Pelimaailma.

Kuvitellaan pari seikkailua ja mietitään, kummassa olet mielummin.

Ensimmäisessä joukkue saa "neito pulassa" tehtävän paikallisessa baarissa. Mennään luolastoon ja piestään pari örkkiä, vapautetaan neito ja tullaan takaisin. Takaisinpaluusta ei ole peliä. Seuraavalla pelikerralla asiat eivät mitenkään liity tähän. Pelastettu ei enää vaikuta myöhempiin tapahtumiin.

Toisessa joukkue palkataan keräämään mystinen artifakti. Kukaan ei oikein tiedä, mitä se tekee. Se on kenties osa jotain valtavaa kokonaisuutta tai arvoitusta. He menevät torniin, jossa on örkkejä. Kun mennään korkeammalle, siellä on gnolleja tai peikkoja. Lopuksi he löytävät ylimmästä kerroksesta jonkin latikon jossa on tavoiteltu aarre. Paluumatkalla on randomencounter, jossa esinettä mahdollisti halutaan takaisin. Saadaan palkka. Seuraavassa osassa etsitään toista osaa samaan kokonaisuuteen. Palkkioksi saadaan hieman rahaa ja tietenkin tornissa olevia esineitä, joista yksi tai kaksi on juuri mukavasti pelaajien käyttöön sopivaa taikaesinemateriaalia.

Kolmannessa kääpiötiedemiehet palkkaavat joukkueen tuomaan kristalleja. Heille ei kerrota mitä se tekee. Seikkailu käydään kääpiöiden hylätyssä tutkimuskeskuksessa, jossa on siistiä. Paikat ovat järjestyksessä. Siinä on myös torni. Huipulta löytyy massiivinen observatorio jossa on teleskooppi, joka on ruostunut. Siitä miksi paikka on hylätty ja miksi ylipäätään komennetaan hakemaan tavarat, jää arvoitukseksi. Paikalla ei ole edes lepakoita. Ainut taisteluun viittaava on se, kun team pieksee erittäin sairaan oloisen goblinin. Viimein siivouskomerosta löytyy kristalleja. Paluumatkalla kääpiökauppiaat kieltäytyvät myymästä heille mitään ja välttelevät heitä. Muiden kohdalla ei tule mitään vaikeuksia. Kun kristallit viedään (niissä ei löydy mitään maagista jos asiaa tutkitaan jossain paikassa. Ne ovat vain erityisen laadukkaita.) Palkkio on todella pieni. Syyksi sanotaan että oli vain juoksupoikajuttu. Parin pelikerran kuluttua seikkailijat saavat säteilysairauden tyyppisiä oireita. Myöhemmässä pelissä tulee vaikeuksia, kun parannuslääkettä kiristetään ja lopulta kampanja voi huipentua siihen että yritetään tuhota kääpiöiden valtava ja tuhoisa laserase, jonka toiminnan kannalta kriittinen ja tärkein elementti sattuu olemaan....

Kun mietit seuraavia kuvauksia, mikä pelikerta kuulostaa kaikista kivoimmalta? Minusta se ei ole kovin vaikea valinta. Toki jokainen näistä tarinoista on sarjakuvamainen ja tietyllä tavalla "tosi perussettiä". Mutta kuitenkin voidaan sanoa että on asioita, jotka vaikuttavat pelien viihtyvyyteen. Yhtäkään näistä tarinoista ei ole varsinaisesti hirvittävän vaikeaa keksiä. Mutta pieni lisävaiva, joka on ensimmäisen ja viimeisen välillä tekee jo todella paljon.

Yleensä kannattaa yrittää rakentaa jatkuvuutta, joka saadaan yhdistämällä yksityiskohtia. Random -encountereita voi olla joskus, mutta ne ovat pidemmän päälle huono asia. Tarinaan saa hieman sävyä vaikkapa keksimällä ansoja hirviöiden sijaan. Kun näitä lisäsävyjä laitetaan paljon, peli on heti paljon mielenkiintoisempi. Lisäksi niihin voi laittaa viivettä. Vanha kunnon "kirous joka tuli siitä viime kerran jutusta" voi joskus olla ihan mukava asia. Kolmas keventävä juttu tietysti se, että tehtävien lopullisessta moraalista ei voida aina tietää. Kun peliin laittaa politiikkaa - vaikkapa vain kliseisellä tavalla, jossa pelaaja ei koskaan voi olla varma kuka oli kenenkin puolella ja ketä edustaa ja kuka on liitossa ja mikä niistä rikotaan. Näin pelistä tulee paljon elävämpi.

Tietenkin elävyyttä voi jonkin verran tuoda myös koristelulla. Jos tarvitset lentävän vuoren tai linnan, ei pidä ruveta miettimään sitä kuinka valtavia loitsuja tämän rakentamiseksi tarvitaan. Ei ole väliä löytyykö ohjekirjasta keino jolla se olisi mahdollista. Jumalauta, jos sinä haluat lentävän vuoren, sinulla on lentävä vuori. Tämä konsti ei tietenkään toimi liikaa käytettynä. Jos laitat peliin tuhannennen ihmeellisen metsän, se ei ole kovin ihmeellinen, koska joka paikassa on niitä ihmeellisiä metsiä. Samoin jos kylvät liian hienoja efektejä jatkuvasti, ne maistuvat puulta. Mutta voit silti käyttää niitä joskus. Mikään ei joskus voita tavallista köyhää kylää, jossa ei ole mitään. Paitsi se ihmeellinen riippusilta, joka näyttää loppuvan ilmaan, ja jonka ylittäjät eivät koskaan palaa.

Ei näillä mausteilla synny mitään hirveän ainutlaatuista ja uniikkia. Ei mitään sellaista jota ei olisi miljoonaa kertaa nähty televisiossa ja elokuvissa ja fantasiakirjoissa. Mutta on niitä kuitenkin mukavampi pelata kuin sitä legendaarista ensimmäistä seikkailua, jonka voisi tehdä arpomalla "yleisimmistä fantasiakliseistä". Ja näiden suunnitelmien avulla voi tietysti luovia kun tulee hätä. Sillä pelinohjaajan suurin ongelma on tietysti se, että kun teet hienon suunnitelman jostain laajemmasta ideasta, pelaajat keksivät aina tien rikkoa sen. Siksi systeemin on oltava sekä nopeasti muutettava että joustava. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan hirveän vaikeaa.