Julkinen salaisuus.

Kirkkoon liitetään automaattisesti lapsina. Liittyminen on passiivista, ja vain eroaminen on aktiivista. Toisin sanoen tilanne on niin, että kirkkoon kuuluminen ei tarkoita mitään, edes kirkon arvojen seuraamista. Eroaminen sen sijaan on kannanotto jonka tekevä sanoo että kirkkoon kuulumattomuudella on hänelle merkitystä.

Kirkko kuitenkin liittää itseensä edelleen jäseniä kysymättä kohteelta. Eikä se tule tästä joustamaan. Syykin on selvä.

Itse kannatan ajatusta, jossa kirkkoon liitettäisiin vasta ripin yhteydessä, ja tässä olisi valta erota ja liittyä kirkkoon miten mielii sen jälkeen. Tämä olisi minusta sujuvaa, koska rippikoulussa opetetaan se "pro -kristinusko" -kanta, eli se näkemys miten kristitty näkee kristinuskon. Jos sen tuntee omakseen, niin miksi ei? Jos ei, niin miksi pitäisi? Vaikka Jumala olisi, en usko että Hän välittää passiivisesta jäsenkortista. Mustanaamiokerhon jäsenkorttikin lienee parempi Paratiisin ovien aukaisija. Sillä mustanaamio on hyvä hyville.

Tämä ei tarkoittaisi kasteen poistamista: Kaste annettaisiin lapselle, mutta se ei liittäisi kirkkoon vaan olisi rituaali vanhemmille. Lapsihan on kasteessa toimituksesta ymmärtämätön objekti, tekemisen kohde. Kuin esine. Jos tähän ei liittyisi kirkkoon liittämistä, siinä olisi sanoma siitä että lapsi ei olisi vain kohde, esine, jonka mielipiteillä ei ole väliä. Sillä juuri tätä sanomaa kirkko levittää kasteliiton yhteydessä. Kenellä on valta päättää toisen vakaumuksesta. Siitä kasteessa on kysymys nykyään. Sen ei tarvitsisi olla näin?

Koska kirkko on taloudellinen yksikkö, niin valitettavasti täytyy. Syynä on aktiivisuuden ja passiivisuuden ero. Moni yrittää puolustaa kasteessa liittämistä sillä että "pääseehän siitä helposti eroon". Mutta harvalle tulee mieleen että voitaisiin sanoa että "ei liitetä, kun siihen pääsisi niin helposti". Sekin olisi totta.

Syy on aktiivisuuden ja passiivisuuden erossa. Sillä kun tilanne käännettäisiin nurin, kirkkoon liittyminen olisi aktiivinen suorite, joka sanoisi että kirkkoon kuulumisella on merkitystä. Pois jääminen taas ei kertoisi mitään. Suurin osa ihmisistä on varmasti uskossa "niin omalla tavallaan" että ei pidä kirkossa käymistä kovin tärkeänä, ja vielä harvempi uskoo että jäsenkortti olisi varmistettu taivaspaikka. Joten jos systeemi muutettaisiin, kirkossa ei olisi juurikaan jäseniä.

Kirkon hautojen hoitaminen piirissähän sen olemassaoloa, ja yhteisöverotuksen suurentamista puolustetaan sillä, että kirkko hoitaa hautaustoimea ja muuta yhteiskunnallista.
Tämä on minusta erikoista, koska kirkko ensinnäkin tekee tässä kohden asioita, joita yhteiskunta voisi - ja jopa joita sen pitäisi tehdä - mutta joka on jäänyt kirkon kontolle, koska "ovat aina tehneet niin". Kun kirkollisveroa otetaan kaikilta - ateisteiltakin - kirkon yhteiskunnallisiin asioihin, eikö olisi kätevämpää olla mutkistamatta rahankäsittelyketjua. Tästä turhasta pyörittämisestähän tulee yleensä kuluja, ja kirkon kohdalla tuetaan sellaisiakin asioita, jotka eivät ole yhteiskunnallisia. Näin voidaan sanoa että kirkon tarve pumpata rahaa ulkopuolelta vähenisi, ja toisaalta ulkopuolen tarve pumpata kirkkoa vähenisi. Kirkko ei joutuisi esimerkiksi käsittelemään ateistien pakanaraatoja. Se voisi keskittyä jäseniin, ei yhteiskuntaan. Tämä olisi minusta se, mitä sen pitäisi tehdä. Kysymykseni yhteiskunnallisiin asioihin on, niin tekevät, mutta pitäisikö? Muutos olisi mahdollinen. Siksi yhteisöverorahat pitäisi vaikka sitten korvamerkitä. Käyttäköön jäseniensä antamat tulot niiden naispappikiistojen pyörittämiseen, ja muihin teologisiin kysymyksiinsä ja uskonnolliseen toimintaan.

Mielestäni hautakuoppa syntyy monella tavalla, vaikka ateistin kaivurilla. Siksi, mitä enemmän kastepakkoa puolustetaan, sitä enmmän vihjaa että kirkko ei viehätä riittävän montaa, vaan se tarvitsee passiivisia maksajajäseniä, jotka eivät saa siltä mitään. Että tilanne on niin huono, että ilman niitä pulju on konkassa. Ja kun kirkon olemassaoloa perustellaan sillä että se hoitaa asioita jotka eivät oikeastaan kuulu sille, vaan jotka on vain uskonnollistettu ja dumpattu sen hoidettavaksi "perinteiden nimessä", sanoo että kirkko on pelkkä kuori, jonka kautta yhteiskunta ohjaa toimiaan.

Julkinen salaisuus on se, että harva taitaa olla tässä kohden erimielinen. Kirkossakin tiedetään että valtava lovi tulisi lompakkoon, jos kasteliittyminen muutettaisiin ja vuosimaksuja ei livautettaisi ovelasti suoraa palkasta, vaan laitettaisiin vaikka vuosittaisella irtomaksulla. Että jos lähtisi sama summa vaatimukseen uutenavuotena ja vieressä ukaasi "jos et maksa, irtisanomme teidät kirkosta", niin moni jättäisi maksamatta. Ja jos kirkkoon liittyminen vaatisi sen minimaalisen ponnistuksen, kuin sähköpostiformin täyttämisen, näitä vuosimaksukehotuksia ei tarvitsisi montaa edes lähettää.