kuin luonnostaan natseja.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Hyvää matkaa
On erikoista, miten esimerkiksi naisten ympärileikkaus ja monet vastaavat asiat voivat tuottaa ongelmia, ja osa on ikään kuin niiden tekeminen olisi jokin oikeus. Sama koskee tietysti vähemmässä määrin kotoisempiakin uskontoja.
Vaikeaksi kritisoinnin tekee osittain se, että teoriassa Jumalanpilkkaaminen on lailla kielletty erityisellä loukkaamattomuudenvapaudella. Tämä pistää miettimään sitä, mistä voi esimerkiksi kirjoitella tälläisissä blogeissa. Ehkä se on jossain asioissa hyväkin.
Maassamme on kuitenkin myös hihhuleita. He elävät maassa jossa on uskonnonvapaus ja uskonnon pyhinä pitämien asioiden kritisointi peräti lailla kiellettyä. Mutta tämä ei riitä heille. Sillä he eivät niinkään halua vaalia omaa uskoaan, kuin mitä he haluavat hallita. Ja kun tämä ei toteudu, saamme kuulla ja foorumeilta lukea ties minkälaista kiukkuista puhkuntaa, kun kaikki eivät tee juuri kuten he. Televisiostakin tulee väärää ohjelmaa, ja ihmiset peräti katsovat sitä.
Kuinka pahalla tuulella he ovatkaan, koska he ovat loukkaantuneet suunnilleen kaikesta yhteiskunnassamme. Toki heille täytyy antaa sananvapaus, ei heitä voi kieltää sanomasta asioitaan. He voivat tehdä itsestään pellejä julkisesti. Tosin minusta tämän tulee tarkoittaa myös sitä että vaikka koko yhteiskunnalla olisi oikeus ärsyyntyä heille. Mikä tästä tietysti seuraakin. Ärsyyntyneisyys synnyttää ärsyyntyneisyyttä. Kiukku kiukkua. Jos moitit ateistia vaikka "moraalittomaksi" tai vastaavaksi, älä odota kääntymistä vaan suuttumista. Jos odotat yhtään mitään muuta, kuten tämän haukutun tai sitten jonkun kolmannen osapuolen kääntymistä epäilen kykyäsi ymmärtää inhimillisten tunteiden asioita. Tämä oire liittyy joihinkin kansankin hyvin tuntemiin asioihin.
Annan heille myös ehdotuksen. Tämä ehdotus perustuu ihmisen vapauteen. Vapauteen valita asuinpaikkansa ja etsiä tätäkin keinoa käyttäen onnellisuuttaan. Idea ei synny siitä että toivoisin että he välttämättä tekisivät niin. Vaan se muistuttaa pikemmin heitä joistakin asioista.
Siksi muistutan että heillä on oikeus muuttaa jonnekin sellaiseen paikkaan, joka ei ärsytä. He voivat aina muuttaa sellaiseen paikkaan jossa hallinnassa on teokratia, jossa ollaan perinteitä kunnioittavia traditionalisteja, jossa naisen perinteistä paikkaa kunnioitetaan ja homoseksuaalisuutta ei sallita yhteiskunnassa. Paikkaan, jossa kuolemantuomio on hyvä asia, ja aborttia ei sallita. Paikkaan jossa pidetään ankaria rangastuksia kurissa pitävänä voimana. Paikkaan jossa ei suvaita kommunisteja ja vielä vähemmän ateisteja. Paikkaan jossa televisiodokumenteista ei tule evoluutioasioita. Paikkaan, jossa olutta ei myydä kaupassa. Siellä elämä voi olla mukavampaa. Siellä ei tarvitse tuskastua siitä että yhteiskunta vain sallii uskonnon eikä sen sijaan hyppyytä kaikkia sen pillin mukaan.
Tämä paikka on Saudi Arabia. Se on vain lentolipun hinnan päässä. Hyvää Matkaa! Jos matka ei maistu, niin suosittelen että elätte kuten parhaaksi näette, mutta ette suutu ja hermostu siitä, että joku tai jotkut muut eivät tee samoin.
Vaikeaksi kritisoinnin tekee osittain se, että teoriassa Jumalanpilkkaaminen on lailla kielletty erityisellä loukkaamattomuudenvapaudella. Tämä pistää miettimään sitä, mistä voi esimerkiksi kirjoitella tälläisissä blogeissa. Ehkä se on jossain asioissa hyväkin.
Maassamme on kuitenkin myös hihhuleita. He elävät maassa jossa on uskonnonvapaus ja uskonnon pyhinä pitämien asioiden kritisointi peräti lailla kiellettyä. Mutta tämä ei riitä heille. Sillä he eivät niinkään halua vaalia omaa uskoaan, kuin mitä he haluavat hallita. Ja kun tämä ei toteudu, saamme kuulla ja foorumeilta lukea ties minkälaista kiukkuista puhkuntaa, kun kaikki eivät tee juuri kuten he. Televisiostakin tulee väärää ohjelmaa, ja ihmiset peräti katsovat sitä.
Kuinka pahalla tuulella he ovatkaan, koska he ovat loukkaantuneet suunnilleen kaikesta yhteiskunnassamme. Toki heille täytyy antaa sananvapaus, ei heitä voi kieltää sanomasta asioitaan. He voivat tehdä itsestään pellejä julkisesti. Tosin minusta tämän tulee tarkoittaa myös sitä että vaikka koko yhteiskunnalla olisi oikeus ärsyyntyä heille. Mikä tästä tietysti seuraakin. Ärsyyntyneisyys synnyttää ärsyyntyneisyyttä. Kiukku kiukkua. Jos moitit ateistia vaikka "moraalittomaksi" tai vastaavaksi, älä odota kääntymistä vaan suuttumista. Jos odotat yhtään mitään muuta, kuten tämän haukutun tai sitten jonkun kolmannen osapuolen kääntymistä epäilen kykyäsi ymmärtää inhimillisten tunteiden asioita. Tämä oire liittyy joihinkin kansankin hyvin tuntemiin asioihin.
Annan heille myös ehdotuksen. Tämä ehdotus perustuu ihmisen vapauteen. Vapauteen valita asuinpaikkansa ja etsiä tätäkin keinoa käyttäen onnellisuuttaan. Idea ei synny siitä että toivoisin että he välttämättä tekisivät niin. Vaan se muistuttaa pikemmin heitä joistakin asioista.
Siksi muistutan että heillä on oikeus muuttaa jonnekin sellaiseen paikkaan, joka ei ärsytä. He voivat aina muuttaa sellaiseen paikkaan jossa hallinnassa on teokratia, jossa ollaan perinteitä kunnioittavia traditionalisteja, jossa naisen perinteistä paikkaa kunnioitetaan ja homoseksuaalisuutta ei sallita yhteiskunnassa. Paikkaan, jossa kuolemantuomio on hyvä asia, ja aborttia ei sallita. Paikkaan jossa pidetään ankaria rangastuksia kurissa pitävänä voimana. Paikkaan jossa ei suvaita kommunisteja ja vielä vähemmän ateisteja. Paikkaan jossa televisiodokumenteista ei tule evoluutioasioita. Paikkaan, jossa olutta ei myydä kaupassa. Siellä elämä voi olla mukavampaa. Siellä ei tarvitse tuskastua siitä että yhteiskunta vain sallii uskonnon eikä sen sijaan hyppyytä kaikkia sen pillin mukaan.
Tämä paikka on Saudi Arabia. Se on vain lentolipun hinnan päässä. Hyvää Matkaa! Jos matka ei maistu, niin suosittelen että elätte kuten parhaaksi näette, mutta ette suutu ja hermostu siitä, että joku tai jotkut muut eivät tee samoin.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Perhe on minun Allahini - ei minulta mitään puutu.
Monen mielestä ateistien bussikampanja "Jumalaa on tuskin olemassa" ei ole kovin pidetty. Se on kuulemma loukkaava. Kuitenkin sen sisältö on minusta aika pliisu. Se ei myöskään ole mitään "Eroa kirkosta" tai muuta vastaavaa palvelun kritisoimista. Aikaisempaa bussikampanjaahan moitittiin siitä. Kuitenkin samaa perustelua käytetään tähänkin, johon se ei sovellu.
Minusta on aika erikoista ylipäätään mainostaa ateismia. Suurin syy on tietysti se, että ateismi on ennen kaikkea vapautta erilaisista dogmeista. Se sanoutuu irti Jumalasta, ja muuten saa tykätä miten vain. Toisin sanoen ateistit ovat Sartrea mukaillen kaikista vastuullisempia olentoja vapautensa kanssa.
Tietenkin vapaa -ajattelijaksi itsensä kutsuminen kertoo enemmän. Mutta toisaalta ateismia voidaan ajatella myös vapauden kautta. Itse en mainostamisajatuksesta pidä ylipäätään. Julistaminen, tekipä sitä kuka tahansa missä tahansa millä tekosyyllä tahansa, on aina jonkin verran kyseenalaista toimintaa. Mutta jos sitä nyt mainostetaan, kuten vaikka shampoota, niin otan oman ehdotukseni roskapostin lisäämiseksi maailmaan.
Sillä ateismia voidaan tiivistää yksilöllisyyden kautta. Tarvitaan jotain nasevampaa kuin tuo nykinen mainos, joka ei edes sano että Jumalaa ei olisi. Se ei siis ole varsinaisesti edes ateistinen. Enkä minä ymmärrä mitä tuo elämästä nauttiminen tarkoittaa? Luulen että ateistit voivat olla ihan yhtä onnellisia kuin uskovat. Joka tarkoittaa sitä että yhtälön puolet voi myös kääntää. Muutenkin se on pliisu.
Ehkä asiaa voisi tuoda esiin sen kautta, mitä ateismissa näytetään pelkäävän. Eli että ateismi poistaa elämästä sisältöä. Voidaan kuitenkin ajatella myös että kun ateisti jättää uskonnon ja sen tietyt turhina pitämänsä säännöt, hän täyttää tämän tyhjiön jollakin. Siksi mainoksissa voisi olla vaikkapa juuri tuo otsikon mainoslause. Jumalan voi korvata vaikka se purjehtiminen, ja mainos olisi silloin "Ryhdyin ateistiksi koska kaikki paitsi purjehtiminen on turhaa". Tai "Nykyään tunnen olevani osa jotain suurempaa - Rukoilun sijasta harrastan taiteita." Mainos voisi olla humoristinenkin: "Ryhdyin ateistiksi - nykyään palvon vain kinkkua" -ja kuvassa olisi iso läski mies syömässä kuin siinä kohutussa mainoksessa. Tai siinä voisi olla "Sunnuntai; Rukoilun sijasta jääkiekonpeluuta" tai "Nykyisin vain vaimo on Jumalan asemassa, älä sinäkään pidä muita Jumalia" tai samalla teemalla naisnäkökantaa "Olen yksiavioinen, mieheni lisäksi sydämeeni ei mahdu toista miestä!", kenties voitaisiin käyttää jopa sinkkunäkökantaa: "Nykyään Jumaloin vain Angelina Jolieta - Ryhdy sinäkin vapaa -ajattelijaksi." Nämä jäisivät varmaan kivemmin mieleenkin. (Ah, Angelina Jolie...)
Ainut ongelma on tietyisti se, että ihmiset eivät yleensä uhraa uskontoihin kovin paljoa vaivaa. Mitään lisäaikaa ei oikeasti tule. Jos maalaan taulua joulukirkon ja sukulaisen rippikoulun verran, en varmaan hirveän montaa taideteosta ehdi vuodessa maalata. Mutta näin periaatteessa tämä "luopumalla saat" -henki tulee kuitenkin esiin. Tätäkin voisi tietysti udella laittamalla kysymyksen "Kun ryhdyt ateistiksi, mistä muka tarkalleen ottaen menetät?" "Ryhdyin ateistiksi - Missä muutos" / "Käännyin ateistiksi - miksi en tunne menettäneeni mitään?" Naimisiinmenostakin voisi kysellä "Kävimme maistraatissa. Kirkkoseremoniassa säästämämme ajan kulutimme häävuoteeseen." Vertailua voisi toteuttaa vaikka rukoilukuvalla, jossa henkilö rukoilee Raamatun edessä vakava ilme naamalla, silmät kiinni. Kuvateksti mainostaa Hesarin tyyliin "Hanki parempaa luettavaa!". Tai kuvassa voisi olla vastakkain mummo, joka nukkuu kirkon penkissä ja haukottelee. (Olen käynyt kirkossa. Tapahtuma ei ole edes keksitty.) Vieressä on mummo bingossa kädet pystyssä. Kysymys voisi olla "Miten sinä haluat käyttää aikasi?" Mutta kenties tämä astetta aggressiivisempi tapa ei olisi minusta yhtä hyvä tapa lähestyä asiaa. Ei kai tässä haluta miksikään uusiohihhuleiksi ryhtyä? Että päästään yhdestä pahasta, kun otetaan toinen samanlainen? Tosin tämä aggressiivisempikin mainoskampanja olisi parempi kuin nykyinen. En pitänyt siitä edes englanniksi.
