Onni yksillä.

"Jesus and Mo" -sarjakuvassa on kaikenlaista.

Linkkaan tähän kaksi strippiä. Ne kertovat miten ateisteihin ja uskovaisiin suhtaudutaan eri tavoilla. Oikeudet eivät mene tasan. Ateisti voi uskovan kanssa vain hävitä, riippumatta siitä onko ateisti oikeassa vai väärässä. Ateisti ei saa pilkata koska hän on silloin aggressiivinen. Ateisti ei saa ilmaista mielipidettään tai hän on aggressiivinen. Uskovan kuuntelu taas on avomielisyyttä ja sitä vaaditaan ateisteilta. Uskonnon kritisointi on epäkunnioittavaa.

Ilmeisesti uskovan oma tunnesitoumus uskoon tekee kaikesta kritiikistä ja erimielisyydestä pilkaamista. Syytös epäkunnioituksesta kertookin siis enemmän uskovaisten omasta asenteesta. Samanaikaisesti ateistien kritisoiminen ei nähdä samanlaisena. Siihen liitetään sana "huolestuneisuus". Se on vain hyväntathoista viitata siihen että ateisti on natsi, moraaliton, huono ihminen, ja lisäksi läpeensä typerä ja väärässä kun esimerkiksi uskoo evoluutioon valtaosan huippu tiedemiesten tapaan.

Tämä heijastaa sitä miten ateistinen mainostaminen on nähty automaattisesti hyökkäävänä toimintana, kun uskovaisen tekemä lapunjako on aina vain asiallista kertomista. Uskonnon tarjoaminen on vaihtoehtojen lisäämistä, ateismi taas on vangitsevaa pahuutta. Siis uskovaisen mielessä.

Cover kertoo siitä miten ateistien kampanjointi nähdään uskovaisten puolella aggressiivisena aktiona. Jos ateisti kritisoi uskontoa, tämä on pilkkaa, ja tämä on epäkunnioitusta. Samanaikaisesti ateistin odotetaan kunnioittavan uskontoja siten että hän vain hyväksyy että hänen vakaumustaan kritisoidaan ja pilkataan. Helvetistä on OK kertoa. Lords taas kertoo siitä mitten sekulaarien halu tuoda näkemystään esiin nähdään aggressiivisena.

Tosiasiassahan erilaisen näkemyksen olemassaolo ja esittäminen johtaa keskusteluun, joka lähes väistämättä sisältää itsekriittisen ja kriittisen elementin. Etenkin kun uskontoa puolustetaan hyvin vahvasti ja käännytystyö on luonteeltaan sitä että toisiin kohdistetaan kritiikkiä ja toivotaan että nämä kääntyvät. Kristinusko on vahvasti julistamiseen, ilosanoman levittämiseen, kannustava. Tätä tuetaan esimerkiksi teologisilla kertomuksilla leivisköistä, joita ei saa kaivaa maahan vaan joita pitää levittää ja monistaa. Tätä kautta kristinusko on perusluonteeltaan aggressiivinen ja territoraalinen. Siksi sen kanssa erimielisyys johtaa käytännössä väistämättä konflikteihin. (Paitsi ensmmistön kanssa, jotka ovat uskossaan enemmän passiivisesti. Mutta he eivät ilmennä uskontoaan kovin vahvasti. Heidän vakaumustaan voi käytännössä vain arvailla, ja tätä painottaa sillä että "usein kuuluu luterilaiseen kirkkoon joten hänkin kai on.")

Ateistilta vaaditaan avomielisyyden nimissä kritiikitöntä suhtautumista uskontoon. Ateistien kaikenlainen kritiikki sen sijaan otetaan uskovaisen perusoikeudeksi. Natsikorttiakin saa heille heilutella ja muistuttaa että ateistit ovat vaarallisia, potentiaalisia murhaajia, moraalittomia. Ja niin edespäin. Tämän pilkan jälkeen odotetaan että pilkatut vain suhtautuvat kiltisti eivätkä loukkaannu. Pilkasta loukkantuva ateisti on heti "aggressiivinen". Samoin kuin ateisti joka kertoo omasta näkemyksestään uskovaisen tapaan.

Tosiasiassa uskovaisten kanssa ei ole tämän vuoksi mitään järkeä keskustella. He ovat niin asenteissaan ja katsovat asioita vain omasta kannastaan, ja asettavat keskusteluun omat sääntönsä jotka ovat epäreiluja. Siksi he eivät lisääkään ihmisten kiinnostusta ja halua keskustella heidän kanssaan. Toivon mukaan moni ymmärtää että oikea tapa on olla hiljaa.

Iloitkaa Jumalan tahdon toteutumisesta!

Tärkein asia jonka kristityt ovat minulle opettaneet on se, että asioita ei saa katsoa hedonistisesti kärsimyksen ja nautinnon ja mukavan ja ikävän kautta. Asioita on sen sijaan lähestyttävä Jumalan tahdon kautta. Ihmisen tulee iloita Jumalan tahdon toteutumisesta.

Olen kuullut että joskus se on vaikeaa. Saatana viekoittelee meitä kohti syntistä hakutapaa, hukumme omiin tunteisiimme ja olemme siksi Paholaisen vietävissä. Jumalan tahdon seuraamisen vuoksi homoseksuaaleja ei saa päästää naimisiin vaikka se voi tuntua ikävältä ja epätasa -arvoiselta. Koska kyse on Jumalan tahdosta. Jos tunteet ohjaavat toiseen suuntaan, se on Saatanan, tuon pukinjalkaisen sarvipään, mieleen! Homoseksuaalejen toimintaa rajoittavat sen sijaan saavat Pelsepuupin Pureskelemaan Häntäänsä raivoissaan!

Tärkein asia on tietysti suru. Kristitty ei saa olla surullinen Jumalan tahdon toteutumisesta. Tässäkin ihmisen oma yksilöllisyys voi astua tielle. Tässä mukaan tulevat kristittyjen sukulaiset. Usein kuulee kuinka esimerkiksi kristitty äiti on pahoillaan siitä että hänen lapsensa menee Helvettiin. Tässäkin on takana Saatanallisuutta, aivan kuten Homoseksuaalejen oikeuksien kohdalla luonnottomuutta yritetään puolustaa tasa -arvoisuudella, tässä henklökohtaisia tunteita pistetään tielle, puhutaan myötätunnosta.

Pohjimmiltaan kyse on vain siitä että äiti pistää omat tunteensa eteen ja on surullinen Jumalan toimista. Helvetti on oikeudenmukainen rangaistuspaikka, jossa rangasituksen kovuus on juuri oikeassa mittasuhteessa tehtyyn rikokseen nähden. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Koska Jumala on Hyvä, on Hänen päätöksensä tässä kohden hyvä. On tärkeää muistaa että Helvetin konkretia toimii myös sen jälkeen kun Vanha Vihtahousu on kukistettu, joten Helvetissä ei missään tapauksessa ole kyse jostain jossa Saatana vaikuttaa. Ergo Helvetti on hyvä. Sinne joutuminen on Jumalan Tahdon mukaista. Siksi jos oma lapsi menee Helvettiin, on uskovan äidin vain lakattava huolehtimasta synnistään ja seurata Jumalaa. Oikean kristityn on siksi iloittava siitä että Jumala on varannut lapselle Oikeudenmukaisen Rangaistuspaikan.

Huoli ja murhehan viittaa siihen että Helvetti olisi jotenkin negatiivinen. Se on kuitenkin ensisijassa Jumalan Tahtoa. Pinnallisesti tilanne näyttää siltä että vastakkain on empaattisuus ja hyvyys ja ideologinen tasa -arvo ja kristillisyys. Oikeasti valinta on Hyvän ja Pahan välillä. Kristittyjen pitäisi tottua tähän. Sillä aina kun kristillisyyttä tarvitaan ohjailemaan asioita, se näyttää juuri tältä.

Kristillisyyden ilmeneminen on siinä että ei seurata sitä mikä tuntuu Saatanan ohjauksessa hyvältä. Siksi tämän päivän epistolassa käskenkin miettimään jotain omaa läheistä tai tuttua joka kuoltuaan joutuu Helvettiin. Ja kiittämään siitä että Jumala on varannut juuri hänellekin tämän ehdottoman oikeudenmukaisen Rangaistuksen. Sillä sitähän on Paratiisissakin mietittävä. Omaisia jotka ovat väärässä paikassa. Ja taivaaseen Jumalan tahdon sureminen ei sovi! Kysymys on siitä, onko halukas olemaan hyvä vai paha!

Täynnä Hyvää Tahtoa.

Kristinuskossa tärkeää on käännyttää toisia. He itse eivät koe tilannetta toisia kiusaavana. Esimerkiksi "Banaani" Comfort on sanonut että ateistit ovat väärässä kun luulevat että kristityt loukkaavat. Hehän vain pelastavat. Kristityt eivät ole susia lampaiden vaatteissa valmiina puremaan ja herjaamaan. Hehän vain haluavat tarjota taivaspaikkaa.

Samaan aikaan sama henkilö tietysti kykenee tekemään "Kristitynspottauspelin", jossa kristitty tunnistetaan sillä että siinä on positiivisia piirteitä. Muut ovat jollain tavalla korneja ja negatiivisesti väritettyjä. Tämä ei ole ilmeisesti kristityistä pilkkaa, vaan tosiasioiden kertomista.

Tässä kohden ei ole tarpeen muistuttaa vanhoista. Eli esimerkiksi siitä miten ristiretkien aikaan kun kristityt astuivat Jerusalemiin he tappoivat paikalliset, olivatpa he muslimeja tai eivät. Muslimit taas kaupungin takaisinvalloituksen yhteydessä eivät tehneet sitä.

Takana on nimittäin syvempi asennevamma.

Koko kristittyjen pelastussysteemi on rakennettu tiettyjen oletusten varaan. Pelastustarve on rakennettu heidän oman ideologiansa sisältä ja sitä sovelletaan kaikkiin. Tämä on jotain, jota ei voi vain ohittaa. Sillä nämä oletukset ovat herjaavia. Kristitty on pelastamassa vain koska hän on määrittänyt itsensä ideologian kautta paremmaksi ja muut saastaksi joka ansaitsee ja saa Helvetintuomion. Kaikille ei ole jaettu tätä roolia. Tätä kautta koko pelastaja - pelastettava -asetelma on pelastajan egon varaan rakennettu strategia. Hänen oma ideologiansa antaa hänelle ylilyönti ja valta -aseman.

Tämä on juuri samaa mitä puritaanit tekivät Salemissa. Hehän polttivat noitia koska he olettivat että heillä on tieto koska heillä on ideologia. Noitien sielun katsottiin pelasuvan kun noidat poltetaan ja murskataan. Heillä ei ollut empiiristä tietoa asiasta, vaan koko juttu tuli luottamuksesta omaan ideologiaan.

Tätä kautta on selvää että "heikot jäät" -argumentointi ei oikeasti toimi. Ei ole mitään väliä millä tekosyillä toisia kiusaa. Itse asiassa on hyvin helppoa oikeuttaa aivan mikä tahansa toisen ihmisen kiusaaminen, ärsyttäminen, piinaaminen ja ideologiseen ja moraaliseen ylemmyysasemaan asettaminen vain määrittelemällä siihen sopiva ideologia.

Voin esimerkiksi sanoa että minulla on uskonto, jonka mukaan ihmiset kituvat ja ovat moraalittomia niin kauan kuin he eivät maksa minulle rahaa. Voin jopa keksiä uskonnon, jossa periaate on se, että olen Pyhä ja ihmiset pelastuvat vain jos lyön heitä turpaan. Ja että pelastamistanikin tulee pyhiä joiden tulisi jatkaa tätä pelastustyötä. Tätä kautta voitaisiin saada paljon "hyvää tarkoittavia" ihmisiä jotka mätkisivät toisiaan.

Kristinuskon "hyväntahtoisuus" on itse asiassa vain sanonta "tiedän paremmin kuin sinä mitä sinä tarvitset". Se on joskus harmitonta, useimmiten vain ärsyttävää. Joskus harvoin se saa vaarallisia muotoja. En näe sille paikkaa enkä oikeutusta. Jos tämä on hyväntahtoisuutta, on vähintään mietittävä uudestaan onko hyväntahtoisuus aina positiivinen asia. Tai sitten on mietittävä onko kyseessä sittenkään hyväntahtoisuus, ehkä se onkin vain keksittyä ja näyteltyä hyväntahtoisuutta joka on oikeasti pahantahtoisuutta.

Ehkä lampailla onkin susitekohampaat.

Viisi päivää.

