Milloin roolipelaajat ovat natseja?

Roolipelejen juonikulkuihin saa mukavia sävyjä, kun taustalle pistää naamioituja historiallisia tapahtumia. Tässä voidaan siirtää vaikka lähipolitiikkaa miekka&magia -maailmaan. Joskus tämä taas tapahtuu kuin itsestään. Nimittäin jounta voi kehittää vain vääntämällä odotukset ympäri. Kun hahmot ovat tehneet jotakin, heillä on ollut tiettyjä tietoja. Mutta kun heille annetaan lisätietoja, koko tilanne voi muuttua. Hyvä muuttuu pahaksi ja päinvastoin.

Tämäkin on tietysti "Tuttua TV:stä".

Joskus sitä vain tulee kosketettua joitain syvempiä ja merkityksellisempiä asioita. Otan esimerkin oikeasta pelielämästä.

Oli aivan tavallinen peikkojenmetsästyspäivä. Ideana oli se, että vähän aikaa sitten oli ollut laajempi kamppailu, jossa oltiin tuhottu runsaasti infrastruktuuria ja erinäisiä pelaajahahmoja. Infrastruktuurin tuhoaminen johti tietenkin köyhyyteen ja kaaokseen. Niinpä pelaajat lampsivat tuhottuun kylään.

Kylässä oli tietenkin jonkin verran politiikkaa. Pitäähän se hirviönlahtuu jotenkin "oikeuttaa". - Tai ainakin satunnaisten hirviöiden pieksentä vaatii paljon kaljaa, että harvalla riittää intoa kustantaa se määrä saadakseen hauskan pelin. On siis keksittävä juonia.

Kaupunki oli sodan jälkeen kääntynyt palvomaan järjestystä. Anarkia nähtiin pahana ja yhtenäisyys oli se asia, jota haettiin yli kaiken. Tämän vuoksi kaupungissa tärkeää oli uskonto.

Kaupunkilaiset olivat kauhuissaan, koska he yrittivät kovasti rakentaa valtiota tuhkasta ja nyt tätä häiritsi ryhmä. Tämän ryhmän kerrottiin syyllistyneen erinäiseen ilkivaltaan sekä ahnehtimiseen. He olivat keränneet omaisuutta eivätkä olleet osallistuneet jälleenrakentamiseen. Lisäksi heidän kerrottiin vandalisoivan monia asioita. Kaupunkilaiset olivat huolissaan koska maailma ei ollut kovin mukava paikka.

He suhtautuivat kuitenkin positiivisesti ulkopuolisiinkin jumaliin ja halusivat että lähikaupungeille kerrottiin heidän vaikeuksistaan ja ilmoitettiin että yhteistyötä olisi tarjolla myös toiseen suuntaan. Lisäksi heille tarjottiin tehtäväksi nujertaa vandaaleja. He saivat tappaa ne tai ottaa ne vangiksi, miten parhaaksi näkivät.

Etsiminen oli vaikeaa, ja piileskely näytti olevan pahiksien päätoimi. Tämä tietysti tuki heidän "ninjamaisen salamyhkäistä luonnettaan" pelaajien ja heidän hahmojensa silmissä. Mitä enemmän nämä piilottelivat, sitä enemmän se tarkoitti sitä että ryhmällä myös oli jotain salattavaa.

Pian sitä oltiinkin hämyisillä kujilla ja päihitettiin peikkoja, jotka eivät suostuneet kiinniotettaviksi elävänä. He tunsivat vain yhden tien. Tämä tarkoitti sitä, että he olivat pelaajien silmissä jotain kulttilaisia. Kuva siitä että kyseessä oli moraalisesti oikea toiminta vahvistui.

Seuraavalla pelikerralla pelaajat osallistuivat ylätyshyökkäykseen erääseen naapurikylään. Tätä perusteltiin heille siten että he tukivat vandaaleja, ja että näitä piileskeli kylässä tavallisten ihmisten joukkoon kätkeytyneinä. Mikäpä siinä. Etenkin, kun pelaajahahmot saivat hieman munchaavia varusteita.

Seuraavalla pelikerralla aion paljastaa hahmoille "suurena taidonnäytteen esittelynä" melko lailla aluksi suuret aidatut ja vartioidut alueet, joissa näitä vandaaleja pidetään.

Sillä C -mon. Juuri näin WWII alkoi. Pelaajieni (Kyllä. Luonnolliseti omistan heidät) hahmot olivat kuin luonnostaan natseja.