Tosin näistäkin tulisi tietysti kamalan raivostuneita tuntemuksia. Koska uskontojen julistaminen on perusoikeus. Mutta ateismille niitä oikeuksia ei haluta antaa, koska se ei ole uskonto. No, jos ei, niin mitä se sitten on? Tietoa?
Minusta on aika erikoista ylipäätään mainostaa ateismia. Suurin syy on tietysti se, että ateismi on ennen kaikkea vapautta erilaisista dogmeista. Se sanoutuu irti Jumalasta, ja muuten saa tykätä miten vain. Toisin sanoen ateistit ovat Sartrea mukaillen kaikista vastuullisempia olentoja vapautensa kanssa.
Tietenkin vapaa -ajattelijaksi itsensä kutsuminen kertoo enemmän. Mutta toisaalta ateismia voidaan ajatella myös vapauden kautta. Itse en mainostamisajatuksesta pidä ylipäätään. Julistaminen, tekipä sitä kuka tahansa missä tahansa millä tekosyyllä tahansa, on aina jonkin verran kyseenalaista toimintaa. Mutta jos sitä nyt mainostetaan, kuten vaikka shampoota, niin otan oman ehdotukseni roskapostin lisäämiseksi maailmaan.
Sillä ateismia voidaan tiivistää yksilöllisyyden kautta. Tarvitaan jotain nasevampaa kuin tuo nykinen mainos, joka ei edes sano että Jumalaa ei olisi. Se ei siis ole varsinaisesti edes ateistinen. Enkä minä ymmärrä mitä tuo elämästä nauttiminen tarkoittaa? Luulen että ateistit voivat olla ihan yhtä onnellisia kuin uskovat. Joka tarkoittaa sitä että yhtälön puolet voi myös kääntää. Muutenkin se on pliisu.
Ehkä asiaa voisi tuoda esiin sen kautta, mitä ateismissa näytetään pelkäävän. Eli että ateismi poistaa elämästä sisältöä. Voidaan kuitenkin ajatella myös että kun ateisti jättää uskonnon ja sen tietyt turhina pitämänsä säännöt, hän täyttää tämän tyhjiön jollakin. Siksi mainoksissa voisi olla vaikkapa juuri tuo otsikon mainoslause. Jumalan voi korvata vaikka se purjehtiminen, ja mainos olisi silloin "Ryhdyin ateistiksi koska kaikki paitsi purjehtiminen on turhaa". Tai "Nykyään tunnen olevani osa jotain suurempaa - Rukoilun sijasta harrastan taiteita." Mainos voisi olla humoristinenkin: "Ryhdyin ateistiksi - nykyään palvon vain kinkkua" -ja kuvassa olisi iso läski mies syömässä kuin siinä kohutussa mainoksessa. Tai siinä voisi olla "Sunnuntai; Rukoilun sijasta jääkiekonpeluuta" tai "Nykyisin vain vaimo on Jumalan asemassa, älä sinäkään pidä muita Jumalia" tai samalla teemalla naisnäkökantaa "Olen yksiavioinen, mieheni lisäksi sydämeeni ei mahdu toista miestä!", kenties voitaisiin käyttää jopa sinkkunäkökantaa: "Nykyään Jumaloin vain Angelina Jolieta - Ryhdy sinäkin vapaa -ajattelijaksi." Nämä jäisivät varmaan kivemmin mieleenkin. (Ah, Angelina Jolie...)
Ainut ongelma on tietyisti se, että ihmiset eivät yleensä uhraa uskontoihin kovin paljoa vaivaa. Mitään lisäaikaa ei oikeasti tule. Jos maalaan taulua joulukirkon ja sukulaisen rippikoulun verran, en varmaan hirveän montaa taideteosta ehdi vuodessa maalata. Mutta näin periaatteessa tämä "luopumalla saat" -henki tulee kuitenkin esiin. Tätäkin voisi tietysti udella laittamalla kysymyksen "Kun ryhdyt ateistiksi, mistä muka tarkalleen ottaen menetät?" "Ryhdyin ateistiksi - Missä muutos" / "Käännyin ateistiksi - miksi en tunne menettäneeni mitään?" Naimisiinmenostakin voisi kysellä "Kävimme maistraatissa. Kirkkoseremoniassa säästämämme ajan kulutimme häävuoteeseen." Vertailua voisi toteuttaa vaikka rukoilukuvalla, jossa henkilö rukoilee Raamatun edessä vakava ilme naamalla, silmät kiinni. Kuvateksti mainostaa Hesarin tyyliin "Hanki parempaa luettavaa!". Tai kuvassa voisi olla vastakkain mummo, joka nukkuu kirkon penkissä ja haukottelee. (Olen käynyt kirkossa. Tapahtuma ei ole edes keksitty.) Vieressä on mummo bingossa kädet pystyssä. Kysymys voisi olla "Miten sinä haluat käyttää aikasi?" Mutta kenties tämä astetta aggressiivisempi tapa ei olisi minusta yhtä hyvä tapa lähestyä asiaa. Ei kai tässä haluta miksikään uusiohihhuleiksi ryhtyä? Että päästään yhdestä pahasta, kun otetaan toinen samanlainen? Tosin tämä aggressiivisempikin mainoskampanja olisi parempi kuin nykyinen. En pitänyt siitä edes englanniksi.
Tosin näistäkin tulisi tietysti kamalan raivostuneita tuntemuksia. Koska uskontojen julistaminen on perusoikeus. Mutta ateismille niitä oikeuksia ei haluta antaa, koska se ei ole uskonto. No, jos ei, niin mitä se sitten on? Tietoa?
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Pelimaailma.
Kuvitellaan pari seikkailua ja mietitään, kummassa olet mielummin.
Ensimmäisessä joukkue saa "neito pulassa" tehtävän paikallisessa baarissa. Mennään luolastoon ja piestään pari örkkiä, vapautetaan neito ja tullaan takaisin. Takaisinpaluusta ei ole peliä. Seuraavalla pelikerralla asiat eivät mitenkään liity tähän. Pelastettu ei enää vaikuta myöhempiin tapahtumiin.
Toisessa joukkue palkataan keräämään mystinen artifakti. Kukaan ei oikein tiedä, mitä se tekee. Se on kenties osa jotain valtavaa kokonaisuutta tai arvoitusta. He menevät torniin, jossa on örkkejä. Kun mennään korkeammalle, siellä on gnolleja tai peikkoja. Lopuksi he löytävät ylimmästä kerroksesta jonkin latikon jossa on tavoiteltu aarre. Paluumatkalla on randomencounter, jossa esinettä mahdollisti halutaan takaisin. Saadaan palkka. Seuraavassa osassa etsitään toista osaa samaan kokonaisuuteen. Palkkioksi saadaan hieman rahaa ja tietenkin tornissa olevia esineitä, joista yksi tai kaksi on juuri mukavasti pelaajien käyttöön sopivaa taikaesinemateriaalia.
Kolmannessa kääpiötiedemiehet palkkaavat joukkueen tuomaan kristalleja. Heille ei kerrota mitä se tekee. Seikkailu käydään kääpiöiden hylätyssä tutkimuskeskuksessa, jossa on siistiä. Paikat ovat järjestyksessä. Siinä on myös torni. Huipulta löytyy massiivinen observatorio jossa on teleskooppi, joka on ruostunut. Siitä miksi paikka on hylätty ja miksi ylipäätään komennetaan hakemaan tavarat, jää arvoitukseksi. Paikalla ei ole edes lepakoita. Ainut taisteluun viittaava on se, kun team pieksee erittäin sairaan oloisen goblinin. Viimein siivouskomerosta löytyy kristalleja. Paluumatkalla kääpiökauppiaat kieltäytyvät myymästä heille mitään ja välttelevät heitä. Muiden kohdalla ei tule mitään vaikeuksia. Kun kristallit viedään (niissä ei löydy mitään maagista jos asiaa tutkitaan jossain paikassa. Ne ovat vain erityisen laadukkaita.) Palkkio on todella pieni. Syyksi sanotaan että oli vain juoksupoikajuttu. Parin pelikerran kuluttua seikkailijat saavat säteilysairauden tyyppisiä oireita. Myöhemmässä pelissä tulee vaikeuksia, kun parannuslääkettä kiristetään ja lopulta kampanja voi huipentua siihen että yritetään tuhota kääpiöiden valtava ja tuhoisa laserase, jonka toiminnan kannalta kriittinen ja tärkein elementti sattuu olemaan....
Kun mietit seuraavia kuvauksia, mikä pelikerta kuulostaa kaikista kivoimmalta? Minusta se ei ole kovin vaikea valinta. Toki jokainen näistä tarinoista on sarjakuvamainen ja tietyllä tavalla "tosi perussettiä". Mutta kuitenkin voidaan sanoa että on asioita, jotka vaikuttavat pelien viihtyvyyteen. Yhtäkään näistä tarinoista ei ole varsinaisesti hirvittävän vaikeaa keksiä. Mutta pieni lisävaiva, joka on ensimmäisen ja viimeisen välillä tekee jo todella paljon.
Yleensä kannattaa yrittää rakentaa jatkuvuutta, joka saadaan yhdistämällä yksityiskohtia. Random -encountereita voi olla joskus, mutta ne ovat pidemmän päälle huono asia. Tarinaan saa hieman sävyä vaikkapa keksimällä ansoja hirviöiden sijaan. Kun näitä lisäsävyjä laitetaan paljon, peli on heti paljon mielenkiintoisempi. Lisäksi niihin voi laittaa viivettä. Vanha kunnon "kirous joka tuli siitä viime kerran jutusta" voi joskus olla ihan mukava asia. Kolmas keventävä juttu tietysti se, että tehtävien lopullisessta moraalista ei voida aina tietää. Kun peliin laittaa politiikkaa - vaikkapa vain kliseisellä tavalla, jossa pelaaja ei koskaan voi olla varma kuka oli kenenkin puolella ja ketä edustaa ja kuka on liitossa ja mikä niistä rikotaan. Näin pelistä tulee paljon elävämpi.
Tietenkin elävyyttä voi jonkin verran tuoda myös koristelulla. Jos tarvitset lentävän vuoren tai linnan, ei pidä ruveta miettimään sitä kuinka valtavia loitsuja tämän rakentamiseksi tarvitaan. Ei ole väliä löytyykö ohjekirjasta keino jolla se olisi mahdollista. Jumalauta, jos sinä haluat lentävän vuoren, sinulla on lentävä vuori. Tämä konsti ei tietenkään toimi liikaa käytettynä. Jos laitat peliin tuhannennen ihmeellisen metsän, se ei ole kovin ihmeellinen, koska joka paikassa on niitä ihmeellisiä metsiä. Samoin jos kylvät liian hienoja efektejä jatkuvasti, ne maistuvat puulta. Mutta voit silti käyttää niitä joskus. Mikään ei joskus voita tavallista köyhää kylää, jossa ei ole mitään. Paitsi se ihmeellinen riippusilta, joka näyttää loppuvan ilmaan, ja jonka ylittäjät eivät koskaan palaa.
Ei näillä mausteilla synny mitään hirveän ainutlaatuista ja uniikkia. Ei mitään sellaista jota ei olisi miljoonaa kertaa nähty televisiossa ja elokuvissa ja fantasiakirjoissa. Mutta on niitä kuitenkin mukavampi pelata kuin sitä legendaarista ensimmäistä seikkailua, jonka voisi tehdä arpomalla "yleisimmistä fantasiakliseistä". Ja näiden suunnitelmien avulla voi tietysti luovia kun tulee hätä. Sillä pelinohjaajan suurin ongelma on tietysti se, että kun teet hienon suunnitelman jostain laajemmasta ideasta, pelaajat keksivät aina tien rikkoa sen. Siksi systeemin on oltava sekä nopeasti muutettava että joustava. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan hirveän vaikeaa.