7.12 Helsingin Sanomissa oli juttua jälkiehkäisystä. Markkinoille on nimittäin tullut uusi katumuspilleri, joka on entistä tehokkaampi. Tätä lääkettä ei kuitenkaan saa markkinoida missään, edes lääkäreiden lehdessä. Kun tämä on reseptilääke, ja tilanne yhdistyy siihen että lääkärit eivät tiedä siitä, ei ole odotettavissa käyttöä.

Perinteinen pilleri sai käsikauppaluvan vasta vuonna 2002, ja sillä oli iso vääntö. Tätäkään ei saa mainostaa. Pelkoina oli ollut ainakin se, että ihmiset korvaisivat kaiken ehkäisyn pillerillä. Sen teho oli kuitenkin heikko verrattuna muihin välineisiin. 2% tulee pilleristä huolimatta raskaaksi. Asiasta pyöri jopa huhuja. Sitä rinnastettiin aborttiin, vaikka sen toimintaperiaate oli estää munasolun irtoamista. Itse asiassa hormonit, joita siinä on, jopa auttavat munasolun kiinnittymistä. Jopa tässä jutussa käyttämäni sana katumuspilleri on propagandasana, jälkiehkäisypilleri olisi virallisempi sana. Toisaalta englannissa käytössä oleva arkisana viittaa "kankkuspilleriin" (morning after pill)

Uusi pilleri vähentää myös munasolun tarttumista. Siksi sen teho on viisi päivää, hieman aikaisempaa pidempi. Mikään sikiönrepimistabletti sekään ei ole.

Mielenkiintoista tässä on tietysti se, että yksilön etiikka otetaan tällä tavalla valvonnan alla. Pillerin saa vain ripittäytymisen kautta. Sitä täytyy erikseen kysyä henkilökunnalta, eikä tietoa ole helposti saatavilla. Salamyhkäisyys myös takaa ison hinnan : Ilman kilpailua voidaan tuote hinnoitella isosti. Vaikka lääke ei ole kemiallisesti hankala, on pillerin hinta pari kymppiä. Ilman mainontaa ei ole tietoa. Ja vaikka kysyntää ja tarjontaa olisi, ilman tietoa tarjonnasta kysyntä ei pääse toteutumaan.

Tuntuu että yhä epätoivottu lapsi on tärkeä rangaistus synnistä. Toki ymmärrän jos uskovaisilla näin on. Heillähän on kaikenlaista häpeää ja rangaistusta tarjolla. Mutta että kaikkien olisi uskontoa ja omaa näkemystä huomioimatta toteltava tätä tarkoittaa yksiselitteisesti sitä että mistään avomielisyydestä ei ole kysymys. Tämä asenne pitänee muistaa kun joku uskovainen seuraavan kerran vaatii kunnioitusta vakaumukselleen. Hehän toimivat kultaisen säännön mukaan, eli tekevät muille miten haluaisivat muiden tekevän heille. Joten voimme kohdella heitä kuten he kohtelevat muita, ja sen on oltava hyvää heidän omilla kriteereillään.

Miehuuden imijät.

Pharyngulassa oli juttu, joka on pakko jakaa. Siellä patriarkaalisuus esitetään hyvänä.

Esityksessä kristinuskon patriarkaalisuus on hienoa, siinä suojellaan naista ja lasta. Se on hyve. Miehellä on osa ja rooli, joka hänen tulee täyttää. Feministeistä ei tykätä. He yritävät vapautua eli he ottavat miehen paikan. Kaikki olennainen mieheydestä ja naiseudesta sekä siitä mitä "suojelun takana on", löytyy lyhyesti kohdasta

"A woman can manipulate, dominate and control a man to the point that his manhood is slowly eaten away like a cancer ... Too many women seek value by trying to become men, lead as men, and be aggressive as men."

Tämä on outo juttu. Omatahtoisia naisia jotka eivät suostu heikomman astian rooliin vihataan. Heitä syytetään siitä että he tuhoavat miehuuden vain olemalla aktiivisia. Aggressiivisuus ja johtaminen on miehen osa, oikeus ja rooli.

Strategia on tuttu muslimeista. Kuten "Jesus and Mo" kertovat. Islamissa naisen rooli on olla kaavun suojassa pois miesten silmien alta. Samanarvoiset mutta eri rooleissa. Naisille ei haluta tiettyjä vapauksia, joita miehille halutaan antaa vedoten tähän erilaiseen rooliin. Tällä voi tietysti sanoa mitä tahansa. Ties mitä sukupuolierotteluja voi tehdä viittaamalla tälläiseen erillistehtävään. Ja tietysti rooli on Jumalan käskemä, joten on vain toteltava. Patriarkaalisuudessa miestä. Patriarkaalisuudessa käskyvalta, vapaudet ja muut ovat painottuneet miehen puolelle. Naisella ei ole vapauksia ja valtaa, joten on kyseenalaista miltä heitä oikein suojellaan.

Sillä samaan aikaan koko ajan puhutaan suojelemisesta. Naisia ei kiusata. Kaapu ei ole pukeutumisen hallintaa vaan "suojelemista raiskauksilta". Patriarkaalisuus näyttää sanatasolla suojelevan naisia kaikelta siltä mitä patriarkaalisuus tekee, suoraan määrittelynsä kautta.

Ymmärrän mitä kristitty yrittää sanoa. Ihanteella on perusteluja, jotka ovat sanoina eettisiä. Mutta hyvyyden nimessä tehdään paljon pahoja asioita. Ristiretket tehtiin antamalla sille nimilappu "uskon puolustus". NAMBLA -järjestö, joka haluaa harjoittaa pedofiliaa, perustelee tekojaan sillä että lapset eivät vahingoitu vaan pitävät asiasta. Hekin nimeävät asiat omalta kantilta. Ja ovat sitten ylpeitä että "joko meidän arvot tai ei arvoja ollenkaan".

Tämä on "kristillistä arvomaailmaa". Miten totuus otetaan mutta syytös määritellään kehun aiheeksi. Kun uskovainen esimerkiksi kiusaa homoseksuaalia, hän katsoo toimivansa moraalin sanansaattajana. Teko määritellään synniltä suojaamiseksi. Nimilappu ratkaisee, ei se miten muut ihmiset kokevat tilanteen.

Selvää on se, että minä haluan että "naiset syövät miehuutta". Ainakin jos se määritetään kristilliseen tapaan. Ja tietysti joku voi nähdä tässä puolikirjaimellisen kaksimielisen vihjauksen. Sitäkään vastaan minulla ei ole mitään.

Mistä tietää että Suomessa on asiat hyvin?

Suomessa ateisti kohtaa melko usein ärsyttäviä uskovaisia. Sellaisia jotka kertovat miten Helvetti on todellinen. Sellaisia jotka turppaavat lappuja käteen. Tietty porukka myös kiertää soittelemassa ovikelloja. Näissä tyypillistä on "huolestunut raivo".

Tämä tarkoittaa sitä asennetta että he lähestyvät. Kun he kuulevat että toinen on ateisti he ottavat heti pelastusnäkökannan. He hakevat "keskustelua", jonka he pyrkivät tekemään yksisuuntaiseksi opetustilanteeksi, jossa he ovat opettajia. Kuulemme tarinoita joita ei saa kyseenalaista. Näiden tarinoiden mukaan Jumala parantaa syövän, saa tukan kasvamaan, parantaa luonnehäiriön ja potenssin. Ja rahaakin löytyy postilaatikosta. Ja jotkut Jumala saa mongertamaan, tätä palilaliaa pidetään ihanana ihmeenä. Juuri tälläisiä hyvät uskovaiset ovat.

Voi sitä ateistia joka tekee keskustelusta kaksisuuntaista. Esimerkiksi yllä olevia tarinoita ei saa epäillä tai kritisoida, siitä tulee uskovaiselle paha mieli, kun häntä niin julmasti kyseenalaistetaan. Yleisesti ottaen keskustelu onkin mahdotonta. On ikään kuin täysin eri lähtökohdat, ja niiden kautta on vain erimielisyyttä. Se on typerää ja turhaa. Uskovaiset eivät vain ymmärrä sitä. Tai hyväksy että joku on tätä mieltä. (Tännekin tulee "sellaista tavaraa" aika usein.)

Mutta meillä on asiat melko hyvin. Ilamilaisissa maissa on asiat toisin, kuten Amnestyn esitys näyttää. Islamista eroamisesta seuraa tietyillä alueilla kuolema. Toki suomessakin on ollut tappamista jumalanpilkasta laissa. Ja se laki ei ole kovin uusi joka vapaitti pakosta kuulua johonkin uskonnolliseen järjestöön. Tosin tässä ei eroavia tapettu.

Uskosta luopumista pidetään tietysti uskovaisista ikävänä asiana. Mutta siitä ei tapeta. Jos uskonnonvapauteen pitäisi vedota islamilaisten maiden kuolemantuomioille, niin tämän esityksen sanojille kerron aivan suoraan minne he voivat sekä uskontonsa että sen uskonnonvapautensa työntää. Ja tiedän että ainakin se uskonto palaa näin alkusijoilleen. Sille tulee varmasti kotoisa olo! Kaikki voittavat!

Ainakin tässä tapauksessa ideologiat eivät tarvise suojelua. Ihmiset tarvitsevat. Uskosta eroamisesta tappamista suosittelevat ideologiat tai niitä ajavat alalahkot eivät edes ansaitse suojelua.

Jännittäviä asioita.

The Atheist Foundation of Australia and Global Atheist Convention:in sivu joutui nettihyökäyksen kohteeksi. Sen vuoksi palvelin piti vetää pois toiminnasta, väliaikaisesti. Tästä tuli tietenkin taloudellisia menetyksiä ja muuta.

Syytä voimme vain arvailla. Mitä mieltä te olette? Onko takana Sattumaa, evolutionismia, vai Älykästä Suunnittelua, kreationismia? You decide!

PS:
Tämä kyseleminen ei tietenkään ole mitenkään tarkoitushakuista, kunhan vaan avarran ihmisiä miettimään näitä kysymyksiä. Näinhän retorisia kysymyksiä uskovaisillakin tulisi muka kohdella! (Lue: Tosiasiassa tämä kuten muutkin retoriset kysymykset ovat tarkoitushakuisia. Järkevyydestä sen sijaan voidaan olla montaa mieltä.)

Kaksi kampanjaa.

Argumentti.fi:ssä kaiveltiin "Usko Toivo Rakkaus" –kampanjaa. Uskovaisten kampanja ei oikeastaan ole uskontoa. Tarjotaan vain pesuvedenlämmintä normitonta uskontoa. Kirkkoa, joka samanaikaisesti esittäytyy mukavuuden lähteenä, moraalisena kompassina, ja asioiden itse miettimisenä. Mutta joka ei kuitenkaan kerro mikä on oikein, miten ongelmat ratkaistaan. Eikä siellä logiikkaa tai arkijärjen tehokäyttöäkään opeteta.

Argumentti.fi:n mielestä ""jesseilyssä" on kyseessä aivan uusi, moderni uskonnonfilosofinen ja terapeuttinen, suvaitsevaisuutta ja elämänmyönteisyyttä korostava maailmankatsomus, jossa on tiettyjä historialliseen kristilliseen ajatteluun liittyviä käsitteitä ja uskomuksia mukana." Hän kirjoittaa kiivaammista kristityistä näin : "Vapaissa suunnissa ollaan tässä kohtaa edes rehellisempiä ja johdonmukaisempia kuin trendikkyyttä tavoittelevassa nuorten kosiskelukampanjassa: vapaat suunnat ottavat ihmisen vastaan "sellaisena kuin hän on", mutta heti kun ihminen on tullut "Jeesuksen luo" ja liittynyt esim. helluntaiseurakuntaan hänelle tehdään selväksi, että hän ei saa jäädä sellaiseksi kuin on, eikä häntä hyväksytä sellaisenaan, vaan hänen on muututtava, "annettava tahtonsa Jeesukselle"."

Kampanjan tarjoamassa asiassa pitäisi siis puhua uususkonnosta. Konkreettiset pelastus ja lopun ajan tuhosta puhuminen, Saatanan varominen ja moraalikoodisto ei ole kirkon sanomaa. Onkin koomista, että ateisteihin liitetään sana "uusateismi". Kuitenkin juuri tuo kristinuskon osuus näyttää olevan sitä "uuskristillisyyttä". Siinä ei ole vanhan kanssa yhteistä muuta kuin rahavarat ja pankkitilinnumerot. Muutoin on uudistuttu : Tosin sanavalintani on huono kun uutta ei ole otettu, vaan vanhasta on vain otettu kannanottoja ja sisältöä pois. Jäljellä onkin vain pehmyttä ympäripyöreyttä. Toki voi olla että käytäntö ei vastaa mainoskampanjaa, mutta silloinhan kirkko valehtelisi mainoksissaan. (Olkoot kuten haluatte.)

