perjantai 13. maaliskuuta 2009

Yliluonnolliseen uskova ääriateisti.

Minulla on kehittynyt erikoinen arvaus uskontokeskustelujen etenemisestä. Se ei ole natsikorttisääntö. Se ei ole darwin - natsi -rinnastus. Se ei ole edes "ateistit ovat onnettomia kun vihaavat Jumalaa" (Anteeksi, Ketä?) Nämä kaikki ovat toki täysin tosia.

Mutta minulla on erilainen mutta hieman vastaava sääntö. Se menee seuraavasti: "Aina kun keskustellaan innokkaan uskovaisen kanssa, todennäköisyys sille, että hän kertoo aikaisemmin olleensa ateisti lähenee sataa prosenttia."

Voitte testata tätä analysoimalla keskustelupalstoja. Tämä tulee säännönmukaisesti vastaan. Erikoista tässä on tietenkin se, että ateisteja ei ole "kovin montaa prosenttia", että olisi uskottavaa. Pikemminkin luulen, että koko ateismi on uskovaisten keskuudessa määritelty eri tavoin. On uskottavaa että suurin osa ateisteista, etenkin minun ikäisistä eli hieman vanhemmista, ovat käännynnäisiä. Syy on se, että ateisteja oli sen verran vähän verrattuna nykyiseen. Kun tilastoja katsotaan, ja muistetaan että suurin osa uskovaisista vain seuraa vanhempiensa oppeja, he eivät ole missään vaiheessa varsinaisesti ateisteja.

Syynä on varmaan se, että ateismi ei tarkoita heille aivan samaa asiaa. Heille on likimain joko täysin uskossa tai sitten ei yhtään uskossa. Tästä vihjeen sain jo aikanaan selatessani Askel -lehteä. Siinä nimittäin oli kertomus kasvamisesta. Siinä henkilö todellakin kertoi kuinka hän oli ollut New Agen harjoittaja, ja samalla "yliluonnolliseen uskova ääriateisti". Jos ateismi määritellään tällä tavalla, on kyseenalaista miten se sopii sellaiseen ateismiin, joka perustuu siihen paljon parjattuun "materialismiin", eli siihen että ei uskota yliluonnollliseen, vaan ainoastaan fysikaaliseen maailmaan. Tavat katsoa maailmaa ovat kuitenkin todella erilaiset näissä kahdessa versiossa. Jälkimmäinen on ainakin "skeptisempi", jos ei muuta.

Toisaalta moni on sellainen että tarkemmin kysellessä paljastuu että takana ei olekaan mitään "Vapaa -ajattelijauraa", vaan heillä on ollut epämääräinen maailmankuva, jossa asioita ei ole mietitty. Tarinoissa korostuu juopottelu ja hauskanpito, ei ateistien filosofiaan tutustuminen ja muu nörtteily. (Julkinen salaisuus: Suurin osa tuntemistani ateisteista ovat aivan kauheita nörttejä.) muuttuvat uskonnollisiksi joissa niitä on mietitty. Kuitenkin monen ateistin katsomus on mietitty. Heidän systeeminsä on aivan erilainen.

Siksi "ateismi" sana tuo vääränlaisia yhteyksiä ja vääristäviä mielikuvia asioihin.

Ongelmana on tietysti se, että tietenkin uskovaisissa on myös entisiä ateisteja. Ja toisaalta he voivat olla juuri kuten entisiä alkoholisteja, jotka ovat kaikista kovimpia huutamaan viinan vaaroista. Ja ehkä samasta syystä ateistit, jotka ovat usein käännynnäisiä, ovat tavanomaista aktiivisempia. Mutta tämä määrän runsaus viittaa silti siihen että suuri osa ateismista kääntymisiä on keinotekoisia.

Ne eivät ole niinkään "totta" siinä mielessä että sanottu vastaisi mielikuvaa joka tulee, vaan "hyvä käännytyskikka".

7 kommenttia:

jose kirjoitti...

No on minullakin ollut oma "nörttikauteni". Myös filosofiaa olen lukenut. Olipa se lukiossa myös paras aineeni.

Ateismi kun nyt vaan tarkoittaa, ettei usko jumaliin. Ateismin sisällä voi siis olla monenlaista viipottajaa. Ollakseen hyvä ateisti ei tarvitse olla perehtynyt humanismiin, filosofiaan tai minkäänlaiseen "vapaa-ajatteluun".

Varsinainen ateismi on pelkästään sitä, ettei ole jumaluskoa. Sinä puhut varsinaisesta ateismista paljon vaativampana asiana. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Nyt puhuttaessa onko joku oikeasti ollut esimerkiksi todellinen ateisti, voidaan vain kysyä: Uskoitko silloin minkäänlaisiin jumaliin? Jos vastaus on ei, henkilö on ollut ateisti. Yksinkertaista.

paahtoleipä kirjoitti...

En. Kyseessä on se, ovatko tilanteen verrattavissa keskenään. Jos joku on fundamentalisti, sen vertaaminen normaaliuskontoon on monista väärin. Minustakin. Enkä ole näin sanoessani väittämässä että fundamentalismi ei ole uskontoa.

paahtoleipä kirjoitti...

Lisäksi et ottanut huomioon mainitsemaani todennäköisyysarviota. Kun otetaan huomioon yleiset "kuinka monta % uskoo Jumalaan" ja unohdetaan kaikenmaailman "ei ole aito uskovainen" -jutut, niin ateistit ovat harvinaisempia.

