Erikoinen vaatimus

Arkkipiispa Jukka Paarma on vaatimassa isompaa siivua yhteisöverotuksesta. Yhteisöverotushan on rahaa, jota ei oteta kirkon omilta jäseniltä, vaan kaikilta. Paarma perustelee asiaa sillä, että "Hän kertoo sanomalehti Kalevassa, että taantuma ja jäsenkato syövät kirkon taloutta, mutta sen yhteiskunnallisten tehtävien määrä ei ole vähenemässä." Perustelu voi kuulostaa hyvältä, kunnes miettii mitä Paarma itse asiassa sanoo. Samanaikaisesti sekä kirkon yhteiskunnallisten tehtävien tärkeys ei vähene = sen jäsenkato on fakta. Toisin sanoen kirkon yhteiskunnallinen tehtävä ei missään nimessä mitenkään koskaan missään ikinä koskettele mitenkään sen jäsenten vakaumusasioita.

Yksinkertaisesti on niin, että kirkko vaatii yhteisöveron kasvattamista, eikä sen omien jäsenten maksujen nostamista. Jäsenkato vie kirkolta tuloja. Syy tähän taas on se, että yhä useampi demokraattisen maamme jäsen katsoo että kirkko ei olekaan ns. "hintansa väärtti". Sen ajamaa asiaa ja suhdetta itseen ja yhteiskuntaan ei koeta tärkeäksi. Ja tämän vuoksi väki vähenee. Ja kirkko haluaa saman määrän rahaa. Ja ottaa sen tietenkin juuri niiltä jotka kokevat että kirkko "ei ole hintansa väärtti".

Toisin sanoen kirkko määrittää itse yhteiskunnallisen tarpeensa, eikä systeemi noudata normaalia demokratiaa: Mikään muu yhteiskunnallinen järjestelmä ei voi alkaa vaatimaan isompaa siivua yleisestä verotuksesta sillä, että sen suosio vähenee. Jos esimerkiksi kävisi niin, että sairaaloihin ei enää menisi ihmisiä koska kaikki olisivat terveitä, ei tämä olisi mikään syy lisätä sairaaloiden verotusta. Samoin jos rikollisuus vähenisi, se ei olisi poliisille mikään syy vaatia lisää verorahoja jotta voitaisiin ylläpitää systeemiä samalla teholla.

Jos ongelmana on todella vain se, että "kirkko hoitaa muun muassa väestökirjanpitoa, kulttuurirakennusten suojelua ja hautausta", niin tehdään sitten niin kuten minusta olisi hyvä. Otetaan tämä valvonta/hallintaoikeus kirkolta pois ja liitetään se muuhun valtion toimintaan. Näin "kompensaatio" kohdistuisi juuri siihen, eikä sitä budjetoitaisi tämän korvamerkinnän ohi erinäköisiin vakaumuksenlevittämisstrategioihin. Ja jos kirkolla on rahapulaa, leikatkoon vaikka "uskotoivorakkaus" -kampanjasta tai ylimpien pappisjohtajien palkoista rahaa. Ne paljon puhutut "muutkin tahot" leikkaavat, miksi ei siis kirkko? Ei kaikkea voida pitää samalla tasolla. Leikkauksia on kuitenkin tehtävä. Kirkolla on myös "eiyhteiskunnallisia tehtäviä", jotka koskevat sitä henkilökohtaista ja sisäistä toimintaa, josta väestökato vihjaa että sitä ei pidetä relevanttina. Minun ehdotus veitsen paikalle on siis tässä.

Minusta näyttää siltä että Paarma ei mieti että ehkä jäsenkato ja muut asiat viittaavatkin siihen että kirkolla ei nähdä yhteiskunnallisesti yhtä suurta arvoa kuin ennen. Ehkä tämä tarkoittaakin sitä että kirkon tulisi luopua "tietyistä etuoikeuksistaan". Sen sijaan se luopuu demokratiasta ja päättää unohtaa kansan tahdon. Uuden diktatuurin johdossa, joka määrittää sen, mikä yhteiskunnassa on tärkeää ja ei, ei enää olekaan kansa. Vaan kirkon ylin johtaja.

Minua, ateistina, tämä ei yllätä. Sitähän kirkon johtajat ovat aina halunneet. Haluavat nyt. Ja haluavat jatkossakin.