Minusta aivan samaa on ateistien kampanjanjoinnissa. Ennen oli "Eroa kirkosta", joka nimesi palvelun, kertoi sen olemassaolosta ja mainosti että sitä voi käyttää. Nykyinen taas on sisällöltään melko epämääräinen. "Jumalaa tuskin on. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä". Suomen wikipedia tuntee kampanjan, ja sieltä voi mullistaa miten vahvasti tämä on lainatavaraa ulkomailta. Sanat on vain käännetty, jopa värit ovat samat. Ennen oli sisältöä.

Tosin se, että näitä asioita ei välttämättä tarvitsisi mainostella ollenkaan, olisi hyvä miettiä. Onko ateismi tai uskonto jokin tuote, jota pitäisi jotenkin myydä? Tämä jos jokin on sitä "esineellistämistä".

Tässä on nyt sitten vastakkain kaksi laimeaa kampanjaa, jotka tarjoavat molemmat sisällyksetöntä pikkukuvaa elämänolemista. Ateistien kampanja ei kerro miten murehtiminen vähenee. Samoin kristinusko esittää "muutosta ilman muutosta". Ole itsesi onnellisempi versio. Samalla mainostetaan että mikään ei muutu. "Tule sellaisena kuin olet, ole jatkossa sellainen kuin olet, mutta pistä nimi nimilistaan ja kerro kuuluvasi meihin". Mikään ei muutu, paitsi että muuttuu. Minua huvittaa.

Molemmissa kampanjoissa äimistää se, mitä väliä sillä Jumalan totuusarvolla sitten oikein on? Kirkosta erotessa sentään vapautuu kirkollisverosta, ja kirkkoon liittymällä voi rahoittaa konkreettista toimintaa, ja jos niistä pitää, niin miksi ei?

Erikoista kampanjoinnissa on ollut lähinnä se, että lähinnä ateistien kampanjointi on aikaansaanut närää. Ja tämä närä on mainoksen kesyydestä huolimatta globaalia. Bannihaluja ja moitteita löytyy niin paljon uutisoinneista, kuin vain jaksaa Googlea käyttää. Sitä on haluttu kieltää. Jeesusmainoksissa kuitenkin vihjataan että Jeesus aivan varmasti on. Kuvissa Jeesus esimerkiksi ojentaa aivoja, ja kertoo että niillä voi itse ajatella. Silti uskovaisten mainoskampanjaa ei kielletä, sitä ehkä moititaan tyhmäksi. Tässä on selvästi asennoitumisero. Ja mielestäni se kertoo kristinuskon halveksivuudesta. Toisaalla ateisteja muistutetaan että uskonto "ei ole lahkolaistoimintaa". Kuitenkin käytännössä "lahkolaisia" ei rajoiteta mitenkään, ja ne sallitaan auliisti, nehän on aatetovereita. Lopulta näkyy vain se, mitä sallitaan. Siksi uskovaiset ovat esittämässä halujaan repiä ateistejen mainoksia pois. Uskiksille taas ehkä hihitellään, mutta ei olla kieltämässä.

Rinnastus on tärkeä, koska ateistien bussikampanjan alkusyyhän oli se, että kristilliselle vakiona maailmalla olleelle mainonnalle haluttiin tehdä vastineita. Valitettavasti tässä oli takana väärä oletus siitä että ihmisillä olisi aatteenvapaus, ja että ihmiset todella olisivat käytännössä tasa -arvoisia. Suuri osa on varmasti reiluja, mutta he myös antavat kaikenlaista tapahtua. Siksi epätasa -arvoisuus toteutuu. Hihhuleita on vähän, ja ilman jarruja he saavat paljon valtaa toimia. Mutta tämä ei pehmojessediggaria tietysti kiinnosta. On tärkeämpää olla hip, ja tuollaisen esiinnostaminen olisi surkeaa PR:ää, eikä jesse olis sen valossa pop valinta.

Ehkä syynä on seuraava: Kaikki ovat samanarvoisia, mutta uskovaiset ovat tasa -arvoisempia kuin toiset. Asetelma syntyy kun kaikilla on sananvapaus, ja kritisointikin on mielipide. Mutta sitten uskontoja on kunnioitettava erityisoikeuksin. Näin ateistien kritisoiminen on oikein, uskovaisten ei. Ateismin esittäminen taas on automaattisesti "Jumalan kieltämistä", joten ateismista ei saa puhua positiiviseen sävyyn. Tai sitten suurin osa on ihan reiluja, mutta ei tee mitään ja aiempi onkin vain vähemmistöaktiivien mielipide. Ja kun pieni osa toimii ja suurin osa on statisteja, vain "tähtinäyttelijät" näkyvät ja ne määräävät mitä tapahtuu.

Kuitenkin haluan hieman tukea kristittyjä tässä yhdessä kohden. Se on luovuuden kohdalla. Kirkon kampanja on mielestäni aliarvointia. Siinä yritetään olla niin "hip" ja "pop", "cool&hot" että UskoToivoRakkaus näyttää jopa minusta oudolta. Samalta kuin 1970 -lukujen rakennukset ja puvut, joita sen ajan B –skifissä esitettiin "futuristisina". Tietenkin se näyttää jälkeenjääneeltä ja vanhalta, juuri sillä tosi oudolla tavalla jolla nämä futuristiseksi yritetyt voivat. Se on kuitenkin ollut "omaa tuotantoa." Se ei sentään ole käännetty copy-paste.

Mihin se lopulta johtaa?

Jehovan Todistajien "Vartiotorni" tarjoaa aina yllätyksiä. Sain tuoreeltani 1. Syyskuuta, 2008 merkityn numeron. Joka on oikeasti "uusin numero". (Laskutaidossa ei ole taivaallinen inspiraatio auttanut, ja tälläinen virhe todellakin on.)

Lehdessä kiinnostavampaa oli tietenkin sen hengellinen ravinto. Sivulla 10 esitetään tärkeästi otsikoitu laatikko: "Mihin se lopulta johtaa?" Siinä sanotaan seuraavaa.

"Nuoret kohtaavat usein kiusauksia, ja heitä painostetaan kokeilemaan jotain sellaista, mitä pidetään suosittuna. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:
*Joku sanoo sinun olevan pelkuri jos et polta yhtä tupakkaa.
*Hyvää tarkoittava opettaja kannustaa sinua hankkimaan yliopistokoulutuksen.
*Sinut kutsutaan juhliin, joissa tarjotaan alkoholia ja ehkä huumeitakin.
*Joku ehdottaa että luot itsellesi profiilin internetiin.
*Ystäväsi kutsuu sinut katsomaan elokuvaa, jossa on väkivaltaisia tai moraalittomia kohtauksia.
Mitä teet kun joudut tälläisiin tilanteisiin? Annatko vain periksi kiusauksille vai pohditko tarkkaan, mihin valintasi saattaa lopulta johtaa? Sinun olisi viisasta kysyä itseltäsi: "Voiko mies koota tulta poveensa vaatteidensa silti palamatta? Tai voiko mies kävellä hiilloksella jalkojensa kärventymättä? (Sananlaskut 6:27,28)"

Tässä mielenkiintoista on se, mitkä asiat ovat pistetty yhteen. Kun tavallinen ihminen katsoo sitä, hänestä se näyttää listalta ihan tavallisia asioita. Tupakointikysymys on moraalisesti vaikea, samoin alkoholi ja huumejuhliin meneminen, koska voi tulla into käyttää. Samoin elokuvan väkivaltaisuus ja nuori voi olla mietittävä kysymys. Kuitenkin valtaosa näistä on sellaisia että Jehovan Todistajilla on niihin kanta. Esimerkiksi jatkuvasta tupakoinnista lentää ulos, sitä ei ole lupaa tehdä. Kaikki muutkin mainitut ovat vähintään sellaisia että niitä suositellaan miettimään vakavasti ennen päätöksen tekoa. Yhtään sellaista toimintaa, jota Jehovan Todistajat tukisivat ja pitäisivät miettimättä sallittuna ei listalla ole.

Tätä kautta on hyvä miettiä sitä yliopistokohtaa. Jehovan Todistajathan eivät mielellään mene opiskelemaan yliopistoon. Opiskelu kun sitoo tärkeämmästä tehtävästä, joka tarkoittaa sinun ovikellosi soittelemista. Kuitenkin jos sinulla on jo koulutus ja liityt Jehovan Todistajiin, he käyttävät akateemista arvoa tukemassa sitä miten älykästä on olla Jehovan Todistaja. Jo valmis tutkinto ei vie aikaa ovikelloilta, joten sitä vastaan ei ole mitään.

Mihin se lopulta johtaa? on siis tavallaan retorinen kysymys. Siinä ei mietitä pitkän tähtäimen asioita. Eli sitä että valmistuu ja ryhtyy oppineeksi ja saa paremmin palkatun työpaikan. Siinä mietitään vain sitä, että opiskelu on pois järjestötoiminnalta.

Toki muissakin näkemyksissä on tiedevastaisuutta: Tieteen katsotaan harhaanjohtavan darwinismiin ja teologisessakin kääntyy vain ateistiksi, mutta tämä kohdistuu siihen miten opiskelu voi saada eroamaan uskonnosta. Ne eivät ainakaan minusta kuulosta kohdistuvan itse opiskeluun: Jos vain pysyy uskossa, niin se sallitaan. Mutta Jehovan Todistajilla on havaittava antipatioita itse opiskelemista kohtaan. Opiskeleminen ei ehkä ole kiellettyä, mutta siinä on heille selvästi jotain epäilyttävää.

Asioita joita Jumala vihaa.

Kristinuskon Jumala on kolmiyhteinen. Se tarkoittaa likimain sitä, että on:
Kostonhimoinen Isä, Naivi Poika ja Laiska Pyhä Henki. Naivius ja laiskuus ovat tietysti hyviä ominaisuuksia. Niihin liittyvillä jutuilla uskontoa puolustellaan. Asiat menevät leppoisasti. Minäkin pidän niitä hyvinä asioina.

Kuitenkin usein uskovaisten puheissa korostuu erilaiset asiat joita Jumala vihaa.

Koska en voi tietää Jumalan tahtoa, on minun luotettava hänen sanansaattajiinsa. Siispä kaikki mitä he sanovat Jumalan vihaavan on hyvä ottaa vakavasti. Kaikkia näitä olen joko suoraan puheena kuullut tai epäsuoraan jostain lukenut Jumalan vihaavan. Varmuuden vuoksi kaikki nämä ovat tietenkin kristityksi itseään kutsuvien ja kristittyinä itseään pitävien sanoja. Joidenkin asioiden ymmärtämiseksi on tärkeää, että Jumala vihaa kaikkea mitä kutsutaan synniksi. Sekä sitä joka estää hänen armonsa. :