Ensimmäisessä joukkue saa "neito pulassa" tehtävän paikallisessa baarissa. Mennään luolastoon ja piestään pari örkkiä, vapautetaan neito ja tullaan takaisin. Takaisinpaluusta ei ole peliä. Seuraavalla pelikerralla asiat eivät mitenkään liity tähän. Pelastettu ei enää vaikuta myöhempiin tapahtumiin.
Toisessa joukkue palkataan keräämään mystinen artifakti. Kukaan ei oikein tiedä, mitä se tekee. Se on kenties osa jotain valtavaa kokonaisuutta tai arvoitusta. He menevät torniin, jossa on örkkejä. Kun mennään korkeammalle, siellä on gnolleja tai peikkoja. Lopuksi he löytävät ylimmästä kerroksesta jonkin latikon jossa on tavoiteltu aarre. Paluumatkalla on randomencounter, jossa esinettä mahdollisti halutaan takaisin. Saadaan palkka. Seuraavassa osassa etsitään toista osaa samaan kokonaisuuteen. Palkkioksi saadaan hieman rahaa ja tietenkin tornissa olevia esineitä, joista yksi tai kaksi on juuri mukavasti pelaajien käyttöön sopivaa taikaesinemateriaalia.
Kolmannessa kääpiötiedemiehet palkkaavat joukkueen tuomaan kristalleja. Heille ei kerrota mitä se tekee. Seikkailu käydään kääpiöiden hylätyssä tutkimuskeskuksessa, jossa on siistiä. Paikat ovat järjestyksessä. Siinä on myös torni. Huipulta löytyy massiivinen observatorio jossa on teleskooppi, joka on ruostunut. Siitä miksi paikka on hylätty ja miksi ylipäätään komennetaan hakemaan tavarat, jää arvoitukseksi. Paikalla ei ole edes lepakoita. Ainut taisteluun viittaava on se, kun team pieksee erittäin sairaan oloisen goblinin. Viimein siivouskomerosta löytyy kristalleja. Paluumatkalla kääpiökauppiaat kieltäytyvät myymästä heille mitään ja välttelevät heitä. Muiden kohdalla ei tule mitään vaikeuksia. Kun kristallit viedään (niissä ei löydy mitään maagista jos asiaa tutkitaan jossain paikassa. Ne ovat vain erityisen laadukkaita.) Palkkio on todella pieni. Syyksi sanotaan että oli vain juoksupoikajuttu. Parin pelikerran kuluttua seikkailijat saavat säteilysairauden tyyppisiä oireita. Myöhemmässä pelissä tulee vaikeuksia, kun parannuslääkettä kiristetään ja lopulta kampanja voi huipentua siihen että yritetään tuhota kääpiöiden valtava ja tuhoisa laserase, jonka toiminnan kannalta kriittinen ja tärkein elementti sattuu olemaan....
Kun mietit seuraavia kuvauksia, mikä pelikerta kuulostaa kaikista kivoimmalta? Minusta se ei ole kovin vaikea valinta. Toki jokainen näistä tarinoista on sarjakuvamainen ja tietyllä tavalla "tosi perussettiä". Mutta kuitenkin voidaan sanoa että on asioita, jotka vaikuttavat pelien viihtyvyyteen. Yhtäkään näistä tarinoista ei ole varsinaisesti hirvittävän vaikeaa keksiä. Mutta pieni lisävaiva, joka on ensimmäisen ja viimeisen välillä tekee jo todella paljon.
Yleensä kannattaa yrittää rakentaa jatkuvuutta, joka saadaan yhdistämällä yksityiskohtia. Random -encountereita voi olla joskus, mutta ne ovat pidemmän päälle huono asia. Tarinaan saa hieman sävyä vaikkapa keksimällä ansoja hirviöiden sijaan. Kun näitä lisäsävyjä laitetaan paljon, peli on heti paljon mielenkiintoisempi. Lisäksi niihin voi laittaa viivettä. Vanha kunnon "kirous joka tuli siitä viime kerran jutusta" voi joskus olla ihan mukava asia. Kolmas keventävä juttu tietysti se, että tehtävien lopullisessta moraalista ei voida aina tietää. Kun peliin laittaa politiikkaa - vaikkapa vain kliseisellä tavalla, jossa pelaaja ei koskaan voi olla varma kuka oli kenenkin puolella ja ketä edustaa ja kuka on liitossa ja mikä niistä rikotaan. Näin pelistä tulee paljon elävämpi.
Tietenkin elävyyttä voi jonkin verran tuoda myös koristelulla. Jos tarvitset lentävän vuoren tai linnan, ei pidä ruveta miettimään sitä kuinka valtavia loitsuja tämän rakentamiseksi tarvitaan. Ei ole väliä löytyykö ohjekirjasta keino jolla se olisi mahdollista. Jumalauta, jos sinä haluat lentävän vuoren, sinulla on lentävä vuori. Tämä konsti ei tietenkään toimi liikaa käytettynä. Jos laitat peliin tuhannennen ihmeellisen metsän, se ei ole kovin ihmeellinen, koska joka paikassa on niitä ihmeellisiä metsiä. Samoin jos kylvät liian hienoja efektejä jatkuvasti, ne maistuvat puulta. Mutta voit silti käyttää niitä joskus. Mikään ei joskus voita tavallista köyhää kylää, jossa ei ole mitään. Paitsi se ihmeellinen riippusilta, joka näyttää loppuvan ilmaan, ja jonka ylittäjät eivät koskaan palaa.
Ei näillä mausteilla synny mitään hirveän ainutlaatuista ja uniikkia. Ei mitään sellaista jota ei olisi miljoonaa kertaa nähty televisiossa ja elokuvissa ja fantasiakirjoissa. Mutta on niitä kuitenkin mukavampi pelata kuin sitä legendaarista ensimmäistä seikkailua, jonka voisi tehdä arpomalla "yleisimmistä fantasiakliseistä". Ja näiden suunnitelmien avulla voi tietysti luovia kun tulee hätä. Sillä pelinohjaajan suurin ongelma on tietysti se, että kun teet hienon suunnitelman jostain laajemmasta ideasta, pelaajat keksivät aina tien rikkoa sen. Siksi systeemin on oltava sekä nopeasti muutettava että joustava. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan hirveän vaikeaa.
Viikkogallup: Jyrääminen
Kaikkien elämät eivät näytä samanarvoisilta. Vauvat ovat hyvin turvassa, kun taas hirmuhallitsijoiden kannattaa olla varovaisempia ja palkata enemmän turvamiehiä.Paavi jatkaa vanhalla linjallaan.
Kuten tunnettua, jos tiettyjä islaminuskoisia tahoja kritisoidaan aiheesta naisten ympärileikkausasioiden kohdalla, on katolisen kirkon synti selvä ; Ehkäisy ja AIDS -asiat.
Nykyinen paavi jatkaa edeltäjiensä linjoilla. Hänen mukaansa kondomit eivät auta. Sen sijaan pitäisi herättää henkisesti.
Ajatus on kai sinänsä kaunis. Siveys ja yksiavioisuus taatusti ehkäisisi AIDS -tapauksia. Selibaatti suojaa raskauksilta ja sukupuolitaudeilta kaikista parhaiten. Ongelmana on tietysti se, että tämä ei toimi käytännössä; Jos kannustetaan siveyteen, tilanne pahenee käytännössä. Paavi on toki Kova ja Vaikutusvaltainen kaveri, mutta ei hänkään voi maailman toimintaa muuttaa mahtikäskyllä. Valitettavasti ideologioille annetaan aivan aiheetta sananvaltaa. Ehkä siksi kun moraalinen toiminta on usein automaattista.
Toinen aika erikoinen systeemi on tietysti se, että ratkaisuksi tarjotaan monokulttuuria. Eli systeemi toimii vain jos pakotetaan katolinen näkemys jonkinlaiseksi kaikenkattavaksi diktaattoria vahvemmaksi määrääjäksi. Ratkaisu ei siis perustu siihen että olisi erilaisia uskontoja, vaan että kaikki olisivat samaa uskontoa kuin Paavi ja lisäksi tottelisivat häntä jokaisessa asiassa, myös seksiasioiden yksityiskohdissa. En voi kuvitella suurempaa vallantahtoista kommenttia; Paavihan itse asiassa vihjaa että olisi kiva kun kaikki vain tottelisivat häntä aivan kaikessa, tässä henkilökohtaisesta henkilökohtaisimmista asioissa.
Enkä usko että näkemys joka perustuu yhden uskonnon maailmanvaltaan tulee kovin uskottavasti toteutumaan. Siksi ratkaisu on vähintään utopistinen.
Nykyinen paavi jatkaa edeltäjiensä linjoilla. Hänen mukaansa kondomit eivät auta. Sen sijaan pitäisi herättää henkisesti.
Ajatus on kai sinänsä kaunis. Siveys ja yksiavioisuus taatusti ehkäisisi AIDS -tapauksia. Selibaatti suojaa raskauksilta ja sukupuolitaudeilta kaikista parhaiten. Ongelmana on tietysti se, että tämä ei toimi käytännössä; Jos kannustetaan siveyteen, tilanne pahenee käytännössä. Paavi on toki Kova ja Vaikutusvaltainen kaveri, mutta ei hänkään voi maailman toimintaa muuttaa mahtikäskyllä. Valitettavasti ideologioille annetaan aivan aiheetta sananvaltaa. Ehkä siksi kun moraalinen toiminta on usein automaattista.
Toinen aika erikoinen systeemi on tietysti se, että ratkaisuksi tarjotaan monokulttuuria. Eli systeemi toimii vain jos pakotetaan katolinen näkemys jonkinlaiseksi kaikenkattavaksi diktaattoria vahvemmaksi määrääjäksi. Ratkaisu ei siis perustu siihen että olisi erilaisia uskontoja, vaan että kaikki olisivat samaa uskontoa kuin Paavi ja lisäksi tottelisivat häntä jokaisessa asiassa, myös seksiasioiden yksityiskohdissa. En voi kuvitella suurempaa vallantahtoista kommenttia; Paavihan itse asiassa vihjaa että olisi kiva kun kaikki vain tottelisivat häntä aivan kaikessa, tässä henkilökohtaisesta henkilökohtaisimmista asioissa.
Enkä usko että näkemys joka perustuu yhden uskonnon maailmanvaltaan tulee kovin uskottavasti toteutumaan. Siksi ratkaisu on vähintään utopistinen.
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Follow me if you want to live!
Netistä löytyi jälleen miltei rienaava video. Siinä Terminator yrittää pelastaa Jeesusta ja tämä yrittää estää tätä. Kuka palaa takaisin ja ketä pitää seurata jotta eläisi.
Myös moraalin alkuperä tulee hyvin selvitetyksi. "Miksi?" -kysymyksen toistaminen on hyvin aseistariisuvaa. Tämän jälkeen pääsiäinen ei ole entisensä.
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Onnettomat ateistit.
Melkoisen usein uskonnosta puhuessa korostuu se, kuinka ateistit ovat jotenkin negatiivisten tunteiden täyttämiä. Ateistit ovat vihaisia. Heillä on suruja. He vihaavat Jumalaa. (Anteeksi, ketä?)
On toki ihan mukava asia, että uskovaiset kertovat että heidän vakaumuksensa tuo heille iloa. Mutta itsestä yleistäminen on harmittavan yleistä. Se, että uskontoon liittyminen tuo jotenkin iloa heille tarkoittaa sitä että ateistit ovat saman verran onnettomia. Kivointa on tietysti se, että jos ateisti sanoo että ei ole surullinen mitenkään, uskovainen muistuttaa että "syvällä sisällä salaisesti olet surullinen". Tämä on ihan sama kuin minä sanoisin että jokainen uskovainen haluaa tehdä itsemurhan, koska ihannoi Jeesuksen kuolemaa ja jos uskova sanoisi että ei ihannoi, sanoisin että "ihannoi salaisesti, että piilotajunnassa kytee halu seurata Herraa".
En ymmärrä miten kukaan luulee että tätä otetaan vakavasti?
