sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Mitä minä vastustan uskonnoissa?

Moni varmasti ihmettelee, kun toisaalta moitin esimerkiksi valtionuskontoa mutta toisaalla kiistän vastustavani uskontoja instituutioina. Toisaalta vastustan julistajia, mutta pidän heidän itseilmaisuaan tärkeänä, enkä vastusta heidän vakaumustaan itsessään.

Se, mitä minä vihaan uskonnoissa on vallankäyttö ja epätasa -arvon levittäminen.

Toisin sanoen esimerkiksi valtionkirkko on hyvä niin kauan, kuin se hoitaa uskovaisten asioita, eikä tunge nenäänsä muiden hommiin. Hihhuli saa uskoa vaikka mihin, kunhan ei tule minua käännyttämään. Olkoot typerä tai väärässä. Meillä kaikilla on siihen lupa!

Syvin idea on siinä, että jos joku tulee opettamaan jotain, hän kertoo että hän tietää jotain jota toinen ei tiedä. Tämä asettaa hänet yläpuolelle, valta -asemaan. Toisin sanoen jos joku tulee toiselle ihmiselle määräämään tämän moraalista, tai neuvomaan miten tämän tulisi elää, sanoo että on itse parempi ihminen, joka osaa moraalin paremmin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että se toinen on sitten vastaavasti huonompi. Tämä on äärimmäistä vallankäyttöä : Uskonnoissa vallankäyttö on äärimmäistä, koska siinä on kannanottoja seksuaalisuuteen, aborttiin ja lähes kaikkeen. Toinen asia siinä on ajatusrikoksen idea: Syntiset ajatuksetkin tuomitaan, niitäkin on kaduttava. Mikään totalitaristinen ihmisyhteisö ei muulla keinoin voisi saada tälläistä valta -asemaa. Edes Stalin ei voinut kahlita ajatuksia. Hän joutui kahlitsemaan vain ihmisiä ja heidän puheitaan.

Kaiken kaikkiaan uskonnoissa muodostuu "selvärajainen erottelu" jossa paitsi tiedetään hyvä ja paha, myös asetutaan sellaiseen asemaan josta sanotaan "tämä jaottelu on oikea". Tämä tarkoittaa sitä että julistaja kertoo että ei ole itse erehtynyt valitessaan uskontoaan ja näkemystään. Tämä tarkoittaa sitä että hän kykenee päättämään moraaliasioiden luotettavuudesta niin hyvin että voi päättää niistä toisten puolesta. Ja tietenkin itse asetutaan "hyvikseksi" ja muut ovat tietysti "pahiksia", niitä huonompia ihmisiä.

Ja tämän minä näen joka ikinen kerta kun näen vaikka lappujulistajan. Into julistaa tulee tästä ylpeydestä: Reagointi, kuten suuttumuskin on heille vahvistava. Se näyttää miten parempi ihminen julistaja on. Lisäksi siitä saa kerrottua sankarikertomuksia uskonveljille, ja tästä tulee arvostusta. Toisin sanoen tuntemattoman ihmisen, joka ei ole yhtä läheinen kuin vaikka ystävä, pilkka muuttuu vaihdossa läheisten ihmisten kehuksi.

Instituutiona uskonto taas on ongelma vain mikäli siihen liittyy tätä vallankäyttöä. Vallankäyttön ilmentymä on esimerkiksi se, että sen oppeja tulee opettaa enemmän kuin muiden uskontojen. Vallankäyttön ilmentymä on se, että jumalanpilkalla on oma lakipykälä, josta kaikki näkemykset eivät pääse nauttimaan. Vallankäyttön ilmentymä on erikoiset rahanpumppaukset ateisteilta yhteisöverotuksen puolella, ja jota uhka -aikoina peräti vaaditaan lisää. (Eli kun muualta leikataan, ja mietitään mistä säästetään, niin kirkolle pitää silloin tunkea lisää. Mikään muu systeemi, ei voisi toimia tuollaisella perusteella.) Vallankäyttöä on se, että hallitaan hautaustoimea myös eiuskovaisille, hautauksesta on tehty instituution ylläpitävä voima, jossa sitä joutuvat tukemaan kaikki jotka kuolevat. (Kirkko saa rahaa olemassaoloonsa siitä että sen lupaus ikuisesta elämästä ei ruumiin kohdalla onnistu. Oh irony.)