Toisin sanoen, uskovaisille ilmestyy keksittyjä kääntymiskertomuksia huomattavasti enemmän, kuin tilastoista voisi uskoa.

Ehkä heidän näkemyksensä siitä mikä on ateismia ja mitä he ovat oikeasti olleet vääristyy heidän mielessään? Eli he ajattelevat että kun eivät miettineet, olivat ateisteja. Kun taas silloin kun he eivät miettineet, olisivat laittaneet raksin eri ruutuun kysymyksessä "Onko Jumalaa".

Toinen vaihtoehtokin on olemassa. Uskon että et pidä jos mainitsen sen sisällön ääneen.

jose kirjoitti...

Mainitsemasi "normaaliuskonto" ja "fundamentalismi" ovat vain määrittelykysymyksiä. Itse en sano voivani määritellä ihmisiä tuollaisiin kategorioihin.

jose kirjoitti...

Tulkitset tilastoja oman pääsi mukaan. Minä en ole tilastoja nähnyt, enkä ota niihin kantaa.

Eli ihmiset, jotka ovat sanoneet, ettei heillä ole jumaluskoa ovatkin oikeasti uskoneet jonkinlaiseen jumalaan? He eivät vain ole siis miettineet mitä jumaluskon puuttuminen oikeasti tarkoittaa. Puheellasi viet pohjan koko tutkimukselta. Tutkimuksen ohessa olisi myös voitu tutkia miten ihmiset kokevat jumalat ja jumaluskon. Ehkä tässä kohtaa tutkimus on mennyt pieleen.

paahtoleipä kirjoitti...

Jaottelu fundamentalisteihin ja tavallisiin uskovaisiin on ihan OK. Esimerkiksi Suomalainen Ruotsila on kirjoittanut USA:laisesta fundamentalismista kirjan. Ei tarvitse käsitellä koko uskontoa, vaan ne on siivutettavissa.

Jos sinä et tähän jaotteluun usko, se on sinun ongelmasi. Sitä ei taida akateeminen tai oikein muukaan tukea. Minä taas olen usein saanut kohdata kritiikkiä mallia "ei kaikki uskovaiset ole tuollaisia" jne. Siitä itse asiassa koko "hihhuli - normiuskovainen" -erittelyni on aikanaan lähtenyt syntymään.

Toisekseen en minä "väärintulkitse" mitään tilastoja. Tässä vaan on vastakkain kaksi selvää ilmiötä:
1: Kun kysytään "uskooko" valtaosa ihmisistä kertoo uskovansa. Ateistit ovat näissä selvä vähemmistö.
2: Usein uskovilta tulee tätä tarinaa siitä kuinka he ovat olleet ateisteja. Tämä on todella toistuva teema.

Jos 1% kansasta ilmoittaisi olevansa jotain kun sitä heiltä kysytään, ja 80% henkilöistä jotka edustavat sitä 99% esittäisi että he ovat aikaisemmin kuuluneet tuohon 1%, niin kyllä se jostain kertoo...

paahtoleipä kirjoitti...

Eli tilastollisesti voimme odottaa jotain määrää entisiä ateisteja, jotka ovat kääntyneet. Ja se on juuri se määrä joka ateisteja on prosentuaalisesti yhteiskunnassa. Samoin ateisteista on odotusarvoisesti se prosenttimäärä entisiä kristittyjä, joita heitä on yhteiskunnassa. Jos niitä "käännynnäisiä" on enemmän, eli tarinaa tulee vastaan koko ajan - kuten nyt tulee - se kertoo siitä että jokin pakosti vääristää niitä tilastoja. (Karkeasti: Jos menneisyydessä olisi ollut 1 ateisti, ei voida mitenkään selittää miten 10 uskovaa kertoo kääntyneensä ateisteista: Didn't make sense. Nyt teen ihan saman päättelyn vain isommalla numeroilla.)

Syy voi olla se, että henkilöt tekevät kannanottonsa sen käsityksen mukaan mikä heillä on menneisyydestään. Ja tämä ei ole objektiivinen. Se itse asiassa voi hyvinkin muuttua. Voi olla että kun ei ole miettinyt, niin on laittanut raksin sellaisella tasolla joka ei myöhemmin kiinnosta.

Toinen on tietysti se, että se on "käännytystarinana iskevä". Sitä käytetään koska se vetoaa tunteisiin, vaikka se on argumenttina huono ja minulle tuo mieleen lähinnä epäilystä siitä kykeneekö henkilö miettimään sitä mikä on asiaan liittyvää, rationaalista perustelua vai sekoittaako vain yksityiskohdilla voidakseen johtaa keskustelua sivuraiteille. (Mikä taas kertoo vain siitä miten hän pitää niistä raiteista ja miten mielellään hän seuraa niitä.) Toisin sanoen : "Lying for Jesus."

Ateisteja on ollut niin vähän, että se ei ilman tälläisiä asioita ole yksinkertaisesti uskottava. Yksittäisen tarinan kohdalla se voi tietysti aina olla totta. Mutta laajemmin on selvää että on tietty % määrä, jolla on näkemys menneisyydestä suhteessa nykyisyyteen värittynyt tavalla tai toisella, joka muuttaa kannanoton. Osa on varmasti tahallista ja osa varmasti tahatonta.