Näiden puheiden pohjalta Jumala vihaa suunnilleen kaikkea. Esimerkiksi Jumala toisten mielestä vihaa homoseksuaalisia. Jumala vihaa homoseksuaaleja heti jos tämä harrastaa peppuseksiä. Jumala vihaa kaikkia joilla on HI -virus (sen on sanottu olevan Jumalan lähettämä rangaistus epäsiveellisille, eikä hän rankaise suotta.) Jumala vihaa kaikkia eikristittyjä. Ateisteja, evoluutikoita, darwinisteja. Heitä Jumala vihaa. Samoin kuin rahan perässä juoksijoita. Kirjanoppineita Jumala vihaa. Harry Potteria Jumala vihaa. Ja tämän fanittaminen on saatananpalvontaa, joten sitäkin Jumala vihaa. Jumala vihaa okkultismiin viittaavia roolipelaajien noppia. Jumala vihaa kauhuelokuvia. Jumala vihaa Hollywoodin levittämää naiskuvaa. Roolipelaajia Jumala vihaa. Hindulaisia Jumala vihaa. Jumala vihaa Hare Krishnoja. Jumala vihaa buddhalaisia. Jumala vihaa Darwinia. Islamilaisia Jumala vihaa erityisesti. Jehovan Todistajia Jumala vihaa koska nämä vääristävät hänen sanaansa. Viagraa ja seksileluja Jumala vihaa. Jumala vihaa niitä jotka katsovat naisia himoiten. Animen katsojaa Jumala vihaa. Jumala vihaa niitä jotka eivät usko kummitusten olevan demonisia voimia. Irakin sotaan menemättömyyttä Jumala vihaa. Seksiä ennen avioliittoa Jumala vihaa. Seksiä avioliiton ulkopuolella Jumala vihaa. Jumala vihaa monen naisen tai miehen kanssa naimisiin menemistä. Jumala vihaa avoliittoa. Jumala vihaa avaruusolentoihin uskovia, koska nämä eivät ymmärrä palvovansa demoneja. Jumala vihaa kaikkia seksiasentoja, paitsi yhtä. Kondomeja Jumala vihaa. Muinaisia roomalaisia Jumala vihaa. Jumala vihaa papilloomavirusrokotteita. Jumala vihaa liikaa koristautumista. Itsetyydytystä Jumala vihaa. Jumala vihaa siemenen maahan vuodattamista. Sukuelinonnettomuuksiin joutuneita Jumala vihaa (Tämä on kuulemma peräti Raamatussa). Abortin tekoa Jumala vihaa. Jumala vihaa sitä että ei syö lautasta tyhjäksi. Jumala vihaa pornoa. Jumala vihaa myös jokaista syntynyttä ihmistä perisynnin vuoksi, muutenhan armoa ei tarvittaisi. Jumala vihaa niitä jotka palvovat pyhimyksiä. Jumala vihaa YK:ta. Jumala vihaa niitä jotka eivät ota pyhimyksiä vakavasti. Jumala vihaa menestysteologiaa. Jumala vihaa uhkapelejä. Jumala vihaa verensiirtoja. Jumala vihaa tanssiaisissa käymistä. Jumala vihaa lesboja. Jumala vihaa verilettuja. Jumala vihaa huijareita. Syntymäpäiväm viettämistä Jumala vihaa. Jumala vihaa niitä jotka pitävät leiviskänsä itsellään eivätkä käännytä muita. Jumala vihaa tatuointeja. Jumala vihaa kiistelyä. Jumala vihaa valehtelemista. Jumala vihaa kommunisteja. Noitia Jumala vihaa. Jumala vihaa "Jumalaa - Humalaa" fraasin hokemista. Horoskooppeja Jumala vihaa. Jumala vihaa epäamerikkalaisuutta. Jumala vihaa kaikkea kreationismin moittimista, koska ollessaan asiallistakin se ehkä kyseenalaistaa jonkun uskon. Jumala vihaa s -kirjaimen suhauttelua kirkossa. Jumala vihaa pakanallisia amuletteja, vaikka näitä pidettäisiin vain koruina. Jumala vihaa alkoholia. Jumala vihaa sadomasokismia. Jumala vihaa kapitalisteja. Pasianssinpeluuta Jumala vihaa. Jumala vihaa naisten ympärileikkausta. Jumala vihaa niitä jotka eivät ripittäydy. Jumala vihaa filistealaisia. Murhaajia Jumala vihaa. Niitä jotka ajattelevat tappamista ovat murhaajia, joten Jumaal vihaa heitäkin. Jumala vihaa spiritismin pelaamista. Jumala vihaa feministejä. Jumala vihaa niitä jotka kritisoivat juutalaisia. Jumala vihaa niitä jotka väittelevät uskonnosta, koska siinä asetetaan toisen usko vaaraan. Jumala vihaa vääriä profeettoja. Jumala vihaa sotaan lähteviä sotilaita. Jumala vihaa ryöstäjiä. Jumala vihaa niitä jotka eivät puolusta Isänmaataan. Lentävää Spagettihirviötä Jumala vihaa. Jumala vihaa huumeita. Tanssimista Jumala vihaa. Rokkia Jumala vihaa. Jumala vihaa uskonnosta leikin laskemista. Jumala vihaa Obamaa. Jumala vihaa liberaaleja. Jumala vihaa moppitukkia. "Lättähattuja" Jumala vihaa myös. Jumala vihaa transvestiitteja. Jumala vihaa Wikipedian pitäjiä. RAP -musiikkia Jumala vihaa. Ja ennen kaikkea Jumala vihaa sitä, joka varasti sukulaiseni polkupyörän 1970 -luvulla ; on Taattua että siitäkin tulee rangaistus.

Eikä tässä ollut edes kaikki mitä Jumala vihaa. En yksinkertaisesti jaksa muistaa kaikkea.

Antakaa tilaa Rakkaudelliselle Jumalalle, joka opettaa olemaan vihaamatta! Olennaisinta tässä listassa oli tietenkin se, että harva uskovainen ihminen uskoo edes puoliin noista Jumalan vihaamista asioista. Ja varmasti kaikki ateistitkin kannattavat joitain noita asioita, joita tuossa vihataan. Silti uskonto ilmenee useimmiten juuri moitteena muille. Kai tässä halutaan opastaa ihmisiä ihan oikeasti hyvällä sydämellä. Mutta lopputuloksena on se, että Jumala näyttää vihaavan suunnilleen kaikkea. Luulen että tämä ei ole tarkoitus. Joten joidenkin kannattaisi ehkä ihan itsensä takia miettiä sanomisiaan.

Pala kakkua. Tai kangasta.

Torinon käärinliinat ovat kuuluisat. Niissä on Jeesuksen kuva. Minäkin olen kuullut kuinka sitä olisi mahdotonta tehdä. Edes nykytekniikalla, saati sitten vanhan ajan menetelmillä. Ajoittamisessa on ilmeisesti jotain kiistaa. Se on ajoitettu jonnekin 1300 -luvulle. Mutta radiohiiliajoitus ei ilmeisesti uskovaisia kannattajia, luultavasti kreationistisesti suuntautuneita, vakuuta. Tai sitten kangasta oli otettu vääristä paikoista.

Nyt se on kuitenkin tehty uudestaan. Tutkijat käyttivät keskiaikaisia menetelmiä ja saivat toisinnettua sen. Asiasta uutisoi jopa YLE, mikä tietysti kertoo siitä että takana on ateistien salajuoni. Sillä YLE on "stalinistimedia". (Vai mitä se oli.) Lainaan kuitenkin tätä Saatanallista lähdettä. Koska minulla ei ole mitään kunniaa.

"Pavian yliopiston kemian professorin Luigi Garlaschellin mukaan uudet tulokset osoittavat, että värjäymä oli tehtävissä helposti ja halvalla. Liinan epäilijät ovat aiemmin arvelleet, että väärentäjän tarkoituksena oli ilmeisesti vauhdittaa pyhäinjäännöskauppaa.

Tutkijaryhmä valitsi kankaaksi keskiaikaiseen tapaan kudotun pellavan, jota vanhennettiin kuumentamalla ja pesemällä. Kangas levitettiin koehenkilön ylle, ja hänen naamiolla suojattuja kasvojaan hierottiin hapolla ja okralla, joka oli keskiajalla yleisesti käytetty väriaine.

Viikossa lopputulos muistutti Torinon käärinliinaa. Garlaschelli arvelee, että lopullinen seepian sävy syntyi vuosisatojen varrella liinan haalistuessa."

Minä haluan tuollaisen ihmeen kotiini. Paahtoleipäjeesuksen jos joku hapottaisi T -paitaan, niin varmasti lähettäisin osoitteeni että voisi postittaa! (Ideoita joululahjaksi.) Sellaisen ihmeen tekijä pitää julistaa ateaaksi kuoleman jälkeen.

Halpa deittiohje.

Kun puhutaan deittailusta, on tietenkin tärkeää sanoa oikeita asioita. Kontaktin saaminen toiseen on ensiarvoisen tärkeää. Karkeasti voidaan sanoa että älykkään kuvan antaminen itsestä, toisen kehuminen ja täsmälliset ja vain vähän epämääräiset asiat auttavat.

Tarkemmin sanoen selviää, mitkä haittaavat ja mitkä auttavat. Oudot lyhenteet, ja seksistinen kieli johtaa epäsuotuisiin asioihin. Outo kielenkäyttö ja slangi haittaavat, ne antavat epämiellyttävän kuvan.

Selvää on myös se, että ateismin mainitseminen tuo runsaasti lisää suosiota, paljon enemmän kuin kristittynä olemisen mainitseminen. Kiinnostuksen kohteet tuovat suosiota, vaikka ne olisivat jotain outoakin, kuten zombiet tai bändi.

Sen sijaan Jumalan mainitseminen vie tilin pakkasen puolelle. Allah ja Jeesus ovat vain hiukkasen kiinnostavia. Häviävät vertailussa Zeukselle.

Ihmiset ilmeisesti tietävät, että uskovaisen kanssa suhteessa on paitsi ihmisen oikeudet, myös ideologian oikeudet. Sitä pitäisi mennä naimisiin paitsi sen toisen ihmisen kanssa, myös Jumalan kanssa. Mukana on aina kolmas pyörä. Ja ehkä ateistit vain ovat kiinnostavia.

Siitä en tiedä, mutta minä olenkin vain viestintuoja.

Käskyjen rooli.

Pharyngulassa esiteltiin 10 käskyä.

On selvää että kymmenen käskyä sellaisinaan kuin ne esitetään ovat sellaisia että ateistit seuraavat niitä aika hyvin. Jopa sitä jossa kielletään muiden jumalien pitäminen. Ateistit eivät yleensä tapa, eivätkä varasta. Vieraissakäyminen on harvinaista, jne. Ja toisalta näihin pystyvät uskovaisetkin. Yleisesti ottaen kymmentä käskyä pidetään "aika hyvin".

Kuitenkin laeista pyörii myös "toiset versiot", jotka ovat "mahdottomia pitää". Silloin rikoksista tehdään ulkoisen toimen sijasta ajatusrikoksia. Silloin haureus on sitä että kokee jonkun muunkin naisen kuin omansa hyvän näköisenä. Silloin uskon epäily hetkenkin on rike. Silloin mieliteko kaupassa on rikos. Vihaaminen muuttuu murhaamiseksi

Silloin uskovaisetkaan eivät noudata näitä lakeja. Eivätkä ateistit. Ei kukaan ihminen. Silloin jokainen on rikollinen.

Ongelmana tässä on tietysti "sinisilmäinen jääkarhu". Kun meitä käsketään olla ajattelematta sellaista, me ajattelemme sitä. Toisekseen meille tulee se, että emme hallitse mielijohteitamme, mutta tekojamme ja asioiden hautomista voimme hallita. Siveän ja epäsiveän käytöksen välillä on siis ensisijassa se, että siveät eivät tottele halujaan. Ja jos tulee heikko hetki eivät rupea purkamaan sitä fantasiointiin aiheesta vaan tekevät jotain muuta. Osa heistä tietysti myös "kärvistelee", jolloin he miettivät asiaa koko ajan ja kieltäytyvät sen ulkoisesta toiminnasta. Silloin ajatusrikos on kuitenkin koko ajan läsnä. Eli ajatusrikostasolla he tekevät koko ajan syntiä.

Tälläiset määrittelyt tekevät koko moraalin aivan turhaksi. Niiden ideanahan on vain sanoa että kaikki uskovat ovat syntisiä ja pahoja, kuten muutkin. Silloin korostuu vain ideologinen paremmuus, joka ei enää liity mitenkään siihen miten ihmiset ajattelevat ja toimivat. Uskolla pelastutaan.

Silloin normit eivät suojaa yhteisöä, eivätkä estä pahoja tekoja tapahtumasta. Ne eivät ohjaa uskovaa, koska niitä on alkujaankin mahdoton pitää. Kun käsky on ajatusrikostasolla, ne vain tekevät kaikista syyllisiä. Tällöin erottava tekijä Helvetin ja Taivaan välillä ei olekaan tekemiset ja ajatukset, vaan ideologia jota seuraa. Tämä taas muuttaa etiikan pelkäksi uskonnonvakaumukseksi.

Poliisivaltion ja pahimpien diktatuurien tunnusmerkkihän on se, että kaikki asukkaat määritellään rikollisiksi, asettamalla sopivat rikokset ja niiden sisällön. Sitten kaikkia ei rangaistakaan, vaan hyvän ja huonon kansalaisen erottaa esimerkiksi se, totteleeko kuuliaisesti Arvon Diktaattoria vai ei. Tällöin lainsäädäntö ei enää olekaan se, joka valvoo toimintaa ja jonka kautta rangaistus tapahtuu. Mutta kun kristinuskossa ajetaan ihmisten toimesta samanlaisia ehdotelmia, tätä pidetään ihan OK -juttuna. Mielestäni ajatusrikos on ajatusrikos. Ja niitä tekevä taho ei ole hyvä vaan paha. Jos siis kristittyjen Jumala tekee niitä, sen pahempi kristittyjen Jumalalle.