Ilman vallankäyttöä minulla on uskontoja vastaan suunnilleen yhtä vähän kuin jotain tikkakerhoa kohtaan. En ehkä itse heitä tikkaa. Enkä osaa heittää tikkaa. Enkä halua osata heittää tikkaa. Ja pidän tikanheittoa epärationaalisena ja jopa taistelutilanteessa hyödyttömänä, taitona. Mutta en minä tikkakerhoa vastusta. Paitsi sitten, jos tikkakerho esittää että siihen pitäisi liittyä, alkaa aktiviisesti rekrytoimaan jäseniä tavalla, jossa vihjataan että ihminen ei ole onnellinen, ei osaa elää, ja on moraalittomampi ja itsekkäämpi heti jos hän ei tikkakerhoon kuulu. Siinä vaiheessa toivon että se tikkakerho tuhotaan, sen toimintaa häiritään ja sen jäseniä pilkataan. Koska Tarzan.

10 kommenttia:

Päiviö kirjoitti...

Heimo sanoi: "....Syvin idea on siinä, että jos joku tulee opettamaan jotain, hän kertoo että hän tietää jotain jota toinen ei tiedä. Tämä asettaa hänet yläpuolelle, valta -asemaan...."

Eiks tämmönen blogi ole "tulemista...?" Minusta tämä on aika julkista ulos tuloa - samanlaista - vahvasti, julkisesti sanomista - kuin kadulla evankeliointi.

Ootko sattunu täällä koskaan "kertomaan, että tiedät jotain jota toinen ei tiedä"?

En väitä, että et saisi, (enkä "vihaa", kuten Sinä sanot vihaavasi) mutta kun olet niin varma, että tämä tietäminen ja valta-asemaan nousu ja "äärimmäinen vallankäyttö" on vain yksipuolista... niin...ajattelin kysäistä!

paahtoleipä kirjoitti...

"Eiks tämmönen blogi ole "tulemista...?" Minusta tämä on aika julkista ulos tuloa - samanlaista - vahvasti, julkisesti sanomista - kuin kadulla evankeliointi."

Ehkä pinnallisesti, jos ei ole ottanut juttuni punaisesta langasta kiinni, ja toimii kuin tämä viesti olisi yksi, ilman yhteyttä muuhun sanomaani.

Ero on olennainen. Sillä tämä ei ole "ulos tulemista". En käy muiden blogeissa kommentoimassa. Täältä voi pysyä poissa, jos ei pidä. Milläs sen sijaan teet sen, että kun menen kadulle, niin siellä ei näkyisi sitä julistajaa? Toisin sanoen: Ero julistuksen välillä ei olisi jos julistustoiminta tapahtuisi vain omassa talossa, joka olisi aina samassa paikassa ja jonne pitäisi mennä sisälle.

Toinen on se, että en neuvo, miten tulisi elää. En anna "tee noin" -ohjeita. Sinusta tämä näyttää kritisoinnilta, mutta ainut mitä vaadin on "itselle vapauksia". En ole muiden vapauksiin koskemassa muuta kuin siltä osin mitä ne hyppivät minun varpailleni. Tekin niin kovasti niistä kristinuskon normeista olette innostunut.

Minullakin on normit, mutta en niitä sinulle kertoile ja sano että "ota, ota, onnelliseksi tulet". Lisäksi juttujesi sävy ja sanavalinnat ovat sellaisia että te korkeintaan vain "sanotte" että ette vihaa. Tekonne vihjaavat päinvastaisesta. Voisin luetella useampiakin teidän viestittelyissänne olleita epäkohteliaisuuksia, karkeuksia ja ateistien pahoiksi vihjaamisia - mukaanlukien se raiskauslääkefiaskonne.