Omien kokemusten pohjalta elämä ateistina on hieman parempaa. Mielestäni ateismi on kuitenkin iloinen asia. Ehkä iloa tuottavin, vapauttavin, valinta jota olen tehnyt. Tosin en voi tietenkään puhua muiden puolesta, koska en usko että voin lukea muiden ajatuksia. Toivoisin että myös uskovaiset tajuaisivat saman, minkä monet pienet lapset tajuavat elämänsä varrella jo varhain: Että he ovat erillinen toimija, kuin heidän äitinsä ja pinnasänky. Että koko maailma ei ole sama kuin heidän oma henkilökohtainen tietoisuutensa. Että muut eivät välttämättä tiedä mitä ajattelet etkä sinä aina tiedä mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Kun he ymmärtäisivät tämän, he välittömästi luopuisivat toisten ajatustenlukuasenteestaan.
Tosin on myönnettävä että ateismi on eräissä suhteissa huonompaa kuin uskovaisten elämä. Se taas tulee ihmisten asenteissa. Se on totta että että ihmiset yleensä suhtautuvat uskonnosta puhumiseen hämmentyen eivätkä kannata sitä. Uskovaisista tämä pidättyväisyys on paha ja ikävä asia. Kai se sitä hieman onkin, mutta toisaalta se voi kertoa vain siitä että me suomalaiset yritämme olla hienotunteisia eikä aiheuttaa kiusaa muille ja riidellä erilaisten näkemysten kanssa. Tämä voi johtaa negatiiviseen tuppisuuasenteeseen, jossa toista ei kuunnella.
Mutta ateisteja sen sijaan säälitään kuin he olisivat vammaisia. Juuri tämä "ateismi tarkoittaa surullisuutta" -yhteys on todella yleinen. Kun kerrot asiasta, kohtaat erikoisia kysymyksiä. Ei kiinnostuneita, vaan sellaisia jotka kyselevät siitä mikä elämässä on vialla.
Tämä säälinsekainen suhtautuminen on suoraan sanoen halventavaa, etenkin kun sitä kohtaa säännönmukaisesti asioista puhumisen yhteydessä. Ja minä väitän että jos jokin herättää vastahankaisuutta ja sytyttää ateistien flameliekkejä raivoon kohti uskontoja, se on juuri tämä asenne. Toisin sanoen, tämä asenne ei ainakaan paranna keskustelua.
Mutta toisaalta - uskovaisia tyypillisesti kiinnostaa vain julistaminen. Toinen on vain kritiikin kohde, ei jokin jota voisi pitää valintana, jonka saa tehdä ilman että elämä muuttuu moraalittomaksi, huonoksi, moraalittomaksi, surulliseksi, vihaiseksi.
No sen verran on tunnustettava että kun käännyt ateismiin, painosi ei laske 10 kiloa.
On toki ihan mukava asia, että uskovaiset kertovat että heidän vakaumuksensa tuo heille iloa. Mutta itsestä yleistäminen on harmittavan yleistä. Se, että uskontoon liittyminen tuo jotenkin iloa heille tarkoittaa sitä että ateistit ovat saman verran onnettomia. Kivointa on tietysti se, että jos ateisti sanoo että ei ole surullinen mitenkään, uskovainen muistuttaa että "syvällä sisällä salaisesti olet surullinen". Tämä on ihan sama kuin minä sanoisin että jokainen uskovainen haluaa tehdä itsemurhan, koska ihannoi Jeesuksen kuolemaa ja jos uskova sanoisi että ei ihannoi, sanoisin että "ihannoi salaisesti, että piilotajunnassa kytee halu seurata Herraa".
En ymmärrä miten kukaan luulee että tätä otetaan vakavasti?
Omien kokemusten pohjalta elämä ateistina on hieman parempaa. Mielestäni ateismi on kuitenkin iloinen asia. Ehkä iloa tuottavin, vapauttavin, valinta jota olen tehnyt. Tosin en voi tietenkään puhua muiden puolesta, koska en usko että voin lukea muiden ajatuksia. Toivoisin että myös uskovaiset tajuaisivat saman, minkä monet pienet lapset tajuavat elämänsä varrella jo varhain: Että he ovat erillinen toimija, kuin heidän äitinsä ja pinnasänky. Että koko maailma ei ole sama kuin heidän oma henkilökohtainen tietoisuutensa. Että muut eivät välttämättä tiedä mitä ajattelet etkä sinä aina tiedä mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Kun he ymmärtäisivät tämän, he välittömästi luopuisivat toisten ajatustenlukuasenteestaan.
Tosin on myönnettävä että ateismi on eräissä suhteissa huonompaa kuin uskovaisten elämä. Se taas tulee ihmisten asenteissa. Se on totta että että ihmiset yleensä suhtautuvat uskonnosta puhumiseen hämmentyen eivätkä kannata sitä. Uskovaisista tämä pidättyväisyys on paha ja ikävä asia. Kai se sitä hieman onkin, mutta toisaalta se voi kertoa vain siitä että me suomalaiset yritämme olla hienotunteisia eikä aiheuttaa kiusaa muille ja riidellä erilaisten näkemysten kanssa. Tämä voi johtaa negatiiviseen tuppisuuasenteeseen, jossa toista ei kuunnella.
Mutta ateisteja sen sijaan säälitään kuin he olisivat vammaisia. Juuri tämä "ateismi tarkoittaa surullisuutta" -yhteys on todella yleinen. Kun kerrot asiasta, kohtaat erikoisia kysymyksiä. Ei kiinnostuneita, vaan sellaisia jotka kyselevät siitä mikä elämässä on vialla.
Tämä säälinsekainen suhtautuminen on suoraan sanoen halventavaa, etenkin kun sitä kohtaa säännönmukaisesti asioista puhumisen yhteydessä. Ja minä väitän että jos jokin herättää vastahankaisuutta ja sytyttää ateistien flameliekkejä raivoon kohti uskontoja, se on juuri tämä asenne. Toisin sanoen, tämä asenne ei ainakaan paranna keskustelua.
Mutta toisaalta - uskovaisia tyypillisesti kiinnostaa vain julistaminen. Toinen on vain kritiikin kohde, ei jokin jota voisi pitää valintana, jonka saa tehdä ilman että elämä muuttuu moraalittomaksi, huonoksi, moraalittomaksi, surulliseksi, vihaiseksi.
No sen verran on tunnustettava että kun käännyt ateismiin, painosi ei laske 10 kiloa.
Yliluonnolliseen uskova ääriateisti.
Minulla on kehittynyt erikoinen arvaus uskontokeskustelujen etenemisestä. Se ei ole natsikorttisääntö. Se ei ole darwin - natsi -rinnastus. Se ei ole edes "ateistit ovat onnettomia kun vihaavat Jumalaa" (Anteeksi, Ketä?) Nämä kaikki ovat toki täysin tosia.
Mutta minulla on erilainen mutta hieman vastaava sääntö. Se menee seuraavasti: "Aina kun keskustellaan innokkaan uskovaisen kanssa, todennäköisyys sille, että hän kertoo aikaisemmin olleensa ateisti lähenee sataa prosenttia."
Voitte testata tätä analysoimalla keskustelupalstoja. Tämä tulee säännönmukaisesti vastaan. Erikoista tässä on tietenkin se, että ateisteja ei ole "kovin montaa prosenttia", että olisi uskottavaa. Pikemminkin luulen, että koko ateismi on uskovaisten keskuudessa määritelty eri tavoin. On uskottavaa että suurin osa ateisteista, etenkin minun ikäisistä eli hieman vanhemmista, ovat käännynnäisiä. Syy on se, että ateisteja oli sen verran vähän verrattuna nykyiseen. Kun tilastoja katsotaan, ja muistetaan että suurin osa uskovaisista vain seuraa vanhempiensa oppeja, he eivät ole missään vaiheessa varsinaisesti ateisteja.
Syynä on varmaan se, että ateismi ei tarkoita heille aivan samaa asiaa. Heille on likimain joko täysin uskossa tai sitten ei yhtään uskossa. Tästä vihjeen sain jo aikanaan selatessani Askel -lehteä. Siinä nimittäin oli kertomus kasvamisesta. Siinä henkilö todellakin kertoi kuinka hän oli ollut New Agen harjoittaja, ja samalla "yliluonnolliseen uskova ääriateisti". Jos ateismi määritellään tällä tavalla, on kyseenalaista miten se sopii sellaiseen ateismiin, joka perustuu siihen paljon parjattuun "materialismiin", eli siihen että ei uskota yliluonnollliseen, vaan ainoastaan fysikaaliseen maailmaan. Tavat katsoa maailmaa ovat kuitenkin todella erilaiset näissä kahdessa versiossa. Jälkimmäinen on ainakin "skeptisempi", jos ei muuta.
Toisaalta moni on sellainen että tarkemmin kysellessä paljastuu että takana ei olekaan mitään "Vapaa -ajattelijauraa", vaan heillä on ollut epämääräinen maailmankuva, jossa asioita ei ole mietitty. Tarinoissa korostuu juopottelu ja hauskanpito, ei ateistien filosofiaan tutustuminen ja muu nörtteily. (Julkinen salaisuus: Suurin osa tuntemistani ateisteista ovat aivan kauheita nörttejä.) muuttuvat uskonnollisiksi joissa niitä on mietitty. Kuitenkin monen ateistin katsomus on mietitty. Heidän systeeminsä on aivan erilainen.
Siksi "ateismi" sana tuo vääränlaisia yhteyksiä ja vääristäviä mielikuvia asioihin.
Ongelmana on tietysti se, että tietenkin uskovaisissa on myös entisiä ateisteja. Ja toisaalta he voivat olla juuri kuten entisiä alkoholisteja, jotka ovat kaikista kovimpia huutamaan viinan vaaroista. Ja ehkä samasta syystä ateistit, jotka ovat usein käännynnäisiä, ovat tavanomaista aktiivisempia. Mutta tämä määrän runsaus viittaa silti siihen että suuri osa ateismista kääntymisiä on keinotekoisia.
Ne eivät ole niinkään "totta" siinä mielessä että sanottu vastaisi mielikuvaa joka tulee, vaan "hyvä käännytyskikka".
Mutta minulla on erilainen mutta hieman vastaava sääntö. Se menee seuraavasti: "Aina kun keskustellaan innokkaan uskovaisen kanssa, todennäköisyys sille, että hän kertoo aikaisemmin olleensa ateisti lähenee sataa prosenttia."
Voitte testata tätä analysoimalla keskustelupalstoja. Tämä tulee säännönmukaisesti vastaan. Erikoista tässä on tietenkin se, että ateisteja ei ole "kovin montaa prosenttia", että olisi uskottavaa. Pikemminkin luulen, että koko ateismi on uskovaisten keskuudessa määritelty eri tavoin. On uskottavaa että suurin osa ateisteista, etenkin minun ikäisistä eli hieman vanhemmista, ovat käännynnäisiä. Syy on se, että ateisteja oli sen verran vähän verrattuna nykyiseen. Kun tilastoja katsotaan, ja muistetaan että suurin osa uskovaisista vain seuraa vanhempiensa oppeja, he eivät ole missään vaiheessa varsinaisesti ateisteja.
Syynä on varmaan se, että ateismi ei tarkoita heille aivan samaa asiaa. Heille on likimain joko täysin uskossa tai sitten ei yhtään uskossa. Tästä vihjeen sain jo aikanaan selatessani Askel -lehteä. Siinä nimittäin oli kertomus kasvamisesta. Siinä henkilö todellakin kertoi kuinka hän oli ollut New Agen harjoittaja, ja samalla "yliluonnolliseen uskova ääriateisti". Jos ateismi määritellään tällä tavalla, on kyseenalaista miten se sopii sellaiseen ateismiin, joka perustuu siihen paljon parjattuun "materialismiin", eli siihen että ei uskota yliluonnollliseen, vaan ainoastaan fysikaaliseen maailmaan. Tavat katsoa maailmaa ovat kuitenkin todella erilaiset näissä kahdessa versiossa. Jälkimmäinen on ainakin "skeptisempi", jos ei muuta.
Toisaalta moni on sellainen että tarkemmin kysellessä paljastuu että takana ei olekaan mitään "Vapaa -ajattelijauraa", vaan heillä on ollut epämääräinen maailmankuva, jossa asioita ei ole mietitty. Tarinoissa korostuu juopottelu ja hauskanpito, ei ateistien filosofiaan tutustuminen ja muu nörtteily. (Julkinen salaisuus: Suurin osa tuntemistani ateisteista ovat aivan kauheita nörttejä.) muuttuvat uskonnollisiksi joissa niitä on mietitty. Kuitenkin monen ateistin katsomus on mietitty. Heidän systeeminsä on aivan erilainen.
Siksi "ateismi" sana tuo vääränlaisia yhteyksiä ja vääristäviä mielikuvia asioihin.
