Eivät varmaan.

Paholaisen asianajajalla puhuttiin pro -homoudesta. Esiin nousi helmi:

"Kukaan heistä ei ymmärrä miksi muka henkilökuntaa koulutetaan homoystävälliseksi. Eiväthän heterot ole huomanneet mitään homojen syrjintää. Eivät varmaan. Mutta realiteetit pakottavat muistuttamaan aivan yksinkertaisista asioista. Kun hotelliin saapuu kaksi miestä, niin joskus he haluavat saman huoneen parisängyllä. Luonnotonta mutta niin se vain on. Turistin kannalta olisi ihan jees, jos ei tarvitsisi selittää asiaa kolmeen kertaan rautalangan kanssa. Samoin on asianlaita sairaaloissa käydessä. Mukana kulkeva samaa sukupuolta oleva henkilö ei ole vain tulkki, tai ystävä, vaan puoliso. Sillä on merkitystä virallisten papereiden kannalta."

Näinhän se juuri on. Jos esimerkiksi on uskovainen, ei varmasti ole huomannut miten ateismiin suhtaudutaan. Koska ei ole nähnyt mitään. Samoin jos on kunnollinen uskovainen, ja elää toisten vastaavien kanssa, voi ihmetellä että mitä se ateisti oikein inisee olemattomia. Eiväthän he ole huomanneet mitään. Samoin fundamentalistit varmasti kokevat pois työntämistä. Mutta enhän minä ateistina sitä huomaa, koska en lappu kädessä ole huutamassa kadulla. Kysymys on itsetoteutuksesta ja siitä miten sitä sallitaan tai ei.

Tämä on etenkin ateismin kohdalla selvää, koska näyttää siltä että koko keskustelukenttä on uudistunut paljolti parin viime vuoden aikana. Siitä on tullut raivoisampaa. Juttu on minusta amerikkalaistunut, uskontokeskustelu ei monesti vaikuta siltä kristinuskolta johon minä olen tottunut. Se on uudistunut, hakenut jutun sisällön ja tavan Amerikoista. Eikä se oikein tunnu sopivan tänne Suomeen. Ateistien bussikampanja tuntuu omituiselta täällä, koska täällä ei ole megakirkkjen mainoksia ja muuta uskontomainontaa muuten. On vain "Usko Toivo Rakkaus", joka ei loppupeleissä ollut kovin kiinnostava, tai ainakaan aggressiivinen tai mainoksen oloinen. Eikä se kai yrittänytkään.

Aina kun kuulen näitä epäilyjä, että en ole mitään huomannut, niin yritän muistaa että. "Eivät varmaan."