Ja tekin täällä käytte, vaikka erikseen vihjasin että pysyisit poissa. Sinä voit sen tehdä. Saat vapauden tästä blogista ja minusta täysin vain pysymällä poissa. Et kuule paahtoleipäilyä radiosta tai muualta. Mites minulle onnistuisi sama?

Vaikuttaa siltä että te olette niitä häiriköitä, jotka inttävät omaa juttuaan, aina samaa, ja jotka eivät kohteliailla pyynnöillä lähde, ja jotka sitten vetävät hernettä nenään siitä että sanotaan epäkohteliaasti.

Tai sitten ette vain edes hae keskustelua, eli ette katso miten teihin on reagoitu. Se selittäisi miksi aina palaatte vihjeistä huolimatta, ettekä ota opiksenne tai kunnioita toisten toiveita.

paahtoleipä kirjoitti...

Lisäksi tuon raastupavihjailunne jälkeen - joka on tuon kommenttini mukaa luettavissa, jälkeen ette ole asemassa sanoa että "en saisi". Natsismiksi syytit, ja oikeusistunto, oikein maallinen sellainen, vilahti.

Pyydän enää tämän kerran. Mene pois!

jose kirjoitti...

Minä en näe kadulla evankeliumin julistajia. Evankeliumin julistajat ovat varmaan vaihtuneet markkinatalouden ylistäjiksi viime aikoina, kun kaduilla häärää vain feissareita. Näitä face to face- kerääjiä ei voi olla välttämättä, ja vaikka kuinka yrittää väistää niin aina joku tulee kysymään "Kiinnostavatko ihmisoikeudet?". Tarkoitus on hyvä, mutta keinot huonot. "Edistä ihmisoikeuksia, tue minun talouttani."

Julkihumalaisetkin on kadulla ikävä ilmestys, kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Onhan se yllätyksellisyyskin oma huvinsa.

jose kirjoitti...

Onko sinulla tämän blogin kirjoittajana siis tarkoituksena haukkua ns. hihhuleita vai kuinka? Haukkuvatko hihhulit sinua? Minkälainen ihminen on sinulle ns. hihhuli?

paahtoleipä kirjoitti...

En tiedä missä oikein asut, mutta ainakin minä törmään useimpina päivinä. Feissarivertaus oli kuitenkin hyvä. Mielestäni kyseessä on juuri samantapaisesta asiasta.

Kun jutulle ei ole kysyntää, yritetään kompensoida lisäämällä tarjontaa.

Eihän se laitonta ole. Mutta ei siitä silti tarvitse pitää.

Tarkoituksenani ei oikeastaan ole haukkua ketään. Itse ajattelen että kun he kerran pitävät kultaista sääntöä tärkeänä, he myös seuraavat sitä. Ja kun he kiertävät moittimassa esimerkiksi ateisteja tai evoluutikkoja. (Tästä on paljon esimerkkejä. Malliesimerkki TJT ihanine lausuntoineen: Kun katsot tapaa sanoa, ei tarvitse katsoa asiasisältöä tai sen totuusarvoa, kun jo näkee miten hän kohtelee muita ja ajattelee eri tavoin ajattelevista.)

Kultaisen säännön kunnioituksen kautta oletan että samankaltainen toiminta on juuri sitä mitä he haluavat itse kohtaavansa. Olen siis vain ystävällinen. Moni voisi tietenkin luulla että olen ilkeä. Mutta enhän minä voi hyvää toisten puolesta päättää, joten paras on vain ottaa tieto heidän omasta toiminnastaan. (Ota osittain huumorilla, mutta älä liikaa.)

. Sanavalinta on tehty korostamaan tiettyjä seikkoja. Tavallaan se on yhden suurimman kritiikinaiheen eliminointi.