Ongelmana on tietysti se, että tietenkin uskovaisissa on myös entisiä ateisteja. Ja toisaalta he voivat olla juuri kuten entisiä alkoholisteja, jotka ovat kaikista kovimpia huutamaan viinan vaaroista. Ja ehkä samasta syystä ateistit, jotka ovat usein käännynnäisiä, ovat tavanomaista aktiivisempia. Mutta tämä määrän runsaus viittaa silti siihen että suuri osa ateismista kääntymisiä on keinotekoisia.
Ne eivät ole niinkään "totta" siinä mielessä että sanottu vastaisi mielikuvaa joka tulee, vaan "hyvä käännytyskikka".
torstai 12. maaliskuuta 2009
"En huomaa".
Olen miettinyt, pitäisikö uskovaisia luokitella tarkemmin kuin kahtia "normaaliin" ja "hihhuliin". Sillä olen huomannut että uskovaisissa on sellaisia tyyppejä jotka joko eivät ole hihhuleita tai jotka ainakin yrittävät kovasti olematta tai vähintään vaikuttamatta sellaiselta. Heillä on kuitenkin erikoisia piirteitä.
* Kritiikin yksipuolisuus: Jos ateisti tekee yliampuvan kommentin, tätä kritisoidaan ja muistutetaan esimerkiksi siitä että kaikki eivät ole tälläisiä. Muistutetaan että kaikki uskovaiset eivät ole fundamentalisteja, ja että itse edustaa "tervettä uskoa". Kuitenkin jos fundamentalisti tekee aggressiivista kommentointia, tämä taho on hiljaa. Hän sanoutuu siitä irti, mutta ei sanoudu siitä irti.
* Omien kokemusten puutteeseen vetoaminen: Tämä on itse asiassa tavallisin tuntomerkki. Henkilö on selvästi kristitty ja muistuttaa kuinka hän ei ole kohdannut mitään ongelmia eikä ole huomannut että kristityt olisivat hankalia. He kuitenkin jättävät mainitsematta sen, kuinka he eivät itse asiassa koskaan sano mitään poikkipuolista fundamentalisteista - hehän vain muistuttava ateisteja siitä, että kaikki eivät ole fundamentalisteja. Mikä on eri asia kuin sanoa että se on väärin. Ilman että kritiikkiä sanoo ääneen, on luultavaa että mitään negatiivista palautetta ei tietenkään tule.
* Oikeuksien risteyttäminen: Kristityillä on ihmisoikeuksien suoma lupa esittää uskoaan kuten kaikilla näkemyksillä. Siksi tätä toimintaa ei saa kritisoida. Sen sijaan ateistien bussikampanjaa ja muuta vastaavaa toimintaa kuvataan sanalla "aggressiivinen". Bussikampanjan "propably no God" -ilmaus on tiukkuudessaan järkyttävä etenkin kun sitä vertaa kristittyjen laimeisiin "Helvetti on Todellinen" -lausuntoihin. Ateisteilla on siis selvästi vähemmät oikeudet sanoa asiansa.
* Asioiden yhdistäminen: Esimerkiksi kaste liitetään kirkkoon liittämiseen. Tätä kautta perustellaan että kasteessa ei ole mitään pahaa, ja se on perinne. Ja että kirkosta pääsee eroon helposti. Sen sijaan vaihtoehto, jossa pidetään kastetilaisuus mutta ei liitetä kirkkoon jää käsittelemättä. Kyllähän siihen pääsee kätevästi ja helposti liittymään sitten isona. Ja jos kerran kirkko tarjoaa positiivisia kokemuksia lapsille ja nuorille, niin mikäs siinä sitten niiden pohjalta on liittyessä. Ja vaikka tämä sallittaisiin, niin silti jos tätä helposta kirkosta eroamista mainostaa, muistutetaan että kyseessä on "negatiivinen mainonta", että ei mitenkään saisi houkutella jäseniä pois. Tästä tulee erikoinen tilanne, jossa eroamisen helppous ja näkyvyys on perustelu omille puuhille, mutta samalla tätä helppoutta ja näkyvyyttä yritetään poistaa ilman että omia puuhia ollaan ajamassa alas.
* Henkilöt muistuttavat että "kaikilla on lupa ajatella niinkuin haluavat" jota seuraa esimerkiksi moite siitä että tieteellinen metodi on vain ajallinen ilmiö, tai jokin muu toisen ajattelutavan loogisen perustan (jos niin voi sanoa) moittimista. Eli hänellä on lupa uskoa, mutta muilla on "lupa olla tyhmä".
* Kristinusko on heistä sekä rationaalinen usko, että uskonto jota koskee uskonnonvapaus. Sen sijaan ateismi on uskonto silloin kun aiheena on tieteeseen liitetyt asiat. Mutta silloin, kun ateisteille pitäisi saada uskovaisten oikeuksia, niin siinä vaiheessa muistutetaan kuinka ateismi ei ole uskonto, koska siinä ei ole Pyhää Kirjaa. Ateismi on uskonto vain kun siitä on ateismille haittaa, mutta silloin kun siitä olisi heille etua, tätä etua ei haluta tarjota.
En tiedä millä nimellä tätä "epätasapainoisesti käsittelevää" uskovaa kutsuisi. Ehdotuksia otetaan vastaan. Olisi hyvä, jos se olisi naseva, mutta ei niin negatiivisesti sävyttynyt kuin "hihhuli" -sana.
* Kritiikin yksipuolisuus: Jos ateisti tekee yliampuvan kommentin, tätä kritisoidaan ja muistutetaan esimerkiksi siitä että kaikki eivät ole tälläisiä. Muistutetaan että kaikki uskovaiset eivät ole fundamentalisteja, ja että itse edustaa "tervettä uskoa". Kuitenkin jos fundamentalisti tekee aggressiivista kommentointia, tämä taho on hiljaa. Hän sanoutuu siitä irti, mutta ei sanoudu siitä irti.
* Omien kokemusten puutteeseen vetoaminen: Tämä on itse asiassa tavallisin tuntomerkki. Henkilö on selvästi kristitty ja muistuttaa kuinka hän ei ole kohdannut mitään ongelmia eikä ole huomannut että kristityt olisivat hankalia. He kuitenkin jättävät mainitsematta sen, kuinka he eivät itse asiassa koskaan sano mitään poikkipuolista fundamentalisteista - hehän vain muistuttava ateisteja siitä, että kaikki eivät ole fundamentalisteja. Mikä on eri asia kuin sanoa että se on väärin. Ilman että kritiikkiä sanoo ääneen, on luultavaa että mitään negatiivista palautetta ei tietenkään tule.
* Oikeuksien risteyttäminen: Kristityillä on ihmisoikeuksien suoma lupa esittää uskoaan kuten kaikilla näkemyksillä. Siksi tätä toimintaa ei saa kritisoida. Sen sijaan ateistien bussikampanjaa ja muuta vastaavaa toimintaa kuvataan sanalla "aggressiivinen". Bussikampanjan "propably no God" -ilmaus on tiukkuudessaan järkyttävä etenkin kun sitä vertaa kristittyjen laimeisiin "Helvetti on Todellinen" -lausuntoihin. Ateisteilla on siis selvästi vähemmät oikeudet sanoa asiansa.
* Asioiden yhdistäminen: Esimerkiksi kaste liitetään kirkkoon liittämiseen. Tätä kautta perustellaan että kasteessa ei ole mitään pahaa, ja se on perinne. Ja että kirkosta pääsee eroon helposti. Sen sijaan vaihtoehto, jossa pidetään kastetilaisuus mutta ei liitetä kirkkoon jää käsittelemättä. Kyllähän siihen pääsee kätevästi ja helposti liittymään sitten isona. Ja jos kerran kirkko tarjoaa positiivisia kokemuksia lapsille ja nuorille, niin mikäs siinä sitten niiden pohjalta on liittyessä. Ja vaikka tämä sallittaisiin, niin silti jos tätä helposta kirkosta eroamista mainostaa, muistutetaan että kyseessä on "negatiivinen mainonta", että ei mitenkään saisi houkutella jäseniä pois. Tästä tulee erikoinen tilanne, jossa eroamisen helppous ja näkyvyys on perustelu omille puuhille, mutta samalla tätä helppoutta ja näkyvyyttä yritetään poistaa ilman että omia puuhia ollaan ajamassa alas.
* Henkilöt muistuttavat että "kaikilla on lupa ajatella niinkuin haluavat" jota seuraa esimerkiksi moite siitä että tieteellinen metodi on vain ajallinen ilmiö, tai jokin muu toisen ajattelutavan loogisen perustan (jos niin voi sanoa) moittimista. Eli hänellä on lupa uskoa, mutta muilla on "lupa olla tyhmä".
* Kristinusko on heistä sekä rationaalinen usko, että uskonto jota koskee uskonnonvapaus. Sen sijaan ateismi on uskonto silloin kun aiheena on tieteeseen liitetyt asiat. Mutta silloin, kun ateisteille pitäisi saada uskovaisten oikeuksia, niin siinä vaiheessa muistutetaan kuinka ateismi ei ole uskonto, koska siinä ei ole Pyhää Kirjaa. Ateismi on uskonto vain kun siitä on ateismille haittaa, mutta silloin kun siitä olisi heille etua, tätä etua ei haluta tarjota.
En tiedä millä nimellä tätä "epätasapainoisesti käsittelevää" uskovaa kutsuisi. Ehdotuksia otetaan vastaan. Olisi hyvä, jos se olisi naseva, mutta ei niin negatiivisesti sävyttynyt kuin "hihhuli" -sana.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Piss Off!
Aina yhtä opettavainen "Jesus and Mo" otti sarjakuvan aiheesta kamelin virtsa.
Ensin uskoin että juttu olisi keksitty, kunnes nopea etsiminen paljasti, että tarina ei ole aivan tuulesta temmattu: Sahih Bukharin "Ablutions (Wudu'), Volume 1, Book 4, Number 234" sisältää seuraavanlaisen kohdan: "Some people of 'Ukl or 'Uraina tribe came to Medina and its climate did not suit them. So the Prophet ordered them to go to the herd of (Milch) camels and to drink their milk and urine (as a medicine). So they went as directed and after they became healthy, they killed the shepherd of the Prophet and drove away all the camels. The news reached the Prophet early in the morning and he sent (men) in their pursuit and they were captured and brought at noon. He then ordered to cut their hands and feet (and it was done), and their eyes were branded with heated pieces of iron, They were put in 'Al-Harra' and when they asked for water, no water was given to them." Abu Qilaba said, "Those people committed theft and murder, became infidels after embracing Islam and fought against Allah and His Apostle."
Toisin sanoen tarinassa oli sairaita, ja heitä kehitettiin juomaan kamelin virtsaa ja maitoa. Juojat paranivat ja parannuttuaan he tappoivat Profeetan paimenen ja ajoivat kaikki kamelit pakoon. Profeetta käski ottaa heidät kiinni ja määräsi heidän jalkansa ja kätensä leikattaviksi ja heidät sokaistiin kuumalla raudalla. Eikä heille annettu vettä. Tämä kosto ei ollut niinkään virtsan juomisesta, vaan tästä paranemisen jälkeisestä toiminnasta.
Ei nyt mietitä, minkälainen moraali vaaditaan että joku antaa tälläisiä tuomioita edes murhasta. Ehkä siinä on jotain samaa kuin Amerikkojen hevosvarkaudessa: Se on ollut ollut vakava rikos, kun jos viedään hevonen aavikolla, se on miltei sama kuin murha. Kamelien kanssa on varmaan jotain samaa. Tämä taas kertoo siitä miten kristittyjen tavat tarkalleen ottaen eroavat brutaaleina pidetyistä islaminuskon tavoista. Mutta en halua osaani fatwakateudesta, eli kristittyjen "ette moiti islaminuskoisia, kun ne olisi ilkeämpiä teille. Kun taas me kristityt ollaan ylen lempeitä", joten jätän kristinuskon tarkemman käsittelyn toisaalle.
LATEST IRAN NEWS & IRANIAN CULTURE JOURNAL selittää tarinan opetuksta tarkemmin : Hadithin mukaan muslimeille kerrotaan että he voivat juoda kamelinvirtsaa tauteja hoitaakseen. Sekä maito että virtsa ovat mahdollinen hoitotapa. Mutta hoidon tulisi aina olla lääkintähenkilöstön ohjeistamaa. Jos luotettava tohtori sanoo että kannattaa juoda kamelin virtsaa, niin siinä ei ole mitään väärää. Jos vaihtoehto on, tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto.
