Yliluonnolliseen uskova ääriateisti.

Minulla on kehittynyt erikoinen arvaus uskontokeskustelujen etenemisestä. Se ei ole natsikorttisääntö. Se ei ole darwin - natsi -rinnastus. Se ei ole edes "ateistit ovat onnettomia kun vihaavat Jumalaa" (Anteeksi, Ketä?) Nämä kaikki ovat toki täysin tosia.

Mutta minulla on erilainen mutta hieman vastaava sääntö. Se menee seuraavasti: "Aina kun keskustellaan innokkaan uskovaisen kanssa, todennäköisyys sille, että hän kertoo aikaisemmin olleensa ateisti lähenee sataa prosenttia."

Voitte testata tätä analysoimalla keskustelupalstoja. Tämä tulee säännönmukaisesti vastaan. Erikoista tässä on tietenkin se, että ateisteja ei ole "kovin montaa prosenttia", että olisi uskottavaa. Pikemminkin luulen, että koko ateismi on uskovaisten keskuudessa määritelty eri tavoin. On uskottavaa että suurin osa ateisteista, etenkin minun ikäisistä eli hieman vanhemmista, ovat käännynnäisiä. Syy on se, että ateisteja oli sen verran vähän verrattuna nykyiseen. Kun tilastoja katsotaan, ja muistetaan että suurin osa uskovaisista vain seuraa vanhempiensa oppeja, he eivät ole missään vaiheessa varsinaisesti ateisteja.

Syynä on varmaan se, että ateismi ei tarkoita heille aivan samaa asiaa. Heille on likimain joko täysin uskossa tai sitten ei yhtään uskossa. Tästä vihjeen sain jo aikanaan selatessani Askel -lehteä. Siinä nimittäin oli kertomus kasvamisesta. Siinä henkilö todellakin kertoi kuinka hän oli ollut New Agen harjoittaja, ja samalla "yliluonnolliseen uskova ääriateisti". Jos ateismi määritellään tällä tavalla, on kyseenalaista miten se sopii sellaiseen ateismiin, joka perustuu siihen paljon parjattuun "materialismiin", eli siihen että ei uskota yliluonnollliseen, vaan ainoastaan fysikaaliseen maailmaan. Tavat katsoa maailmaa ovat kuitenkin todella erilaiset näissä kahdessa versiossa. Jälkimmäinen on ainakin "skeptisempi", jos ei muuta.

Toisaalta moni on sellainen että tarkemmin kysellessä paljastuu että takana ei olekaan mitään "Vapaa -ajattelijauraa", vaan heillä on ollut epämääräinen maailmankuva, jossa asioita ei ole mietitty. Tarinoissa korostuu juopottelu ja hauskanpito, ei ateistien filosofiaan tutustuminen ja muu nörtteily. (Julkinen salaisuus: Suurin osa tuntemistani ateisteista ovat aivan kauheita nörttejä.) muuttuvat uskonnollisiksi joissa niitä on mietitty. Kuitenkin monen ateistin katsomus on mietitty. Heidän systeeminsä on aivan erilainen.

Siksi "ateismi" sana tuo vääränlaisia yhteyksiä ja vääristäviä mielikuvia asioihin.

Ongelmana on tietysti se, että tietenkin uskovaisissa on myös entisiä ateisteja. Ja toisaalta he voivat olla juuri kuten entisiä alkoholisteja, jotka ovat kaikista kovimpia huutamaan viinan vaaroista. Ja ehkä samasta syystä ateistit, jotka ovat usein käännynnäisiä, ovat tavanomaista aktiivisempia. Mutta tämä määrän runsaus viittaa silti siihen että suuri osa ateismista kääntymisiä on keinotekoisia.

Ne eivät ole niinkään "totta" siinä mielessä että sanottu vastaisi mielikuvaa joka tulee, vaan "hyvä käännytyskikka".