Uskovaiset yrittävät toki kiertää tätä. Mutta silloin käskyt ovat yht'äkkiä vain ulkoisessa muodossa : Ei enää puhuta siitä miten pienikin ajatustason hairahdus on synti, vaan aletaan puhumaan siitä miten tekoja voidaan jättää tekemättä konkreettisesti. Tai sitten asiasta siirrytään armosta puhumiseen, eikä asiasta siirrytä siihen miten kyseessä on poliisivaltionkaltainen etiikkajärjestelmä. Näyttääkin siltä että näiden lakien luonne ei olekaan yksiselitteinen, vaan se vaihtuu aina sen mukaan miten se sattuu sopimaan julistuksellisiin tavoitteisiin. Tämä taas tarkoittaa vain sitä että ainakaan käytännössä uskovaisilla ei ole mitään järjestelmää. Kymmenellä käskyllä ei ole roolia, se on vain jokin palikka johon viittaamalla voidaan tukea eri asioita. Se, että käskyt esitetään eri paikoissa keskenään ristiriitaisilla tavoilla, ei tietenkään merkitse mitään. Kyseesähän on julistus, käännytys.

Ehdottoman miltei varmasti ei loukkaavaa.

Internetissä on sellainen ihana peli kuin Faith-Fighter. Kuten kaikki lukutaitoiset osaavat lukea sen mainoksesta, sen ei ole tarkoitus loukata mitään uskontoa. Sen sijaan sillä yritetään nostaa esiin sitä, miten eri uskonnot ovat oikeutuksena joilla oikeutetaan konflikteja.

Mukana on erityinen varoituskyltti. Pelätäänkö pelin loukkaanvan erikoisesti Hinduja? Niin että Ganesha olisi? Islamilaisia varoittavat. Pelissä kun on Muhammadin kuva. Pelistä tarjotaan erikseen sensuroitu versio, jotta tätä loukkausta ei tulisi.

Peliä pelanneena voin sanoa että Muhammad ns. "Kick Ass"! Kristittyjen Jumala on aika Jees. Lihaksikas ja tehokkaita tekniikoita.

Minä luulen että tämä peli on tehty sitä varten, että se saa ihmiset nauramaan ja pelaamaan peliä jossa on jumalia. Jumalat ovat siis jälleen keinotekoinen väline jolla ohjataan ihmisiä tekemään jotain tiettyjä asioita.

Ihmeparanemisen rakenne.

Olipa kerran pastori. Hän kertoi kaikille sairastavansa tappavaa syöpää. Hän teki jopa laulun, jolla valoi toivoa sairaille. Hänen vanhempansakin olivat hyviä uskovaisia, kirkon perustaneita. Nyt hänellä ei enää ole syöpää.

Kaikki nämä ovat faktoja, joten ihmeparanemiset on todistettu. Ai, voin antaa nimenkin. En osaa kirjoittaa sitä, mutta Copy-Paste onneksi toimii : Hänen nimensä on Michael Guglielmucci.

Sääli vain, että hän on patologinen valehtelija.

Mitä kuitenkin opimme tästä? Helpon tapa suorittaa ihmeparantuminen on se, että ei oel alkujaankaan kipeä! Joku voisi sanoa että opimme jotain muutakin, luottamuksesta ja uskottavuudesta, kymmenestä käskystä ja ties mistä. Mutta mitään uutta emme oppineet tästä.

Nunnat ja munkit.

Ehkäisy on murha. Älkää kysykö tätä minulta vaan Katolilaisilta. Ehkäisyssä tuhotaan potentiaalinen ihminen. Samantapaista perustelua käytetään abortista. Ei se tietoisuus vaan se, mitä voisi tulla. Katolilaiset vain soveltavat sitä kaikkalla, eikä vain yksityiskohdassa.

Erikoisinta on tietysti se, että katolisten pyhät miehet ja naiset kaikesta huolimatta elävät selibaatissa. Ainakin jos ovat oikeaoppisia. Ja se on se, mitä minä en ymmärrä.

Ajankohtainen?

Osa uskovaisista ovat niitä jotka ovat aina huolissaan ties mistä. Osa tietenkin uskoo, että mikään ei tuhoa maailmaa. Siksi moni uskova ei pidä ilmastonmuutoksestakaan. Jumala on luvannut olla tuhoamatta, joten tuhoa ei tule.

Mutta tällä kertaa nostan esiin sellaisen huolestuneen. Aiheena ovat tietenkin nais - seksi -robotit. Vaarana on kuulemma se, että jos onnistumme luomaan seksi -androidin, joka näyttää naiselta, ajaudumme sukupuuttoon. Koska kaikki toiminta on tehty jotta tehtäisiin vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen.

Tämä on sinänsä mielenkiintoinen esitys, koska se ensinnäkin kertoo kovasti siitä, mitä liikkuu niiden ihmisten päässä jotka ottavat esityksen tosissaan. Tietenkin se kertoo myös jotain heidän naiskuvastaan ja mieskuvastaan : Sitähän ollaan huolissaan naisroboteista. Huolen aiheena ei ole naiset.
* Naiskuva, mikä on naisen rooli. Tässä joko odotetaan että ihanteellinen nainen on hiljainen, kuuliainen ja kaikkea muuta. Toki ymmärrän tämän koska ihanteellinen kristillinen nainenhan on juuri tämänkaltainen. Voisi tästä miettiä sitäkin, miten hyvänä ja laadukkaana kristillisiltä naisilta sujuu nämä asiat, jos laatu on korvattavissa roboteilla. Mutta jos ne robotit vain ovat aivan älyttömän hyviä. Olkaamme reiluja.
* Mieskuvan kautta miettien näyttää siltä että naiset eivät ole hormoniensa ohjaamia, vaan sen sijaan miehet ajattelevat vain yhdellä asialla. Ja ehkä miehet eivät voi kuvitella häviävänsä roboteille tässä asiassa. Mutta oletetaan että ne robotit ovat vain aivan älyttömän huonoja. Olkaamme reiluja.

Sitä voisi tietysti miettiä että pitäisikö miehistä ollakaan niin huolissaan. Yksi mies joka ei pidä roboteista voi kyllä auttaa montaa naista tässä asiassa.

Mielestäni molemmat eivät ihan toteudu. Tosin ihmettelen sitä, että nykyisinkin on ihan hyvää tavaraa saatavilla alan liikkeistä. Ehkäisyä ja aborttejakin saa, ja silti ihmissuku ei ole sammunut.
Ja uskonnoissakin liikkuu näkemyksiä joissa kaikkea seksiin liittyvää pahana, likaisena ja syntisenä. Ei ole tehonnut. Päin vastoin, mitä uskonnollisempi, sitä teiniraskaampi.

Googlehitman.

Ateistisen ja varmaan muunkinlaisen blogin pidossa törmää erikoisiin asioihin. Ehkä kiusallisin on mainostaminen.

Tässä blogissa tämä on näkynyt muutamalla tavalla. Esimerkiksi jostain muuten harvinaisesta aiheista on puhuttu hieman ennen jotain uskovaisten tilaisuutta, jossa on juuri tämän aiheen juttuja. Uusin liittyy tietysti Karjalan Teologisen Seuran "The Jesus Seminariin", jossa Robert J. Miller kertoo historiallisesta Jeesuksesta. Nämä erottaa mainostamiseksi siitä että ne tulevat ennen tälläistä tilaisuutta. Jälkeenpäin innostuneena selittäminen on tietenkin eri asia. Sehän on "normaalimpaa".

Tämän tyyppiseen olen kuitenkin suhtautunut melko positiivisesti. Kunhan ne eivät ole suoraan "tässä ilmoittautumislomake ja ilmoitus tapahtumasta". Jos niissä nostetaan esiin aihe, joka ei viittaa itse tapahtumaan, ja joku kiinnostuu ja vaikka googlaa lisää aiheesta ja tietää että "kas, siitä on seminaari", niin mikä ettei? Onhan tässä tietysti sekin, että uskova voi vahingossakin kertoa asioista ennen. Ei kai sitä voida tehdä kiellettyjä aiheita sen perusteella että "on tulossa pian seminaari aiheesta". Ei kai kukaa uskovakaan ihan kaikkia näitä seuraa.

Toinen, paljon ärsyttävämpi promootiotapa on myös yleisempi. Sitä kutsutaan nimellä "linkflood". Siinä on ideana se, että esitetään joko lyhyellä rivillä linkki johonkin sivuun, tai sitten sitä alustetaan copy-pastella sivuun liittyen. Näihin ei yleensä kommentoida takaisi, olen testannut. Tämänkaltainen mainostaminen tietenkin lisää linkatun sivun googlestatusta. Ja sori vaan, tämä blogi ei ole sitä varten että tämänkaltaista tehdään.

Menkää kanssauskovaistenne sivuille linkkisotimaan. En minäkään käy koskaan edes reagoimasa uskovaisten blogeihin paikan päälle. Sillä minusta peruskunnioitukseen kuuluu se, että "kirkko saa olla kadulla, mutta sinne ei saa pakottaa". Sama koskee tietysti tätäkin paikkaa. Päiviö Latvushan kävi täällä moittimassa sitä miten tämäkin blogi on julkinen paikka. Mielestäni olennainen ero ei ole "vapaa lupa tulla" vaan jokin ihan muu. Tänne voi tulla jos kiinnostaa, eikä mitään mainostamista uskovaisten sivulle tule. Minun kommentteja saa vain ateistejen paikoista. Jos käyn uskovaisten sivuilla kommentoimassa, pyrin kehumaan. (Esimerkiksi "Count Up" -blogissa on joitakin tämänkaltaisia kehujani.) Tänne taas kasaan kriittisemmät kannanotot. Koska tämä on ennen kaikkea ateismiblogi.

Valitettavasti kaikki eivät noudata tätä periaatetta, eivätkä katso että "toimin niin kuin toivon minua kohdeltavan". He eivät ymmärrä että on yksinkertaisesti epäkunnioittavaa mainostaa ja kasvattaa googlestatusta sellaisissa paikoissa jotka vastustavat jotain asiaa. Eihän siveysblogeissakaan olisi asiallista mainostaa pornografian promootiomainoksia. Sen pitäisi sanoa jo yleinen hyvän tavan käsitys. Moni uskovainenkin ymmärtää tämän. Osa taas ei. He lienevät juuri niitä joilta hyvät tavat ovat hukassa, ja joita tämä blogi keskittyy ruotimaan.

Nämä linkkimainostajat ovat viime aikoina yleistyneet ja ne pakottavat miettimään sitä, pitäisikö viestien ennakkosensuuri jälleen laittaa päälle. Nyt sitä ei ole vähään aikaan tarvittu (Sehän oli vähän aikaa päällä hieman samasta syystä. Saatiin pornomainoksia. Tosin jos minä saan valita, niin mieluummin porno kuin joku uskonnollinen paikka.)

Ateistit ei ymmärrä?

Tämän päivän "Metro" -lehdessä oli kommenttia jossa vihjattiin sitä kuinka eräs ei erottanut uskontoa ja uskovaa toisistaan. Mukana oli maininta säälistä tätä asiaa kohtaan.

Minusta jaottelut on helppo tehdä.
* Uskonto on ideologia.
* Uskova on se, joka seuraa ideologiaa.
* Usko on se tunne joka saa uskovan seuraamaan ideologiaa.
* Kirkko on se instituutio joka yrittää saada ihmiset seuraamaan ideologiaa, ottaa ikään kuin uskonnon työn, mutta ulkopuolelta.
* Julistaminen on sitä kun uskova ottaa käännyttäjän roolin. Tässä hän ottaa instituution edustamistyön kontolleen. Julistaja on kirkko. Tosin sillä erolla että instituutio pyrkii hallitsemaan omaa piiriä (jossa on jotain järkeä), käännyttäjä yrittää hallita eiuskovia (jossa taas ei ole.)

Mielestäni usein uskovaiset viittaavat erottelukyvyttömyyteen, mutta he itse eivät kykene erottamaan että milloin puhutaan instituutiosta ja milloin ideologiasta. Ideologian ei tarvitse olla instituutio. Mutta uskovaa ei ole ilman ideologiaa. Sillä uskolla on aina uskon kohde. Esimerkiksi väite "Jumala on olemassa". Eikä Jumalakaan ole mitä tahansa, vaan siihen liitetään uskonnosta riippuvia elementtejä. "Rakastava", "Kuollut syntien vuoksi"... Esimerkiksi voidaan sanoa että ja jos et seuraa noita et ole kristitty. Sinulla voi olla jokin toinen Jumala, mutta et ole kristitty. Toisin sanoen kristityllä uskovalla on ideologia seurasipa hän instituutiota tai ei.