Pääasiallinen hihhulin ominaisuus on tietysti ''asennekysymys''. Se ei ole edes välttämättä edes viesti tai innokkuus, vaan enemmän suhtautumistapa. Tosin tietty innokkuus tuntuu erikoisella tavalla liittyvän siihen. Samoin monet jutun sisältöjen muodot on oireita: Vaikka se ei ole viesti, tietyt oireet viittaavat siihen että tyyppi olisi hihhuli. Nämä taas ovat tulleet kantapään kautta.

Yksi blogin pääviesteistäni onkin se, että hihhuleiden kanssa keskustelu on turhaa. Kritiikkiä esitän vain sen vuoksi, että ilman sen tekemistä saa vain kuulla että "vaikeneminen tarkoittaa että ei osaa vastata." Sillä näytän että syy bannaamiseen on enemmän se, että ihmiset sanojen takana ovat mitä ovat. (Tosin kuka ei olisi? Ymmärtänet kuitenkin mitä tarkoitan.)

paahtoleipä kirjoitti...

Kiitos jose muuten siitä, että kyselet ja otat selvää. Päiviö kävi täällä melkoisen kauan aikaa sitten ja halutessaan hän olisi voinut ottaa asioista selvää. Aikaa on ollut. Ja kun kommentteja ilmestyy "puskasta", hän ei ole unohtanut vaan muistanut.

Se, että kuluu pitkä aika, eikä hän selvästi osoita sisällön ja tarkoitusten ymmärtämistä, se kertoo siitä että häntä ei kiinnosta ottaa selvää siitä mitä hän kritisoi. Hän ilmeisesti rakentaa jonkin olkiukkomielikuvan, jota moittii.

Ja koska hän ei ilmeisesti lue kommentteja kommentteihinsa, hän ei opi, vaan toistaa samoja ulkiukkokäsityksiään.

Sinä osoitat että asia voisi olla toisinkin. Että heti alkuun voisi ensimmäiseksi ottaa selvää. Eikä vasta sitten kysellä, kun törmää seinä vastaan: Vuosia on tiennyt, mutta kiinnostusta ottaa sisällöstä selvää. Ja tätä pitää silti vastustaa ja moittia. Vihjata oikeusjutuilla.

Odotan vain, että jos hän huomaa asian, alkaa hauska kohteliaiden sanojen käyttö ja vihjailu mallia Pinochet. "Köhköh, olen vain tälläinen vanha mukava mies." Että muuten vain lakituvalla vihjailee ja syyttelee, ja osoittaa selvää haluttomuutta ottaa edes selvää siitä mitä toinen tarkoittaa. Hutkitaan ennen tutkimista.

Seuraava sana on varmaan "voi anteeksi". Siihen sanoisin että pyytää voi, mutta saaminen on oma lukunsa. Saamiseen ainakin minulla liittyy oletus siitä että toienen katuu. Ja katuminen tarkoittaisi sitä että käytös muuttuisi. Ja sivusilmällä vuosia tyypin kommentteja seuranneena väitän että muutosta ei ole odotettavissa.

paahtoleipä kirjoitti...

Feissareissa ja uskovaisissa julistajissa on kuitenkin yksi suuri ero. Ja se on oikeastaan valtavan merkittävä asia, jos puheena on vallankäyttö.

Feissari haluaa vain rahasi. Ja kun laitat rastin paperiin, kukaan ei esitä että sinun tulisi elää jollain tietyllä tavalla.

Uskovainen ei halua välttämättä rahaa. Hän hakee kontrollia. Että muutat elämäsi, ajattelusi, suhtautumisesi esimerkiksi seksuaalisuuteen ja muihin henkilökohtaisesta henkilökohtaisimpiin asioihin.

Samoin kuin ateisti ei voi pahimmillaankaan yltää sellaisiin kauheuksiin kuin uskovainen. Koska uskontoon kuuluu ajatusrikokset. Stalin ei voi lukea ajatuksia. Hän voi kontrolloida vain toimintaa. Siksi hän vangitsi itseään pilkkaavia kirjoittajia ja heitti heitä Siperiaan. Uskonnossa sen sijaan Jumala tietää kaikki ajatukset, ja jo normien vastainen ajattelu on pahasta.

