Korkkiruuvit asennossa.

Kävin vierailulla äitini luona. Hän on tilannut itselleen uskovaisille suunnatun "askel" -lehden. On toki ihan mukavaan, että tälläinenkin harrastelehti on olemassa, mutta siinä pinnallisesti selaillessani huomasin, kuinka lehdissä ateismia käsitellään pinnallisen kohteliaasti, mutta alleviivaavasti kerrotaan että he ovat halveksittavia. Heitä "yritetään ymmärtää" ja vihjataan että he ovat odotuksissaan kärsimättömyydessä pettyneitä, kun Jumala ei tarjoakaan lottovoittoa ja helppoa elämää, tai että he ovat "ylpeitä", eivätkä halua nöyrtyä luonnon ihmeiden edessä. Tai että he ovat pettyneet huonoihin uskovaisiin, jotka eivät tietenkään ole "ihan oikeita uskovaisia".

Lehti siis tarjoaa erinomaista viihdettä ateisteille. Uskovaiset tosin taitavat ottaa jutut ihan totena.

Nostan lehdestä esiin kuitenkin yhden kolumnin. En siksi että se olisi erityisen huono, vaan sen takia että siinä on tiivistetty erilaisia kliseisyyksiä, joita siis kuulee muualtakin. Esimerkki on suorastaan malliesimerkki siitä, miten professorihenkilö kykenee opiskelemaan ammattiaan varten logiikkaa mallilla "koulua, ei elämää varten", ja joka kykenee tämän vuoksi tuottamaan sellaista sanataiteilua, että lopputulokseen verrattuna korkkiruuvit seisovat asennossa.

Jukka Kemppinen "askel"een maaliskuun 2008 -numerossa. Otsikkona on "oppiva usko". Siinä Kemppinen aloittaa olevansa pettynyt siihen kuinka moni tunnustaa olevansa ateisti, että hän ei usko. Sen sijaan hän kertoo että uskova hyväksyy että on niin vähän asioita, joita hän ymmärtää. Uskova osaa nähdä tämän tietämättömyyden. Kemppinen vihjasi myös että uskovaisten huonoihin asioihin viitataan usein, vaikka nämä haittavaikutukset ovat vain vähemmistöuskovaisilla, ja että yleistäminen olisi siksi väärin. Lisäksi hän esittää että kun ateistit viittaavat että usko on järjetöntä, hän viittaa musiikkiin: Musiikkikin on tavallaan järjetöntä, mutta sitäkin voidaan oppia ja harjoitella. Kemppisen mukaan myös usko on samanlaista. Lopuksi hän muistuttaa että jos hän olisi "nuorempi ja nenäkkäämpi", hän kysyisi ateisteilta, että uskovatko nämä musiikkiin. Mutta sanoo jättävänsä kommentoimatta, koska tietää että selvyyttä asiaan ei tulisi.

Mitä usko itse asiassa on? Olen huomannut, että uskovaisilla usko on samanaikaisesti uskoa johonkin asiaan, se on lisäksi jotain jolla uskotaan. Ja lisäksi usko on perustelu. Eli toisin sanoen usko on samanaikaisesti kannanotto, sen alkuoletus että sen johtopäätös. Moni voisi sanoa tätä "kehäpäättelyksi", mutta se ei ole se, mihin viittaan. Tämän seurauksena esimerkiksi jos uskovainen näkee luonnossa jotain, jonka syntytapaa hän ei ymmärrä, hän tuntee nöyryyttä sen edessä että hän ei tiedä. Mutta kun mukaan tuppaa usko, he näkevät että takana onkin Jumala, jolloin he itse asiassa tietävät asian, jolloin jäljelle jääkin "nöyryys siitä että tunnustaa tietävänsä jotain jota kukaan tiedemies ei voisi ikinä kokeellisesti todistaa". Joka siis näyttää ulospäin ylpeydeltä. Usko siis muodostaa systeemin, joka ei ulos päin näytä lainkaa järkevältä. Kemppinen katsoo asiaa tietysti vain omalta kannaltaan, ja koska hänen maailmansa on hänelle itselleen järkevä, ateismi ei voi olla kenellekään järkevä. Tai tälläinen olo syntyy. Kemppinen sortuu myös itse siihen, mistä hän ateisteja syytti: Hän ei maininnut tietenkään asiallisia ateisteja, vaan ainoastaan internetfanaatikkoateisteihin. (Kemppinen ei käyttänyt sanaa, mutta minusta asian voi rehellisesti ilmaista noin.) Kemppinen ei ota huomioon tai mainitse sitä että monet ateistit ovat erilaisia, myöntävät että eivät tiedä - mutta jotka ovat silti sitä mieltä että usko Jumalaan ei ole mikään "pakkoasia" - eli että pystyt olemaan looginen ja ateisti yhtäaikaa, vaikka jotkut uskovaiset kokevat oman näkemyksensä ehdottoman järkeväksi. (Selailuni pohjalta sama pätee tietysti muutenkin askel -lehteä. Vihjailujen perusteella ateistit kuulemma esittävät uskovaisia stereotypioina, mutta itse he levittävät ateismista vain stereotypioita. Lehti ei toki painotu ateistien ruotimiseen - ateisteista ainoastaan "vihjaillaan" artikkelien koristeena sivulauseissa kaikkea mielenkiintoista pitkin matkaa.)