Eli virtsan juominen ei ole mikään ykkösvaihtoehto. Jotenkin tämä vihjaus parantavista vaikutuksista kuitenkin lisää intoani olemaan liittymättä Islaminuskoon.
Ensin uskoin että juttu olisi keksitty, kunnes nopea etsiminen paljasti, että tarina ei ole aivan tuulesta temmattu: Sahih Bukharin "Ablutions (Wudu'), Volume 1, Book 4, Number 234" sisältää seuraavanlaisen kohdan: "Some people of 'Ukl or 'Uraina tribe came to Medina and its climate did not suit them. So the Prophet ordered them to go to the herd of (Milch) camels and to drink their milk and urine (as a medicine). So they went as directed and after they became healthy, they killed the shepherd of the Prophet and drove away all the camels. The news reached the Prophet early in the morning and he sent (men) in their pursuit and they were captured and brought at noon. He then ordered to cut their hands and feet (and it was done), and their eyes were branded with heated pieces of iron, They were put in 'Al-Harra' and when they asked for water, no water was given to them." Abu Qilaba said, "Those people committed theft and murder, became infidels after embracing Islam and fought against Allah and His Apostle."
Toisin sanoen tarinassa oli sairaita, ja heitä kehitettiin juomaan kamelin virtsaa ja maitoa. Juojat paranivat ja parannuttuaan he tappoivat Profeetan paimenen ja ajoivat kaikki kamelit pakoon. Profeetta käski ottaa heidät kiinni ja määräsi heidän jalkansa ja kätensä leikattaviksi ja heidät sokaistiin kuumalla raudalla. Eikä heille annettu vettä. Tämä kosto ei ollut niinkään virtsan juomisesta, vaan tästä paranemisen jälkeisestä toiminnasta.
Ei nyt mietitä, minkälainen moraali vaaditaan että joku antaa tälläisiä tuomioita edes murhasta. Ehkä siinä on jotain samaa kuin Amerikkojen hevosvarkaudessa: Se on ollut ollut vakava rikos, kun jos viedään hevonen aavikolla, se on miltei sama kuin murha. Kamelien kanssa on varmaan jotain samaa. Tämä taas kertoo siitä miten kristittyjen tavat tarkalleen ottaen eroavat brutaaleina pidetyistä islaminuskon tavoista. Mutta en halua osaani fatwakateudesta, eli kristittyjen "ette moiti islaminuskoisia, kun ne olisi ilkeämpiä teille. Kun taas me kristityt ollaan ylen lempeitä", joten jätän kristinuskon tarkemman käsittelyn toisaalle.
LATEST IRAN NEWS & IRANIAN CULTURE JOURNAL selittää tarinan opetuksta tarkemmin : Hadithin mukaan muslimeille kerrotaan että he voivat juoda kamelinvirtsaa tauteja hoitaakseen. Sekä maito että virtsa ovat mahdollinen hoitotapa. Mutta hoidon tulisi aina olla lääkintähenkilöstön ohjeistamaa. Jos luotettava tohtori sanoo että kannattaa juoda kamelin virtsaa, niin siinä ei ole mitään väärää. Jos vaihtoehto on, tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto.
Eli virtsan juominen ei ole mikään ykkösvaihtoehto. Jotenkin tämä vihjaus parantavista vaikutuksista kuitenkin lisää intoani olemaan liittymättä Islaminuskoon.
Kenen arvot ; Tekijänoikeus moraaliin.
Blogissa vieraili uusi kommentoija, jose. Hänestä humanistiset arvot on paljon kristillisiä arvoja. Ja kun kristinusko on vanhempi, "varastaminen" olisi käynyt toiseen suuntaan. Eli kristinusko ei olisi ottanut humanistisia arvoja omikseen ja sitten sen kannattajat väittävät että humanististen arvojen seuraajat seuraisivat kristillisiä arvoja. Kommentoin siellä hieman muitakin asioita, mutta korostan joitain näkemyksiäni.
Siihen on näköjään tarvetta. Jose kun vaikuttaa kommenttiensa pohjalta "asialliselta tyypiltä".
Mielestäni tämä on enemmän kuin pelkkä "ennen kuin" -kysymys. Joo, kristittyjä on ollut kauemmin yhteiskunnassamme kuin ateisteja, joten yhteiskuntamme on kristillinen? En sanoisi aivan niinkään. Yhteiskuntamme ei ole "kristityiltä kristityille", vaan enemmän "ihmisiltä ihmisille" -versiota.
* Ensinnäkin suhtautumistapa ihmisiin on muuttunut ajan varrella. Kristilliset arvot joudutaan monesti katsomaan kontekstissa. Alkukristilliset arvot ovat erilaisia kuin vallassa olevien kristittyjen arvot. Itse korostan sitä että nykyisin kristinusko edustaa lähinnä kieltoja eli erimielisten kantojen rajoitteittamista ja muiden pakottamista omiin ehtoihin ja muutosvastarintaa : Tästä malliesimerkki on se, kuinka Obama avasi kantasolututkimuksen. Koska kristityt pitivät tätä tieteen rajoittamista tärkeänä. Tätä tehdään siksi että "ennen ei ole tehty ja uusi pelottaa" että sitä että muut halutaan manipuloida seuraamaan omia arvoja pilkulleen ; Konservatiivien kanta oli se että jos kannatat kantasolututkimusta, kannatat aborttia ja tämä on heistä uskonnollinen kysymys, joka on siitä "Suomalaisittain outoa uskontoa", että meilläpäin ajatellaan että usko on yksityistä ja politiikka yhteiskunnallista. USA:ssa korostuu "jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan" -henki.
* Valistusajalla arvot ja tapa nähdä ihmiset muuttui. Ihmiset alettiin nähdä yksilöinä. Samoin humanistit alkoivat korostamaan elämää yliluonnollisen maailman sijasta. Ennen ajateltiin että elämässä tärkeintä on se mikä on pysyvää. Taivaspaikka oli siksi tärkeämpi, kuolevaiseen lihaan ei tarvinnut niin paljoa keskittyä. Tosiasia nämä ovat muutoksia "yleisessä näkemyksessä", jotka eivät olleet tärkeässä roolissa vanhassa, korostetun kristillisessä, maailmassa. Siksi arvot ovat nimen omaan humanistisia eikä kristillisiä; Kristinusko on ehkä vanhempi perinne, mutta siinä vanhemmassa kristinuskossa näitä juttuja ei korostettu.
* Toisaalta enemmistö kristinuskosta säilyneitä arvoja eivät ole sen "yksinoikeus". Esimerkiksi almut tunnetaan Islamissa ja lähes kaikissa kulttuureissa. Itämailla korostetaan muiden ajattelua ennen itseä, jota jose aivan oikein piti tärkeänä kristityille. Jos näitä pidettäisiin kristillisinä arvoina, esimerkiksi buddhalaisuudessa olisi paljon kristillisiä arvoja. Nykyään ei maailmassa noudateta läheskään kaikkia kristinuskon korostamia asioita, mutta humanismi on vahvemmin mukana.
* Kristinusko kuten kaikki muutkin uskonnot ovat perusluonteeltaan syrjiviä. Jokaisen uskonnon kohdalla on perusnäkemys "meidän uskonto on parempi ja muiden uskonto on huonompi". Uskonnoissa on näkemys siitä että usko Jumalaan tekee jotenkin paremman ihmisen. Itse taas olen sitä mieltä että ainut mikä kristinuskossa on pahaa, on juuri tämä oman hännän nostaminen. Jos ateisti on paitsi erimielinen, myös Helvetin ansaitseva moraalittomampi ja pahempi ihminen, ei kyse ole "erilaisten arvojen suvaitsemisesta". Joten kun törmätään vaikkapa ateismin koulusurmiin johtavasta pahuudesta tai muista vastaavista asioista, niin huomataan selvästi mistä on kyse.
Kristityt ovat toki kritiikin edessä halukkaita tönimään suvaitsevaisuuskorttia pöytään. Mutta tämä on aina yksipuoleista. Uskovaiset eivät koskaan puolusta kuin omaa näkemystään; josekaan ei taatusti käy haukkumassa näitä esimerkeissä mainitsemattomia suvaitsemattomia uskovaisia heidän paikoissaan, kuten eivät muutkaan "suvaitsevaiset uskovaiset".
Suvaitsevaisen uskovaisenkin rooli näyttää valitettavan usein olevan vain se, että he moittivat ateisteja ja vaativat uskovaisille oikeuksia ja muistuttavat että "kaikki uskovaiset eivät ole sellaisia". Sen sijaan fundamentalistikristityille he eivät käy muistuttamassa samoista asioista. He toimivatkin siksi monesti "piilopaikkana" hihhuleille: Uskovaisten määrät lasketaan aina siten miten se hihhuleille sopii. Seurauksena on se, että passiivinen, kunnollinen kristillisyys muuttuu suojaksi ääriaineksille. Fundamentalistit moittivat "passiivisia kristittyjä" lähes ateisteiksi, mutta kun heitä kritisoi, se on heistä aina "uskonnon kritisoimista" ja vetoavat että uskontoja kannatetaan laajasti. Eli he menevät massan taakse suojaan ; Kun kritisoit fundamentalismia he leikkii sanoilla ja saa vaikutelman että "kritisoit koko kristinuskoa."
Passiiviset uskovaiset taas eivät tuo näkemyksiään esiin, joten "väkimäärät ja aktiivisuus" huomioon ottaen uskonto on käytännön ilmenemisessä samaa kuin fanaattinen fundamentalismi. Esimerkiksi hihhulin lappukäännyttäjän näkee aika moni, ja mitä pahempi hän on, sitä kauemmas hänet näkee ja kuulee. Ja kun ateisti toimii yhteiskunnassa, jossa passiivisuus tarkoittaa suunnilleen samaa kuin näkymättömyys tai merkityksettömyys ei ole ihme että asiat "menevät siten kuin menevät". Vaikka kunnon uskovaisia on enemmistö, he ovat hiljaa ja näemme vain hihhulit. Ja kun media valitsee kärkevimmät ja äänekkäimmät, lopputulos onkin siinä. Ateistilla ei ole juuri mitään tarvetta miettiä normaalia uskontoa, koska se ei ilmene ateistille mitenkään.
Siksi en ihmettele jos ateismille uskonto on käytännössä sama kuin ongelma. Itse olen yrittänyt estää tätä kohdistamalla. En juurikaan käsittele normaalia uskontoa, vaan aina hihhuleita. Näin yritän paikata aktiivisuuden ja uskonnonvapauden ristiriitaa. En siis ole kaatamassa koko kristinuskoa, mutta uskon pahuuksien muuttaminen on enemmän kuin tavoiteltavaa.
Olen kuitenkin sitä mieltä että arvot ovat yleensä "yleisinhimillisiä", eli kristityt ovat yleensä ottaen yhtä hyviä kuin muutkin ihmiset. Mutta tämän yhtähyvyyden vuoksi hyvyyden ja arvojen väittäminen "kristillisiksi" on syrjivää. Se on sama, kuin väittäisin että jos joku ihminen on kristitty, ja toimii kuten minä katson hyväksi, että hänellä olisi "ateistinen maailmankatsomus". Eikä tämä muuttuisi yhtään mihinkään vaikka kuinka tekisin tämän muistuttaen että ateismi on kristinuskoa vanhempi oppisuunta ; Intiassa 600–200-luvuilla eaa ja Kreikassakin Diagoras 400 eaa. Ja että tätä aatetta on aikojen saattaessa vainottu, mutta ei koskaan täysin tuhottu, joten perinne on elänyt. Kristityt kristityt sitten muka seuraavat ateistisia arvoja, koska "ateismi oli ensin"? - En yksinkertaisesti uskoisi tätä perustelua. Siksi en vain määrittele "minun arvoja" ateistien arvoiksi, vaikka useilla ateisteilla ja minullakin on ollut perinteisesti samoja arvoja. Tämä olisi juuri sitä oman hännän nostamista, jota vastustan.
Siihen on näköjään tarvetta. Jose kun vaikuttaa kommenttiensa pohjalta "asialliselta tyypiltä".