Tätä yritetään tietysti kiertää korostamalla ideologiaa. Tällöin puhutaan "tosiuskovaisista" ja "rooliuskovaisista". Ja etsitään ideologisia perusteita sille miksi "rooliuskovat" noitia polttaessaan eivät seuraa oikeaa ideologiaa. Tässä usein korostetaan instituution roolia uskon puutteen sisällä. Mutta se ei silti lakkaa seuraamasta uskontoa. Kumpikin seuraa uskontoa eri tavalla.

Raamatun jätit ja UFO:t

Exotheology on mielenkiintoinen aihe, siinä uskonnot katsotaan avaruusolentojen vierailujen seurauksiksi. Toinen tulkinta aiheesta on tietenkin se,että UFO:t ovat joko Saatanan juoni tai sitten vierailijat ovatkin toisesta ulottuvuudesta, jossa esimerkiksi Jumala ja tuonpuoleisuus on.

On toki mielenkiintoista miten uskovaiset eivät ole osoittaneet että miten heidän Jumalansa oikeasti ja testatusti eroasi tietojen mukaan avaruusolennoista. Tätä voisi kuitenkin pitää "minimiasiana". Jos Jumala on avaruuden matkalainen, mitä hittoa se etiikka ja kirkossakäynti ja rukoilu muka liittyy mihinkään? Jos me käytäisiin kuussa, ja siellä olisi kuumiehiä, tuskin se hirveästi auttaisi kuumiehiä. Mutta astronautteja naurattaisi. Sillä tottakai meillä on tietoa Jumalasta. Oikein kokeellista. Sen verran todistettuksi sitä usein esitetään. Niin todistettuna että ateismikin on aina vain tyhmyyttä ja puupäisyyttä.

Minun on kuitenkin vaikea uskoa näkemyksiin joissa avaruusolentoja pidetään ikään kuin todistettuna ilmiönä joka ylipäätään vaatii mitään selittämistä. Mutta ehkä takana onkin vain se, että UFO ja uskovaisuus ovat hyvinkin samanlaisia ilmiöitä, ja niiden todistelut ovat niin samanlaisia että kun uskova ottaa yhden, on vain johtonmukaista ottaa toisetkin vakavasti. Ja kun "pienet vihreät miehet" yhdistetään Raamatun Nefileihin ja vaimoksiottamisiin, on yhteys tietenkin siinä. Minun in esimerkiksi vaikeaa nähdä miten tämä eroaa muista Raamatun kertomusten tulkinnasta. Ei Jeesuksen ristiinnaulitsemistakaan osoiteta yliluonnolliseksi, vaan riittää joku historiallinen referenssi ja päälle sidottu todistamaton satu, väite silminnäkijöistä. Joiden kertomuksen oikeudellisuutta ei voida mitenkään tarkistaa.

Sama koskenee vastustuksen kohdalla myös ateisteja.

Miten voittaja määräytyy?

Uskovaisten kanssa keskustellessa erimielisellä on vain yksi rooli. Olla väärässä. Loppu on vain sitä, miten hän on väärässä.

Jos ateisti saa "kritiikkiä" johon hän ei reagoi, se tarkoittaa että uskovainen on voittanut. Ateistia "pelottaa", eikä "hän osaa" vastata. Sitten jos siihen vastataan, kyseessä on "epäkunnioitus", ja se että "ateisti vastustaa Jumalaa ja vihaa sitä, koska ei muuten vastaisi". Se, että vastaa tarkoittaa että uskovaisuus ja sen jutut pitäisi ottaa vakavasti.

Etenkään kun peli rakennetaan aina uskovaisen ehdoilla. "Kruuna, uskova voittaa, klaava ateisti häviää" -meiningillä. Kun ateistille ei anneta mahdollisuuksia, ei kyseessä ole edes mikään kilpa. Mutta kaikille lieneekin itsestäänselvää että uskovaiset eivät halua keskustella vaan ainoastaan julistaa. Se kun on heistä eettistä pelastamista, jossa ei itse antauduta "avannon vaaroille".

Minä en edes ymmärrä miksi ateistin täytyisi osata Veda -kirjat jotta voisi olla uskomatta niihin. Sama koskee tietysti Raamattua. Ateistit ovatkin siitä erikoinen ryhmä että heidän oletetaan puolustavan olemassaoloaan koko ajan ja kaikkialla. Ja jos peliin lähdet, niin yhtä uskovaisen kommenttia ja kritisointia vastaan ilmestyy miljoona uutta. Ja kaikkiin pitäisi reagoida. En näe tarpeelliseksi. Jos Jumala on, hän varmasti osaa itse henkilökohtaisesti tulla näyttäytymään. Uskovaisten olemassaolosta ei minullakaan ole erimielisyyksiä.

Entä jos sanon "Olen ateisti koska laki sallii sen, ja meillä on mielipiteenvapaus?" Se ei riitä. Sillä ateisti on uskovaiselle vain ja ainoastaan jokin ihme argumentin esittäjä ja kritiikin kohde.

Historialliset tarinat todistavat Jumalan? RLY?

Yhdestä ketjusta voi näköjään saada komiikkaa useampaan yksittäiseen blogaukseen.

Tässä otan esiin T I M:än. Hänen argumenttinsa on että Raamattu on luotettava. Hän aloittaa sen alentamalla ja moittimalla keskustelukumppaninsa itsensä alemmas auktoriteetissa, mutta jatkaa tämän reippaan "olet tyhmä, minä parempi" -ylväilyn jälkeen varsinaisella asialla.

"Jo puhtaasti historiallisilla argumenteilla eräät tutkijat uskovat vaikka Jeesuksen historialliseen ylösnousemukseen."

Tämä argumenttihan on tuttu lähes kaikille ateisteille. Siihen liittyvät elementit tulevat T I M:än esittämänä hyvin esiin. Hän on varmaan tosi paljon teologiaan tutustunut. Minä en ole tutustunut yhtä moniin Jumaliin, mutta teenkin toisen strategian. Miten ateisti voi olla rationaalinen ateisti, vaikka nuo väitteet historiallisen tutkimuksen mukaan olisivatkin tunnettuja.

"Ensiksi, uskonnollis-historiallisen paralellismin väitteet (Jeesus on muista uskonnoista kopioitu myytti) on yleisesti hylätty Jeesus-tutkimuksen parissa jo pitkän aikaa."

Tässä olennaista on tarinoiden siirto. Kuitenkin voidaan kysyä että kuinka relevantti tämä asia on Jumalan ylösnousemuksen todistamisen kannalta. Jos Raamattu on autenttinen satu, onko se todenmukaisempi satu, kuin jokin kopioitu ja muokattu satu? Tämähän kertoo siitä että joku on luonut uudenlaisen Jumalan, jonkin jota "varhaisimmat ihmiset" eivät tunne. T I M tuo esille siitä hauskaa tavaraa, että olen törmännyt myös uskovaisiin jotka kiven kovaan väittävät miten ensimmäisetkin ja vanhimmatkin uskonnot olivat kristinuskoa sisältäviä. Tämä jälkimmäinenhän olisi ymmärrettävissä koska Raamatun mukaan Aatami ja Eeva tiesivät Jumalan. He tekivät syntiä mutta eivät uskoneet vääränlaiseen Jumalaan. Nooa ja kumppanit olivat ainuita selvinneitä, ja heillä oli tietty, oikea Jumala. Uskonnon perinne ei ole katkennut, joten järjen mukaan muiden kuin Juutalaisten uskontojen pitäisi olla nuorempia.

Tosin minusta kopiointi tai autenttisuus kertoo vain siitä, onko tarinankertoja ollut luova vai ei. Uuden uskonnon kehittäminen ei ole todemman Jumalan tekemistä kuin muidenkaltaisten Jumalien kehittäminen.

"Toiseksi, kristinusko on sikäli erottuva muista, että se on historiallinen uskonto. Siinä historiaa ja teologiaa ei vain voi erottaa toisistaan. Joko Jeesus nousi kuolleista noin vuonna 30jKr Jerusalemissa, tai ei. Nämä tapahtumat on kuitenkin talletettu niin hyvin historian lehdille, että niitä on voitu tutkia tieteellisesti jo pitkän aikaan. Ajattele nyt: uskonnon pääväittämää tutkitaan tieteen piirissä paljon. Mikään muu uskonto (islam, hindulaisuus, buddhalaisuus) ei mahdollista tätä, koska niissä ei ole mitään historiallista ydintä, jota voitaisiin tutkia. UT:ta on tutkittu jo yli 200 vuotta altistaen se kaikenlaiselle kritiikille."

Tosiasiassa syynä on myös ikä ja kirjoitustaito. Historiaan sitominen ei tee uskonnosta "todistettua". Itse asiassa monet nuoremmat uskonnot ovat tälläisiä, joissa on ihan päivämääriäkin. Perustajat tunnetaan, heidän elämänvaiheensa tunnetaan. Carlos Castanedan kuolemakin on shamaanien piirissä selitetty todisteeksi hänen ylemmälle tasolle nousemisestaan. Heistä tämä tukee koko heidän shamanistista näkemystään. Onnistuminen inspiroi.

Ja toisaalta: esimerkiksi Islaminuskoinen voi ihan täysin väittää että heidän uskonsa on Historiaan Sidottu, koska Muhammad joko tiettynä päivänä meni tekemään matkan tai ei mennyt. Jos tämä matka voidaan osoittaa historiallisesti, se ei todista että Muhammad tapasi Enkelin aavikolla. Samoin Siddharta Gautaman, eli Buddhan, elämästä tiedetään asioita, ja siihen saadaan jopa vuosilukuja. Tämä ei tietenkään todista pääväitettä. Itse asiassa "historiallisen todistamisen" -tyypit tekevät aina saman perusvirheen. Kristinuskon pääväittämä ei ole "Jeesus oli historiallinen henkilö joka ristiinnaulittiin vuonna 31". Ja juuri tämä taas on se, jota historia tutkii. Pääväite, eli kuolleista herääminen, ei ole historiallisesti todistettu tapahtuma.

Toisaalta yhteensopivuus historiaan voidaan rakentaa melko helpoilla kikoilla. Esimerkiksi nykylehdistöstä saa aineistot tukemaan ties mitä uskontoja. Syynä on tietenkin se, että kun vaikka tulee tsunami, uskovaiset tulkitsevat sen kirjoituksissaan Jumalalliseksi kostoksi. "Historiaihmeen" kannattajilla käy niin että kun tämä lehtileike menisi historiaan, ja siinä on päivämääriä jolloin tuhotulva on tapahtunut, se tarkoittaisi että tulevaisuudessa tutkija - joka tieteellä onnistuu todistamaan tsunamin todella tapahtuneen sinä päivänä kun leikkeessä on väitetty - olisi todella joutuva miettimään myös että tuon Jumalallisen kostonkin olisi oltava reaalinen. Ehkä juutalaisilla ja alkukristityillä oli samankaltainen tapa. Eli historian aidot tapahtumat sidottiin tapahtumiin ja tuotiin niille "uskottavuuden tuntua". Se sopisi ainakin ajan henkeen : On muistettava että julistusta tehtiin kreikassa. Kreikassa taas oltiin "filosofisia" tässä kohden.

Sitten mennään erikoiseen esoteriaan, joka on kaikesta ennustusroskasta tuttua. Teelehdistä astrologiaan tämä on se, mitä sovelletaan. "Kolmanneksi, VT ennustaa yksityiskohtaisesti (yli 300) Jeesuksen elämän satoja vuosia ennen." Tosiasiassa Raamatussa ei satoja vuosia ennen ennustettu että vuonna 31 Jeesus naulitaan ristille. Oli jotain symboliikkaa, joka tulkittiin eri tavalla. Itse en ole vielä kohdannut sellaista uskontoa, joka ei esittäisi että sen ennusteet eivät olisi toteutuneet. Nostradamuksen viesteistä lähtien tätä esitetään laajasti. Urantia -kirjan kannattajista se on tehnyt jopa tieteellisiä ennusteita. Samalla "monitulkintainen symboli tarkennetaan jälkikäteen tapahtuneilla". Siksi kaikki tämänkaltaiset, jotka eivät ole eksakteja ennusteita, ainakin minun silmissä päin vastoin vievät uskottavuutta. Jos henkilö luottaa näihin, niin mitä on se tavara, jota hän ei luota (kunhan se vain tukee hänen ennakkokäsityksiään.)

Mukana on tietysti vielä yksi klisee:
"Vertailun avulla tutkijat uskovat nyt omaavansa noin 99%:sti tarkan version alkuperäisistä UT:n teksteistä. Ja se on lähes sama kuin mikä majailee hyllyissämme. Oikeasti, tästä aiheesta ei ole debattia, siksi onkin mieletöntä että Ehramin tasoinen asiantuntija kirjoittaa tuollaisen kirjan." Jos Harry Potteria kopioidaan niin että se on tarkka, tekeekö se siitä todemman? Se, että sitä on kopioitu auttaa tietysti tekemään historiallista tutkimusta. Se kirja joka on kotihyllyllä on oikotie tekemään historiallista tutkimusta esimerkiksi siitä aiheesta minkälaisiin asioihin ihmiset uskoivat Jesusalemissa vuonna 31. Tässä on tietysti kulttuuriyhteyksiä, jota voidaan käyttää historiassa.