On melko erikoista, kuinka Kemppinen ensin määrittelee uskovaisen siten että sen aito määritelmä olisi "agnostikko", tai epäilijä tai "skeptikko" - ja kun ateisti on tätä vastaan, hän on tietysti pakotetusti dogmaatikko ja uskovainen. Kuitenkin itse uskon sisältö ei ole pelkkää epäilyä, se on sitä korkeintaan pinnallisesti. Sillä uskossa on aina mukana se "dogma", se "usko siihen kohteeseen". Ja tämä usko pysyy vaikka siitä ei ole mitään todisteita, kun "ollaan avoimia vaihtoehdoille", eikä mikään tietysti voi muutenkaan tätä muuttaa. Eli tosiasiassa uskovainen ei epäile tai ole tietämätön ja tunnusta tätä rohkeasti ja avoimin silmin. Hän päin vastoin väittää tietävänsä nämä asiat. Hän tietää asioita vaikka tiedemaailmakaan ei ole yhdessä siihen kyennyt. Tieteen avulla mies saadaan kuuhun, mutta Jumalaa ei voida tutkia. Silti tyyppi joka ei saa miestä kuuhun väittää kykenevänsä sydämessään enempään. Se on hieman erikoista, eikä ainakaan "vaatimatonta".

Musiikissa olennaista on tietenkin se, että uskooko musiikkiin miten: En usko että on olemassa jotain ihmisten kulttuurista ja mielensisällöistä eriävää musiikkia. Musiikki on siis kulttuurillinen ilmiö, joka viittaa ihmisten tunne -elämään kulttuurin sisällä, mutta ei muuhun näiden kahden ulkopuolella. Samoin ateisti uskoo että usko on ihmisen tunne joka on suhteessa ympäröivään kulttuuriin : Islamilaisissa maissa saadaan tilastollisesti enemmän viestejä Allahilta, ja Suomessa kristinuskon Jumalalta koska se on ympäröivän kulttuurin määräämä asia. Mitään järkevää uskon kohdetta, Jumalaa, ei siis välttämättä tarvita lainkaan.

Ja mitä oppimiseen liittyy, täytyy ottaa esille Svedenborg. Hän oli okkultisti -ennustaja, joka aluksi koki vain hallitsemattomia ilmestyksiä, mutta vanhemmiten hän tietenkin oppi käyttämään voimiaan ja tekemään matkoja miten halusi. Ei kuitenkaan ole typerää väittää että hän oli mieleltään sairas: "Henkilö ei ole nero vain siksi että on hullu" -kuten Svedenborgistakin aikanaan sanottiin. Tämä ei siis tarkoita että uskovaiset väistämättä olisivat hulluja, vaan sitä että koko "harjoittelu" ja "uskoon kasvu" ei ole mikään todiste. Svedenborgin näkemys kehittyi. Se ei silti estänyt sitä olemasta epälooginen, epätosi tai dogma. Perätön usko joka muuttuu perättömyyden eri asteissa ja syvenee on silti perätöntä.

Kaikki mikä on, on kolmikko, jossa usko on yksi elementti, joka kattaa kolmiyhteisyydessään kaiken: Se on samanaikaisesti argumenttirakenteen perustelu, alkuoletus ja johtopäätös. Ulkopuolisesta katsoen on ihan rationaalista katsoa niinkin, että henkilön usko olisi tunteen varassa tehty mielipide, josta vain väännetään tunteen vuoksi oikeassa oleminen, josta sitten koetaan riemuitsevia tunteita, kun ollaan päästy loistavaan ja pätevään lopputulokseen. Se, että joku tähän kehään syöksyy ja paljon aikaa nähden saa tämän alussa olevan tunteensa kasvamaan, ei tarkoita että ulkopuolisten tulisi nähdä tilanne edes järkevänä. Päin vastoin, he voivat jopa huolestua. Että ei kävisi kuten Svedenborgille, eli että henkilö vajoaa omaan tuntemusmaailmaansa.

Toki olen yksimielinen Kemppisen kanssa siitä että näiden internet -ateistejen kanssa väittely olisi turhaa ja typerää. Mutta Kemppisen kommentointi on kuitenkin "itsetyytyväisyyteen" viittaavaa. Tosiasiassa hän kuitenkin tekee juuri saman, minkä minä teen kun kieltäydyn hihhuleiden kanssa: Teen sen siksi että halveksin noita ihmisiä, en pidä heitä keskustelun arvoisina. Kemppinen ei kuitenkaan tunnusta halveksuntaansa vaan peittelee sitä esittelemällä itsensä positiivisessa valossa vihjaamalla että tuollaisen mahtiargumentin käyttämättä jättäminen johtuu siitä että sen esittäminen ateisteille olisi "nenäkästä". (Mistä olen samaa mieltä, tosin ihmettelen että miten ihmeessä uskovaisten lehdessä sanottu sama asia olisi vähemmän nenäkästä.) Minä ateistina arvostaisin enemmän rehellisyyttä. Sillä asiantila tulee kuitenkin rivien välistä aivan selvästi esille. Kemppinen halveksii internet -ateisteja. Kenties syystä. Mutta halveksunta on silti todellinen, eikä korulauseilla muutu.