Mielestäni tämä on enemmän kuin pelkkä "ennen kuin" -kysymys. Joo, kristittyjä on ollut kauemmin yhteiskunnassamme kuin ateisteja, joten yhteiskuntamme on kristillinen? En sanoisi aivan niinkään. Yhteiskuntamme ei ole "kristityiltä kristityille", vaan enemmän "ihmisiltä ihmisille" -versiota.
* Ensinnäkin suhtautumistapa ihmisiin on muuttunut ajan varrella. Kristilliset arvot joudutaan monesti katsomaan kontekstissa. Alkukristilliset arvot ovat erilaisia kuin vallassa olevien kristittyjen arvot. Itse korostan sitä että nykyisin kristinusko edustaa lähinnä kieltoja eli erimielisten kantojen rajoitteittamista ja muiden pakottamista omiin ehtoihin ja muutosvastarintaa : Tästä malliesimerkki on se, kuinka Obama avasi kantasolututkimuksen. Koska kristityt pitivät tätä tieteen rajoittamista tärkeänä. Tätä tehdään siksi että "ennen ei ole tehty ja uusi pelottaa" että sitä että muut halutaan manipuloida seuraamaan omia arvoja pilkulleen ; Konservatiivien kanta oli se että jos kannatat kantasolututkimusta, kannatat aborttia ja tämä on heistä uskonnollinen kysymys, joka on siitä "Suomalaisittain outoa uskontoa", että meilläpäin ajatellaan että usko on yksityistä ja politiikka yhteiskunnallista. USA:ssa korostuu "jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan" -henki.
* Valistusajalla arvot ja tapa nähdä ihmiset muuttui. Ihmiset alettiin nähdä yksilöinä. Samoin humanistit alkoivat korostamaan elämää yliluonnollisen maailman sijasta. Ennen ajateltiin että elämässä tärkeintä on se mikä on pysyvää. Taivaspaikka oli siksi tärkeämpi, kuolevaiseen lihaan ei tarvinnut niin paljoa keskittyä. Tosiasia nämä ovat muutoksia "yleisessä näkemyksessä", jotka eivät olleet tärkeässä roolissa vanhassa, korostetun kristillisessä, maailmassa. Siksi arvot ovat nimen omaan humanistisia eikä kristillisiä; Kristinusko on ehkä vanhempi perinne, mutta siinä vanhemmassa kristinuskossa näitä juttuja ei korostettu.
* Toisaalta enemmistö kristinuskosta säilyneitä arvoja eivät ole sen "yksinoikeus". Esimerkiksi almut tunnetaan Islamissa ja lähes kaikissa kulttuureissa. Itämailla korostetaan muiden ajattelua ennen itseä, jota jose aivan oikein piti tärkeänä kristityille. Jos näitä pidettäisiin kristillisinä arvoina, esimerkiksi buddhalaisuudessa olisi paljon kristillisiä arvoja. Nykyään ei maailmassa noudateta läheskään kaikkia kristinuskon korostamia asioita, mutta humanismi on vahvemmin mukana.
* Kristinusko kuten kaikki muutkin uskonnot ovat perusluonteeltaan syrjiviä. Jokaisen uskonnon kohdalla on perusnäkemys "meidän uskonto on parempi ja muiden uskonto on huonompi". Uskonnoissa on näkemys siitä että usko Jumalaan tekee jotenkin paremman ihmisen. Itse taas olen sitä mieltä että ainut mikä kristinuskossa on pahaa, on juuri tämä oman hännän nostaminen. Jos ateisti on paitsi erimielinen, myös Helvetin ansaitseva moraalittomampi ja pahempi ihminen, ei kyse ole "erilaisten arvojen suvaitsemisesta". Joten kun törmätään vaikkapa ateismin koulusurmiin johtavasta pahuudesta tai muista vastaavista asioista, niin huomataan selvästi mistä on kyse.
Kristityt ovat toki kritiikin edessä halukkaita tönimään suvaitsevaisuuskorttia pöytään. Mutta tämä on aina yksipuoleista. Uskovaiset eivät koskaan puolusta kuin omaa näkemystään; josekaan ei taatusti käy haukkumassa näitä esimerkeissä mainitsemattomia suvaitsemattomia uskovaisia heidän paikoissaan, kuten eivät muutkaan "suvaitsevaiset uskovaiset".
Suvaitsevaisen uskovaisenkin rooli näyttää valitettavan usein olevan vain se, että he moittivat ateisteja ja vaativat uskovaisille oikeuksia ja muistuttavat että "kaikki uskovaiset eivät ole sellaisia". Sen sijaan fundamentalistikristityille he eivät käy muistuttamassa samoista asioista. He toimivatkin siksi monesti "piilopaikkana" hihhuleille: Uskovaisten määrät lasketaan aina siten miten se hihhuleille sopii. Seurauksena on se, että passiivinen, kunnollinen kristillisyys muuttuu suojaksi ääriaineksille. Fundamentalistit moittivat "passiivisia kristittyjä" lähes ateisteiksi, mutta kun heitä kritisoi, se on heistä aina "uskonnon kritisoimista" ja vetoavat että uskontoja kannatetaan laajasti. Eli he menevät massan taakse suojaan ; Kun kritisoit fundamentalismia he leikkii sanoilla ja saa vaikutelman että "kritisoit koko kristinuskoa."
Passiiviset uskovaiset taas eivät tuo näkemyksiään esiin, joten "väkimäärät ja aktiivisuus" huomioon ottaen uskonto on käytännön ilmenemisessä samaa kuin fanaattinen fundamentalismi. Esimerkiksi hihhulin lappukäännyttäjän näkee aika moni, ja mitä pahempi hän on, sitä kauemmas hänet näkee ja kuulee. Ja kun ateisti toimii yhteiskunnassa, jossa passiivisuus tarkoittaa suunnilleen samaa kuin näkymättömyys tai merkityksettömyys ei ole ihme että asiat "menevät siten kuin menevät". Vaikka kunnon uskovaisia on enemmistö, he ovat hiljaa ja näemme vain hihhulit. Ja kun media valitsee kärkevimmät ja äänekkäimmät, lopputulos onkin siinä. Ateistilla ei ole juuri mitään tarvetta miettiä normaalia uskontoa, koska se ei ilmene ateistille mitenkään.
Siksi en ihmettele jos ateismille uskonto on käytännössä sama kuin ongelma. Itse olen yrittänyt estää tätä kohdistamalla. En juurikaan käsittele normaalia uskontoa, vaan aina hihhuleita. Näin yritän paikata aktiivisuuden ja uskonnonvapauden ristiriitaa. En siis ole kaatamassa koko kristinuskoa, mutta uskon pahuuksien muuttaminen on enemmän kuin tavoiteltavaa.
Olen kuitenkin sitä mieltä että arvot ovat yleensä "yleisinhimillisiä", eli kristityt ovat yleensä ottaen yhtä hyviä kuin muutkin ihmiset. Mutta tämän yhtähyvyyden vuoksi hyvyyden ja arvojen väittäminen "kristillisiksi" on syrjivää. Se on sama, kuin väittäisin että jos joku ihminen on kristitty, ja toimii kuten minä katson hyväksi, että hänellä olisi "ateistinen maailmankatsomus". Eikä tämä muuttuisi yhtään mihinkään vaikka kuinka tekisin tämän muistuttaen että ateismi on kristinuskoa vanhempi oppisuunta ; Intiassa 600–200-luvuilla eaa ja Kreikassakin Diagoras 400 eaa. Ja että tätä aatetta on aikojen saattaessa vainottu, mutta ei koskaan täysin tuhottu, joten perinne on elänyt. Kristityt kristityt sitten muka seuraavat ateistisia arvoja, koska "ateismi oli ensin"? - En yksinkertaisesti uskoisi tätä perustelua. Siksi en vain määrittele "minun arvoja" ateistien arvoiksi, vaikka useilla ateisteilla ja minullakin on ollut perinteisesti samoja arvoja. Tämä olisi juuri sitä oman hännän nostamista, jota vastustan.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Uskontoa?
On ihmeellistä, miten moni asia on uskonnollistettu. Eli sellaisia juttuja, mielipiteitä ja asioita vain on, että niitä väitetään joko uskonnon tuomiksi eduiksi, tai sitten niiden vastustaminen on "uskonnon vastustamista".
Malliesimerkki on tietysti politiikka. Kristityt innolla kertovat kuinka meillä on niin hyvä maa, koska meillä on pitkä historia kristillisenä maana. Ja että ateistisuus ei ole tuhonnut sitä, koska lainsäädäntö ja arvot ovat yhä kristillisiä. Eli ateistitkin ovat kristittyjä koska elävät tämän hyvän lain mukaan. Tämä tarkoittaa sitä että mielipiteet politiikasta vain tehdään "kristillisiksi", vaikka niihin voidaan päästä ateistisillakin näkemyksillä. Itse väitän, että tässä on kuitenkin enemmän vaikuttanut "humanismi". Toki kristinusko on ominut humanismin arvot omiksi arvoikseen, mutta on unohtanut että heillä ei ole humanismiin monopoliasemaa. Voidaan myös vakavasti miettiä miten historian osoittama kristillinen käytännössä ilmenevä normitapa suhtautua erimielisiin on voinut tuottaa humanisteille vaikeuksia. Itsesäilytyksen vuoksi on ollut viisasta muistuttaa kuinka humanismin arvot voivat olla OK, kun Jumala on laittanut meidät maan päälle tekemään niitä asioita joita humanismissa pidetään tärkeinä. Kirkko otti arvot vastaan, mutta voidaan kysyä kuinka paljon se oli "jos vain sallisimme" -syystä. Eli siksi että jos se ei hyväksyisi niitä arvoja, vaihtoehtona olisi uskonnon loppuminen.
Toisin sanoen muistetaan että nämä arvot eivät ehkä ole kristinuskon vastaisia, mutta ne ovat itse asiassa humanistien arvoja. Maamme ei olekaan hyvä kristillisyyden vuoksi, vaan humanismin vuoksi ; Asiaankuulumatonta kunniaa yritetään kerätä mutkan kautta.
Toinen, paljon tärkeämpi ja näkyvämpi, muoto onkin sitten se, miten monet asiat on uskonnollistettu. Näiden asioiden muuttaminen nähdään hyökkäyksenä uskontoa kohtaan. Malliesimerkki tästä on tietysti olut, abortti, homoseksuaalisuus, hautaustoimi, kauppojen viikonloppuaukiolot. Ja evoluutioteoria ja geologiakin on muutettu "ateistiseksi". Näiden asioiden päälle on leimattu sellainen merkki, että "kristityn on oltava niistä tiettyä mieltä" ja jos on erimielinen, vastustaa uskonnonvapautta. Erikoista tässä on tietysti se, että ainakaan minä en ymmärrä miten nämä pakotetusti mitenkään liittyvät uskontoon. Naispappeus on "siinä rajalla", koska se käsittelee kuitenkin oikeastaan vaan uskonyhteisöä, eikä koko yhteiskuntaa, jossa on muunkinlaista menijää kuin kaikkeen sitoutunutta kristittyä. Mutta esimerkiksi abortin liittäminen on jo mutkikkaampaa. Toisin sanoen uskovaisille on kehittynyt erikoisia näkemyksiä ja perinteitä, joista ei saa olla erimielinen. Nämä koko kysymykset on uskonnollistettu niin, että et voi vakavasti ottaen lainkaan mainita aborttikeskustelua ilman että kristitty saapuu paikalle paasaamaan uskostaan.
Vaikka nämä asiat voidaan nähdä muutenkin kuin uskontojen kautta, muunlainen käsittely on tätä kautta täysin estetty. Nämä uskontoon välttämättä liittymättömät asiat on uskonnollistettu. Ja sitten ihmetellään miksi "ateistit ovat niin vihaisia". Ehkä syynä on se, että asioista keskustelusta on tehty mahdotonta. Ja esimerkiksi homoseksuaalisten oikeuksien ajaminen nähdään "ateismiksi" ja "vihaisuudeksi".