Kuten voidaan käyttää hieroglyfejäkin. Tosin hieroglyfien kohdallakin mukana on propagandaa. Hieroglyfit eivät välttämättä ole muuttuneet yhtään olemassaolonsa aikana, ja ne ovat tätä kautta "tie historiaan". Ei niitä silti kirjaimellisena totuutena tarvitse pitää.

Kopiointi sellaisenaan ja tarkasti kertoo vain, että kirjaa on tarvittu paljon ja siitä on pidetty. Yksi syy voisi olla esimerkiksi se, että se on Uskonnon Pyhä Kirja, jonka muokkaaminen voisi olla jopa Jumalanpilkkaa ja vähintään vääristäisi koko Pelastuksen Sanoman. Se varmasti innostaisi kopioimaan huolellisesti. Sillä sitä kirjaa pidetään tärkeänä. Tämä taas on aivan eri asia kuin väittää että tarina olisi yhtä kuin faktuaalinen.

Onneksi totuuskin tulee lopulta. "Tietenkin se, että lopulta uskoo sen olevan paras mahdollinen selitys, vaatii uskon ihmeen mahdollisuuteen, mikä ei ole mikään ongelma, jos uskoo Jumalaan." Eli tämähän tarkoittaa sitä että aineisto ei itse asiassa vakuuta yhtään ketään. Sinun täytyy uskoa Jumalaan jotta uskot aineiston tukevan Jumalaa. Syynä on varmasti "hauska logiikkaleikki", joka minulle on opetettu. Jos minä saisin miljoonan blogaamisesta, se selittäisi miksi blogaan. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä että olisin tulossa miljonääriksi. Jotta voisi uskoa että tulen miljonääriksi, täytyisi ensin luottaa mesenaattiin. Ja tämän vuoksi historiantulkinta ei johda Jumalan todistamiseen. "Itse liha", Muhamamdin näkyjen yliluonnollisuus, Jeesuksen ylösnousemus, Castanedan hengen vapautuminen tai Buddhan näkemys valaistumisen maailmasta, jäävät koettelematta. Ne sidotaan aitoihin tapahtumiin.

Minulle kyllä jäi auki, miten tämä liitty ateistejen käännyttämiseen. Kun juttu kuitenkin tiivistyi siihen, miten ateistit käännytetään. Nyt selvitettiin vain, että miten jos olet Jumalaan pamahtanut, voit etsiä aineistoa joka ei ole ristiriidassa sen kanssa. Näyttää kuitenkin korostuvan se, että uskonto on aina ihmisiin luottamista. Aina on joku taho, joka on ihminen. Ihminen joka voi olla hullu, hallusinoida, erehtyä tai valehdella tai julistaa vallansaannin tai politikoinnin takia. Ja tämä henkilö voi esittää että hän on Jumala tai hän voi esittää saaneensa "jumalan innoittamana" jotain säkeitä. Ja ketjun luottamus on juuri yhtä suuri kuin tämän ihmisen luotettavuus.

Fundamentalistien aborttijumala.

Paholaisen asianajajalla oli viesti ohjeistuksesta, jolla yritetään käännyttää ateisteja..

Pääasiassa on bloggerin kommentti "Vanhan testamentin versio jumalolennosta on vastenmielinen -- En näet hyväksy kansanmurhia."

"Otto" aloitti "ovelasti" kyselemällä ateistejen kantoja: "Miksi et hyväksy kuolemantuomiota?" Hän sai vastauksen, jossa tuomion erehtyvyys oli tärkeässä asemassa. Kommentti päätyi tietämisen tapauksessakin luokkaan joka päätyi lauseeseen "senkin pohdinnan päättyvän negatiiviselle kannalle." Eli siltikään tappaminen ei olisi sallittua. Otto jatkaa tästä, toisen sanomaa huomioimatta että "Entä jos oletetaan että voimme olla varmoja sarjamurhaajan syyllisyydestä (niin kuin kaikkitietävä Jumala voisi olla)? Jos ihminen on murhannut erittäin väkivaltaisesti useita ihmisiä, eikö oikeustajusi jopa velvoittaisi teloittamaan?" Hän oln sitä mallia joka "kysyy vaikka vastataan". Jos vastaus on "EI", niin eikö se kerro vain siitä että kristityt voivat ovat julmempia ja murhanhimoisempia kuin ateistit? Ainakin joskus.

Kun kannanottja tarkennettiin, "Teloituksessa tavallaan alennutaan rikollisen tasolle. Toki ylväämpien sanojen saattelemana." päätyy Oton kommentointiin "Eli suljetulle osastolle pariksi sadaksi vuodeksi? Muiden vankien seassahan sarjamurhaaja saattaisi vaikka murhata jonkun pikkurikollisen, joten kuvittelisin sinun kannattavan suljettua osastoa. Eikös tällaisessa vapauden riistossa sitten "alennuta rikollisen tasolle" yhtä lailla?" Tämähän oli erikoista, koska nyt hän pisti kyselemättä kanannottoja joita ei ollut. Eli ilmeisesti hän keskustelee jonkun blogiketjun ulkopuolisen tahon kanssa. Sellainen joka ei sano mitä tuossa näkyvä teksti sanoo ja sanoo mitä tuossa oleva blogiketju ei sano. Uskaltaisin kuitenkin sanoa että ainakaan minusta "Ei".

Kostovaltiossa tapetaan murhaajia, mutta meillähän vankiloita pidetään aika sosiaalisinakin paikkoina. Mutta luulisin että jos tiedettäisiin ketkä vahingoittavat ketäkin vankia milloinkin, voitaisiin aina sopivaan paikkaan laittaa vartijat ja eristys. Ei tarvitsisi tehdä "kaikille kaikkialla kaiken aikaa" -ratkaisua. Joka voi vajavaisella tiedolla olla toimiva strategia, jos todella paha sarjamurhaaja on esimerkeissämme.

Sotimisen käytännön selityksen "Jostain löytyy ihmisiä jotka eivät kunnioita muuta kuin ladattua kivääriä ja he ovat valmiita noudattamaan isänmaallisia käskyjä vastapuolen valloittamiseen." johtaa siihen että Otto esittää että "hyväksyt ihmisten tappamisen ainakin ehkäisevänä ja suojelevana toimenpiteenä? Et kuitenkaan hyväksy sitä "jälkiehkäisynä", koska siinä alennutaan rikollisen tasolle? Vai onko se vain astetta pahempi kuin elinkautinen, mutta sotatilanteessa välttämätön kun sitä vihollisarmeijaa ei oikein voi sulkea suljetulle osastolle? Suljettu osasto tietysti ehkäisee ja suojelee tulevilta murhilta samalla tavoin kuin kuolemantuomiokin, mutta minkä takia ihmisen teloittaminen olisi enemmän väärin kuin ihmisen sulkeminen loppuelämäkseen suljetulle osastolle?" Entäpä jos sotatila onkin itsepuolustustila? Eihän sotarikollisiakaan yleensä teloiteta kun sota loppuu. Tässä kyseessä on jälleen arvailu, joka kertoo enemmän Oton kuin "Paholaisen Asianajajan" kannoista. Tämä onkin yleensä normaalia hihhulin kanssa keskustelua. Hän tietää mitä sanot, ei näe mitä sanot ja sitten moikaa hänen keksimänsä olkiukko. Kun hihhuli on väliin heittänyt kysymyksiä, joihin ei odota vastausta ja jos niihin tuleekin vastaus, hän valitsee niihin oman tulkintansa tai sovittaa sen siihen, kyseessä on hänestä aito keskustelu.

Sitten onkin pulun aika lentää kertomaan shakkipelistään.

Mitä Otto on tässä perustellut? Hän on oikeuttanut kansanmurhan, "kollektiivisena rangaistuksena" ja "ennaltaehkäisynä". Otetaan siis esiin Raamattu. "Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15:3)

Ja Jumalan omaa toimintaa kuvataan seuraavasti.

"Efraim on kukoistanut veljiensä joukossa, mutta Herra lähettää polttavan tuulen. Se nousee idästä, puhaltaa autiomaasta. Efraimin kaivot kuivuvat, lähteet ehtyvät. Kaikki aarteet ryöstetään, kaikki kalleudet viedään pois. Samaria joutuu tilille synneistään, se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. Sen miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki."
(Hoos. 13: 15-16)

Vanhan Testamentin Jumala näyttää harrastavan pakotettua aborttia. Tätä argumenttisarjaa täytyykin käyttää abortin Raamatullisuuteen vedoten. Ateistit ja muut eikristityt lienevät rinnastettavissa syntisiin Efraimilaisiin.

Laitan kuitenkin loppuun Oton oudoimman analogian.

"Perinteisen kristillisen käsityksen mukaanhan ihminen ei kuoltuaan lakkaa olemasta, vaan hän joutuu juurikin "suljetulle osastolle".Vai palautuuko "hyvien kansanmurhien" mahdottomuus sitten kuitenkin tuohon sylilasten tappamiseen, eli siihen että syytön menee syyllisen mukana?"

Tässähän yritetään perustella miten Jumalan tuomio kuoleman jälkeen on oikeudenmukainen, koska siinä tehdään kuten Paholaisen Asianajaja haluaa. Eli ei tapeta, vaan laitetaan eristykseen. Kuitenkin Helvetin liekit ovat kidutuslaitos. En tietenkään voi lukea Paholaisen Asianajajan ajatuksia, mutta olen melko varma että hän pitää kidutustuomiota vielä barbaarisempana kuin kuolemantuomiota. USA:ssahan ei kidutustuomiota omille kansalaisille tunneta. Tätä kautta ainakin minulle tulee sellainen olo, että Kristinuskon esittämät tarinat Jumalasta onkin, toisin kuin Otto yrittää juttuja väännellä, epäoikeudenmukaisuutta tukevia. Jumala joka kiduttaa on pahempi kuin Jumala joka vain tappaa. Sen sijaan Jumala joka pistää ateistit vankilakaltaisiin olosuhteisiin verorahoilla pelaamaan pleikkaria ja tekemään rekisterikilpiä. Se olisi sitten eri asia.

Nyt sen tiedän.

Vanha sanonta kertoo, että itse on viimeinen, joka huomaa että on vanha. Nyt tiedän olevani.

Kuvitellaan vaikka vanhaa maaseutuympäristöä. Siinä on varmasti eletty hyvää elämää. Vaikka 1800 -luvulla ei kivaa ole kaikin puolin ollutkaan. Kuitenkaan kukaan ei viitsisi nyt muuttaa niihin oloihin. Eikä pidäkään. Joka sukupolvi tekee korkeamman korkeimman tornin. Ja pelikoneillakin on grafiikkansa ja pyörityksensä ohella vain yksi suunta.

Ja näin sen pitääkin olla.

Tajusin, että olen vanhan maailman jäänne. Syynä on tietysti ateistien bussikampanja. Perinteisesti suomessa ollaan oltu hiljaa uskontoaiheista. Riitaa ei ole haastettu. Pidän siitä. Toki syynä on myös suhde tietoon.

Ennen jos joku väitti että sama näyttelijä oli joissain elokuvissa, ei alkuperäisiä välttämättä päässyt näkemään. Joten vaikka et uskonutkaan, oli kuitenkin jollain tavalla fiksua uskoa siihen että näin ehkä kuitenkin oli. Nykyisin kaksi sekuntia guugelia korjaa tilanteen. Ennen uskonnon kohdalla oltiin hiljaa, fundamentalisteille naurettiin. Paitsi jos oltiin pohjanmaalta, jolloin ei. Nykyisin kaksi sekuntia guugelia muuttaa tilanteen. Ja sitten onkin koko maa pohjanmaa.

Tätä kautta tämäkin blogi alkoi "ytimestä". Tuulimyllykirjeiden teemalla. Syitä miksi fundamentalistejen kanssa ei kannata tai edes tule keskustella. Olen yhä sitä mieltä että tässä on jotain hyvääkin.

Mitä huomasin bussikampanjassa. Tärkeimmät asiat oli se, että se oli maahantuotua. Mainos sanasta sanaan lainattua tavaraa briteistä. Tämä on toki kätevä testaustapa siihen miten eri maissa suhtaudutaan sananvapauteen. Sama sisältö kun kertoo että erot johtuvat muista asioista.