Tämän vuoksi uskonto on pahempaa vallankäyttöä. Eikä niitä yhdistä feissareihin ja puhelinmyyjiin muu, kuin se että molemmat myyvät jonkinlaista tuotetta ja palvelua. Ja että tämä on yleensä ärsyttävää, vaikka puhelinmyyjillekin taidetaan kertoa lähinnä siitä kuinka kivaa lehteä he kauppaavat.

jose kirjoitti...

Minä en ole kokenut vallankäyttöä itseäni kohtaan, vaikka olenkin "alistunut" tekemään Jumalan tahdon mukaan.

Jumala on näyttänyt minulle mikä minun elämässäni on ollut huonosti ja näyttänyt minulle missä asioissa minua on satutettu ja miten minä en ole ansainnut sitä pahaa mitä olen saanut osakseni.

Olen ymmärtänyt asioita, joita en aikaisemmin voinut käsitellä. Olen tajunnut, että on parempi surra rehellisesti kuin kestää kaikki mitä eteen tulee.

Minulle Jumala näyttäytyy kohteliaana kumppanina, joka aina kysyy ensin minun mielipidettäni. Hän näyttää minulle jotain, ja halutessani voin toimia niinkuin hän näkee olevan minulle parhaaksi. Aina kun olen tehnyt Jumalan tahdon mukaan olen myös sisäisesti uudistunut.

Minua ei ohjaa oma jääräpäinen tahtoni tehdä oikein ja hyvää (ns. hampaat irvessä), vaan Jumala on armossaan näyttänyt minulle missä teen väärin. Mihinkään hän ei pakota. Saan silti tehdä väärin, jos itse niin valitsen. Elämääni ohjaa ilo, ei pakonomainen Jumalanmukaisen elämän normi.

Etsiessäni tietoa Jumalasta ja hänen Totuudestaan olen kaikista eniten oppinut itsestäni, koska Jumala todella parantaa ja uudistaa ihmistä joka päivä. Kuulostaa paradoksiselta, että etsiessäni tietoa jostain käsittämättömästä olen eniten oppinut tuntemaan itseäni.

Uskovaisen nähdessä sinussa jonkin vian, ei hän luultavasti ole vielä selvittänyt tuota ongelmaa itsessään. Eihän kukaan voi opettaa sellaista mistä ei tiedä tai mitä ei ole kokenut.

Kristinuskon suuri paradoksi on myös se, että hän joka oli kaikista alhaisin ja kaikkien palvelija on kaikista suurin. Jumala lähetti ainoan poikansa kuolemaan meidän puolestamme. Miettiessäni mitä järkeä tuossa kaikessa on suhteessa niihin arvoihin, jotka tänä päivänä ovat voimakkaina, näen Jumalan arvot täysin vastakkaisina maailman arvoihin nähden. Se mikä on meille alhaista ja halveksittavaa on Jumalan silmissä suurta.

Jumala antoi kaiken vallan ihmiselle, mutta Jumala itse ei valtaa käytä. Jokainen ihminen saa itse valita mihin uskoo. Minulle Jumala on rakkaus.

Tässä taas kerroin siitä miten itse koen kuvailemasi vallankäytön. Enhän taaskaan voi puhua kuin omasta kokemuksestani.

paahtoleipä kirjoitti...

Ideologioilla on sisältö. Jokin on syntiä. Ja joku on sanomassa mikä on ja mikä ei. Käsittääkseni innokkaimmat uskovaiset parjaavat "omalla tavalla uskovia" eiuskovaisiksi ollenkaan.

Normistoa on seurattava, eikä tätä normiston sisältöä ainakaan ihminen valitse. Silloin ihminen alistuu normeille. Kyseessä on aina jonkinlainen vallankäyttö.

Kokemuksenne vaikuttavat kuitenkin ihan kivoilta. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan että koet noin. Eikä mitään sitä vastaankaan.