Malliesimerkki on tietysti politiikka. Kristityt innolla kertovat kuinka meillä on niin hyvä maa, koska meillä on pitkä historia kristillisenä maana. Ja että ateistisuus ei ole tuhonnut sitä, koska lainsäädäntö ja arvot ovat yhä kristillisiä. Eli ateistitkin ovat kristittyjä koska elävät tämän hyvän lain mukaan. Tämä tarkoittaa sitä että mielipiteet politiikasta vain tehdään "kristillisiksi", vaikka niihin voidaan päästä ateistisillakin näkemyksillä. Itse väitän, että tässä on kuitenkin enemmän vaikuttanut "humanismi". Toki kristinusko on ominut humanismin arvot omiksi arvoikseen, mutta on unohtanut että heillä ei ole humanismiin monopoliasemaa. Voidaan myös vakavasti miettiä miten historian osoittama kristillinen käytännössä ilmenevä normitapa suhtautua erimielisiin on voinut tuottaa humanisteille vaikeuksia. Itsesäilytyksen vuoksi on ollut viisasta muistuttaa kuinka humanismin arvot voivat olla OK, kun Jumala on laittanut meidät maan päälle tekemään niitä asioita joita humanismissa pidetään tärkeinä. Kirkko otti arvot vastaan, mutta voidaan kysyä kuinka paljon se oli "jos vain sallisimme" -syystä. Eli siksi että jos se ei hyväksyisi niitä arvoja, vaihtoehtona olisi uskonnon loppuminen.
Toisin sanoen muistetaan että nämä arvot eivät ehkä ole kristinuskon vastaisia, mutta ne ovat itse asiassa humanistien arvoja. Maamme ei olekaan hyvä kristillisyyden vuoksi, vaan humanismin vuoksi ; Asiaankuulumatonta kunniaa yritetään kerätä mutkan kautta.
Toinen, paljon tärkeämpi ja näkyvämpi, muoto onkin sitten se, miten monet asiat on uskonnollistettu. Näiden asioiden muuttaminen nähdään hyökkäyksenä uskontoa kohtaan. Malliesimerkki tästä on tietysti olut, abortti, homoseksuaalisuus, hautaustoimi, kauppojen viikonloppuaukiolot. Ja evoluutioteoria ja geologiakin on muutettu "ateistiseksi". Näiden asioiden päälle on leimattu sellainen merkki, että "kristityn on oltava niistä tiettyä mieltä" ja jos on erimielinen, vastustaa uskonnonvapautta. Erikoista tässä on tietysti se, että ainakaan minä en ymmärrä miten nämä pakotetusti mitenkään liittyvät uskontoon. Naispappeus on "siinä rajalla", koska se käsittelee kuitenkin oikeastaan vaan uskonyhteisöä, eikä koko yhteiskuntaa, jossa on muunkinlaista menijää kuin kaikkeen sitoutunutta kristittyä. Mutta esimerkiksi abortin liittäminen on jo mutkikkaampaa. Toisin sanoen uskovaisille on kehittynyt erikoisia näkemyksiä ja perinteitä, joista ei saa olla erimielinen. Nämä koko kysymykset on uskonnollistettu niin, että et voi vakavasti ottaen lainkaan mainita aborttikeskustelua ilman että kristitty saapuu paikalle paasaamaan uskostaan.
Vaikka nämä asiat voidaan nähdä muutenkin kuin uskontojen kautta, muunlainen käsittely on tätä kautta täysin estetty. Nämä uskontoon välttämättä liittymättömät asiat on uskonnollistettu. Ja sitten ihmetellään miksi "ateistit ovat niin vihaisia". Ehkä syynä on se, että asioista keskustelusta on tehty mahdotonta. Ja esimerkiksi homoseksuaalisten oikeuksien ajaminen nähdään "ateismiksi" ja "vihaisuudeksi".
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Viikkogallup: rikolliset.
Hitlerin ohjaamien natsien terrorin uhreja oli 10-11 miljoonaa. Stalinin uhreja oli 30 miljoonaa. Pol Potin arvioidut uhrit ovat 1,2- 1,7 miljoonan välillä. Mugaben uhrien määrästä ja Pinochetin uhrien määrästä ei saa helposti tietoja. (Muidenkin vaihtelevat.) Kaiken kaikkiaan kuitenkin tulokset mukailevat oikein surmattujen lukumääriä. Natsin uhri ääntä 0,72 miljoonaa uhria/ääni, Stalinin 0,33 ääntä per miljoona kuolonuhria ja 2,35 ääntä jokaiselle Pol Potin tappamalle miljoonalle. Selvästi tässä on jonkinnäköinen pieni painotus kuitenkin olemassa.
Sarjamurhaajien kohdalla olen ottanut varmat tappomäärät lukuun. Näiden kohdalla on paljon epäselvyyksiä. Viiltäjä Jack:5 (1 ääni /5 uhria), Zodiac, sama 5 & 1 ääni/5 uhria, Ted Bundy, 30 murhaa = edelleen vakioitu 1 ääni/5 murhaa, Jim Jones, 900 uhria, joita ei tosin tappanut itse. (1 ääni / 150 uhria) Charles Manson 7 uhria, (1 ääni / 2 ja yksi kolmasosa uhria.) Kuitenkin järjestys mukaili heilläkin uhrien määriä.
On erikoista, miten äänet sopivat jossain määrin tässä kohden omalla tavallaan suuruusluokkien arviointiin. Itse en tiennyt murhien määriä ennen lunttaamista. Niistä on kuitenkin jonkinlainen, tosin hieman vääristynyt mutta ei aivan huono, arvio.
Erikoinen vaatimus
Arkkipiispa Jukka Paarma on vaatimassa isompaa siivua yhteisöverotuksesta. Yhteisöverotushan on rahaa, jota ei oteta kirkon omilta jäseniltä, vaan kaikilta. Paarma perustelee asiaa sillä, että "Hän kertoo sanomalehti Kalevassa, että taantuma ja jäsenkato syövät kirkon taloutta, mutta sen yhteiskunnallisten tehtävien määrä ei ole vähenemässä." Perustelu voi kuulostaa hyvältä, kunnes miettii mitä Paarma itse asiassa sanoo. Samanaikaisesti sekä kirkon yhteiskunnallisten tehtävien tärkeys ei vähene = sen jäsenkato on fakta. Toisin sanoen kirkon yhteiskunnallinen tehtävä ei missään nimessä mitenkään koskaan missään ikinä koskettele mitenkään sen jäsenten vakaumusasioita.
Yksinkertaisesti on niin, että kirkko vaatii yhteisöveron kasvattamista, eikä sen omien jäsenten maksujen nostamista. Jäsenkato vie kirkolta tuloja. Syy tähän taas on se, että yhä useampi demokraattisen maamme jäsen katsoo että kirkko ei olekaan ns. "hintansa väärtti". Sen ajamaa asiaa ja suhdetta itseen ja yhteiskuntaan ei koeta tärkeäksi. Ja tämän vuoksi väki vähenee. Ja kirkko haluaa saman määrän rahaa. Ja ottaa sen tietenkin juuri niiltä jotka kokevat että kirkko "ei ole hintansa väärtti".
Toisin sanoen kirkko määrittää itse yhteiskunnallisen tarpeensa, eikä systeemi noudata normaalia demokratiaa: Mikään muu yhteiskunnallinen järjestelmä ei voi alkaa vaatimaan isompaa siivua yleisestä verotuksesta sillä, että sen suosio vähenee. Jos esimerkiksi kävisi niin, että sairaaloihin ei enää menisi ihmisiä koska kaikki olisivat terveitä, ei tämä olisi mikään syy lisätä sairaaloiden verotusta. Samoin jos rikollisuus vähenisi, se ei olisi poliisille mikään syy vaatia lisää verorahoja jotta voitaisiin ylläpitää systeemiä samalla teholla.
Jos ongelmana on todella vain se, että "kirkko hoitaa muun muassa väestökirjanpitoa, kulttuurirakennusten suojelua ja hautausta", niin tehdään sitten niin kuten minusta olisi hyvä. Otetaan tämä valvonta/hallintaoikeus kirkolta pois ja liitetään se muuhun valtion toimintaan. Näin "kompensaatio" kohdistuisi juuri siihen, eikä sitä budjetoitaisi tämän korvamerkinnän ohi erinäköisiin vakaumuksenlevittämisstrategioihin. Ja jos kirkolla on rahapulaa, leikatkoon vaikka "uskotoivorakkaus" -kampanjasta tai ylimpien pappisjohtajien palkoista rahaa. Ne paljon puhutut "muutkin tahot" leikkaavat, miksi ei siis kirkko? Ei kaikkea voida pitää samalla tasolla. Leikkauksia on kuitenkin tehtävä. Kirkolla on myös "eiyhteiskunnallisia tehtäviä", jotka koskevat sitä henkilökohtaista ja sisäistä toimintaa, josta väestökato vihjaa että sitä ei pidetä relevanttina. Minun ehdotus veitsen paikalle on siis tässä.
Minusta näyttää siltä että Paarma ei mieti että ehkä jäsenkato ja muut asiat viittaavatkin siihen että kirkolla ei nähdä yhteiskunnallisesti yhtä suurta arvoa kuin ennen. Ehkä tämä tarkoittaakin sitä että kirkon tulisi luopua "tietyistä etuoikeuksistaan". Sen sijaan se luopuu demokratiasta ja päättää unohtaa kansan tahdon. Uuden diktatuurin johdossa, joka määrittää sen, mikä yhteiskunnassa on tärkeää ja ei, ei enää olekaan kansa. Vaan kirkon ylin johtaja.
Minua, ateistina, tämä ei yllätä. Sitähän kirkon johtajat ovat aina halunneet. Haluavat nyt. Ja haluavat jatkossakin.
Yksinkertaisesti on niin, että kirkko vaatii yhteisöveron kasvattamista, eikä sen omien jäsenten maksujen nostamista. Jäsenkato vie kirkolta tuloja. Syy tähän taas on se, että yhä useampi demokraattisen maamme jäsen katsoo että kirkko ei olekaan ns. "hintansa väärtti". Sen ajamaa asiaa ja suhdetta itseen ja yhteiskuntaan ei koeta tärkeäksi. Ja tämän vuoksi väki vähenee. Ja kirkko haluaa saman määrän rahaa. Ja ottaa sen tietenkin juuri niiltä jotka kokevat että kirkko "ei ole hintansa väärtti".
Toisin sanoen kirkko määrittää itse yhteiskunnallisen tarpeensa, eikä systeemi noudata normaalia demokratiaa: Mikään muu yhteiskunnallinen järjestelmä ei voi alkaa vaatimaan isompaa siivua yleisestä verotuksesta sillä, että sen suosio vähenee. Jos esimerkiksi kävisi niin, että sairaaloihin ei enää menisi ihmisiä koska kaikki olisivat terveitä, ei tämä olisi mikään syy lisätä sairaaloiden verotusta. Samoin jos rikollisuus vähenisi, se ei olisi poliisille mikään syy vaatia lisää verorahoja jotta voitaisiin ylläpitää systeemiä samalla teholla.
Jos ongelmana on todella vain se, että "kirkko hoitaa muun muassa väestökirjanpitoa, kulttuurirakennusten suojelua ja hautausta", niin tehdään sitten niin kuten minusta olisi hyvä. Otetaan tämä valvonta/hallintaoikeus kirkolta pois ja liitetään se muuhun valtion toimintaan. Näin "kompensaatio" kohdistuisi juuri siihen, eikä sitä budjetoitaisi tämän korvamerkinnän ohi erinäköisiin vakaumuksenlevittämisstrategioihin. Ja jos kirkolla on rahapulaa, leikatkoon vaikka "uskotoivorakkaus" -kampanjasta tai ylimpien pappisjohtajien palkoista rahaa. Ne paljon puhutut "muutkin tahot" leikkaavat, miksi ei siis kirkko? Ei kaikkea voida pitää samalla tasolla. Leikkauksia on kuitenkin tehtävä. Kirkolla on myös "eiyhteiskunnallisia tehtäviä", jotka koskevat sitä henkilökohtaista ja sisäistä toimintaa, josta väestökato vihjaa että sitä ei pidetä relevanttina. Minun ehdotus veitsen paikalle on siis tässä.
Minusta näyttää siltä että Paarma ei mieti että ehkä jäsenkato ja muut asiat viittaavatkin siihen että kirkolla ei nähdä yhteiskunnallisesti yhtä suurta arvoa kuin ennen. Ehkä tämä tarkoittaakin sitä että kirkon tulisi luopua "tietyistä etuoikeuksistaan". Sen sijaan se luopuu demokratiasta ja päättää unohtaa kansan tahdon. Uuden diktatuurin johdossa, joka määrittää sen, mikä yhteiskunnassa on tärkeää ja ei, ei enää olekaan kansa. Vaan kirkon ylin johtaja.
Minua, ateistina, tämä ei yllätä. Sitähän kirkon johtajat ovat aina halunneet. Haluavat nyt. Ja haluavat jatkossakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