Toinen asia olivat muslimit. Pahimmat fundamentalistit ja muslimit vastustivat ateistien bussikampanjaa kiivaasti. Normiuskovat olivat hiljaa. Ja mikähän tässä oli syynä? Kenties se, että hekin elävät tavallani vielä menneessä. He ovat tottuneet hiljaisuuteen, lupaan vaan olla. Nyt kaksi sekuntia guugelia muuttaa kaiken. Pitää alkaa "keskustelemaan". Ja se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "riitely". Ateistit tuntuvat olevan innoissaan. Minä en.

Tämä kampanja oli kuitenkin eräällä tavalla hyvä. Bussikampanjassa ei ollut sitä vanhaa tylsää ateismia, jossa ateismi kuvataan vastustamisena. Toki on muistettava että vallankumouksilla on ajettu hyvääkin. Spartacus vastusti (elokuvasta jota kukaan nuori tuskin muistaa, muistan) Roomalaista orjanpitoperinnettä, seurasi orjakapina. Ainakaan tavoite ei ollut läpeensä paha. Ja demokratiakin on ajettu monissa paikoin läpi vallankumouksen kautta. Systeemiä vastustaen. Kukaan ei kuitenkaan elä vastustamisesta.

Minäkin tänne blogiin kirjoittelin pitkin matkaa erilaisia kritiikkejä erilaisiin asioihin. Koin kirjoittaessa että ne olivat keinoja näyttää että "syy keskustelemattomuuteen ei ole se, että olisin tyhmä enkä välittäisi esim. tieteestä." Tai että en osaisi. Tai että ateismi olisi epärationaalista. Se vastasi eräisiin reagointipakkoihin, jotka normaalisti seurasivat tuulimyllykirjeiden henkeä. Sillä tätä blogia on aina kirjoitettu sekä aktiivisesti että reaktiivisesti: Keksien ja toisien kommentteihin reagoiden. Onneksi älysin jättää sen taakse. Sillä mielestäni ateismia ei voida määrittää pelkän vastustamisen kautta. Ollakseen ateisti ei voi pistää "kumoa kaikki muut maailmankuvat". Eihän miltään muultakaan vaadita tätä.

Ateismin luonne ei minusta ole pakosti sama kuin kaiken muun vastustaminen. Ei edes kristinuskon tuhoaminen tai korvaaminen.

Ja toisaalta en halunnut tehdä mitään "yhtä yhdistävääkään".

Vaikka keskeinen teema ja tavoite on "yritys elää hyvä elämä", en ole laikaan käsitellyt sitä. Jotain olen sentään tehnyt juuri aivan oikein. Sillä mielestäni ateistien pitäisikin olla "kissojen paimentamista". Yksilöitä. Siinä missä vanhat kulttuurit käskevät asumaan savutorpassa, kun "ennenkin on eletty onnellisesti" (mikä on sinällään totta), en haluaisi tehdä tälläistä. En halua että tuleva sukupolvi, olipa siinä ateisteja tai uskovaisia, olisi jonkinlainen aatteiden "kloonien hyökkäys".

Viimeinen asia jonka halusin on se, että minä määräisin jonkun yleisen ateismin sisällön. Joku muukin käskyttäjä on tietysti paha. Mutta kaikista pahin olisi se, että se olisin juuri minä.

Ateistien bussikampanja on nostanut nautinnot, hedonismin. Kohta "Jumalaa ei (luultavasti) ole" on nostanut kaiken ytimeen keskustelussa. Toki se on se, joka erottaa uskonnon ja ateismin. Mutta siinä kampanjassa on myös se "Nauti elämästä." Ei ehkä huono ohje. Mutta se on kuitenkin ohje. "Hyvä elämä" ei minusta sisällä samanlaista ohjeistusta. Tässäkin kohden haluan tavallani takaisin nuotiotulien hiljaisuuteen, leikkimään sitä leikiä että jos pari sekuntua guugelia ei muuttaisi kaikkea. Sellaiseen kuvitteelliseen aikaan, jossa kahvinkeitosta puhiseminen riittää. Että Jeesusta ja "keskusteluriitelyä" ei tarvitse vetää kaikkeen.

Tästä taas päästään tietenkin siihen, että kaikki muut ovat tuntuneet pysyvän kärryillä. Vaikka busikampanjoita ei edes ollut kun tämän rustaamisen aloitin. Kaikki tuntuvat ymmärtävän että "ateismi on tuota". Ja tämä ei ole sitä. Siksi toistuvasti ja koko ajan olen joutunut joko selittämään että miksi en pilkkaa normaalia uskontoa, vaan keskityn uskonnon äärimuotoihin.

Kun en halua neuvoa miten pitää elää, enkä halua keskittyä "kaiken vastustamiseen", jää jäljelle vain äärimuodot ja niiden moittiminen. Ne toki näkyvät ja ovat tätä kautta merkittäviä ja sopivat koko blogin teemaan, kokonaisuutena. Mutta se näyttää ulos päin aika pahalta. Että usko latistetaan äärifundamentalismiin, eikä ateismin positiivista sisältöä kirjata, jolloin sitä ei varmaan ole mietittykään. Ja muita tämänkaltaisia mietteitä voi lukijalle tulla.

Silloin lukija ei voi tajuta että kyse ei ole vallankumouksesta vaan rauhasta. Ei informaatiosta vaan hiljaisuudesta. Ei "keskusteluriitelystä", vaan siitä että elää hyvän elämän miten sitten tekeekin. Ei yrityksestä kopioida oma perinteinen talo, vaan antaa muiden rakentaa korkeammat tornit. Tämän seurauksena olen jopa turhautunut. Että onko kielellinen taito niin huono että kukaan ei ymmärrä. (No kuka voisi sanoa että täysin toista ymmärtää missään. Mutta kai ny jokin tolkku ja roti o.)

Tämän vuoksi olen päätynyt provoilemaan. Ensimmäinen reagointi on vinoilu, testi että kestääkö pinna. Mitä löytyy kun pintaa raaputtaa. Tämä taas on "mukaan menemistä". Sitä että nostaa kinan ensimmäiseksi välineeksi. Tavallaan tämä on tietysti järkevää, koska ennenkin on talon rauhaa puolustettu ampumalla naapurin nulikoiden pelotukseksi ilmaan haulikolla suolapateja. Ja tämän jälkeen rohkeimmat ja pahimmat raggarit on saanut laakin suolaa persuksille. Että "Rauthaa rajalle", perkele.

Ja tässä vaiheessa sitä tietysti kuulostaa armeijalta. Että aseilla rauhaa puolustamaan. Ehkä jopa luontevaa. Meinasinhan sitä työksi. Jäi, onneksi. Tämä taas on jotain tosi vanhakantaista. Jopa minun ikäpolvelle. Tai etenkin.

Haluaisin tietenkin sen rauhan, ja ajattelin että tämä on vain tälläinen vaihe. Ja tässä vaiheessa mieleeni tunki ajatus, että "jos olenkin vain edellä aikaani". Että suvaitsevaisuus ja hiljaisuus tulevat, kun islaminusko ja muut maastoutuvat kulttuuriin. Erilaisista tulee jokapäiväistä ja normaalia jolloin rauhoittuu. Sitten kaikki voisi taas antaa olla. Kuitenkin onneksi en ollut aivan niin kalkkeutunut että en olisi tajunnut sitä lakia, joka näyttää aina ja kaikkialla pätevän. Jos pidän itseäni "tulevaisuuden (kulttuuri)paradigman äänenkannattajana", olen todennäköisesti niin vanhoillinen, että edustan niin tiukkaa vähemmistöä, että sen suosioon saaminen vaatisi vallankumouksen. Siitä tiesin että olen vanha. Muut vaihtoehdot eivät ole uskottavia tai järkeviä.

Ateistin ei pidä tehdä itsestään korvaamatonta. Lohduttaudun sillä, että kaikki ovat tehneet virheitä. Ja maailma on aina ollut ensikertalaisten käsissä. Ja aina on pärjätty paremmin kuin edelliset sukupolvet. Se tietää vaan sitä että voi sitten aikana kupsahtaa rauhassa. Mualima pärjää, jopa paremmin.

Koirat Mehtaan menee.

Kyllähän me tiedämme arvon fundamentalistit. Heidän puheissaan kuulee usein sitä miten he ovat avomielisiä. He hakevat keskustelua. Ja Wedge -strategiakin on jotain joka ei ole kaikki mitä kreationismissa on. Ja että he eivät halua ajaa ateisteja pois, vaan olla tasapuolisia ja reiluja.

Mitä sanoo todellisuus? Jotain aivan muuta. Tasapuolisuus nostetaan esiin vain, jos siitä on heille itselleen etua. Muuten taas ateistejen vainoaminen on ykkössijalla suunnitelmissa.

Tästä hyvä esimerkki on kristillinen Illinois Family Institute. Se on kieltämässä Mehta -nimisen opettajan työtä sen vuoksi että hän on ateisti. Tällä on blogi. Ja hän on vieläpä niitä "ystävällisiä ateisteja", eikä niitä aggressiivisia.

Työ halutaan kieltää mielipiteiden kautta. Ei sen kautta mitä hän tekee töissään, vaan mitä mielipiteitä hän kirjoittaa nettiin vapaa -ajallaan. Perutelu on niinkin looginen kuin:

"He absolutely has a First Amendment right to promote any feckless, destructive, offensive, and immoral ideas he wants via his blog, but, as I mentioned in my earlier article, parents have the right not to have him as a teacher and a role model for their children."

Mehta ei siis edes riko mitään lakia. Kun puhutaan etiikasta, on hyvä muistaa että fundamentalistitahot puolustivat Freshwateria. Sitä, joka poltteli lapsiin ristejä. Näytön jälkeen kysymys kuuluukin, kannattavatko fundamentalistit etiikkaa vai uskoaan. Onko heillä ensisijassa ideologian saaminen Wedge -hengessä esiin vai avomielisyys? Vastaus ei ole vaikea.

Minusta teot puhuvat vahvemmin kuin valheellinen PR -puhe.

Huikeat voitot.

Tämän päivän Ilta~Sanomat kertoi että italiassa on valtava lottovoitto jaossa. Se on niin huima, että saksasta asti tulee lottoturisteja pelaamaan lottoa. Ja kortteja enemmän myydään lottokuponkeja. 139 miljoonaa kiinnostaa.

Arvonnan piti alun perin olla tänään, mutta sitä on siirretty pyhäpäivien vuoksi. Italialaiset katoliset piispat eivät ole tykänneet tästä siirrosta huolimatta lotosta. Domenico Sigalinin mukaan se on epäjumalien palvontaa, kun ihmiset kääntyvät rahan puoleen Jumalan sijasta.

Monet muutkin uskonmiehet pitävät sitä pahana: "Italian katoliset piispat ovat paheksuneet arvontaa ja sanoneet sen olevan moraalitonta ja lietsovan turhaa toivoa ihmisissä."

Minäkin olen järkyttynyt ahneista italialaisista. Sillä nyt ihmisten käytös selvästi rikkoo niitä oikeuksia joihin katolisella kirkolla on perinteisesti italiassa ollut yksityisoikeus.

Kuitenkin toisaalta lotonpelaajia ymmärtää. Itsekin valitsisin loton ennemmin kuin Jumalan. Sillä lotto luvataan jakaa harvalle, ja se menee harvalle. Siinä luvataan konkreettista rahaa ja siitä saadaan konkreettista rahaa. Kirkko sen sijaan lupaa monille, mutta ei ole varmaa että palkintoa menisi edes harvalle. Itse asiassa kirkko ei ole toistaiseksi todistanut että se on edes kykenevä jakamaan lupaamaansa palkontoa.

SM Jeesus.

Usein Jumala esitetään tärkeänä lohtuna vaikeuksissa. Että se poistaa murhetta. Tätä kautta päästäisiin siihen että Jeesuksen tarkoitus on murheen karkoitus.

En pidä näitä juttuja kovin järkevinä. Silllä eikö voida ajatella, että se samalla asettaa ruusuisia kuvitelmia elämästä, jotka sitten pettävät? Tämä tuskin lisää onnellisuutta.

Tämä korostuu tietysti ihmeparannuksia ja muita vastaavia asioita korostavissa uskonnoissa. On jopa näkemyksiä joiden mukaan kaikki sairaus on Saatanasta ja että Saatana on vain tyhjä kuori. Ja että ihmisen sairaus tätä kautta on vain sitä että hän ei ole "riittävästi uskossa". Niissähän asetetaan toivottomia odotuksia. Ja tarinat kasvattavat odotuksia. Voin vain kuvitella niitä jotka kuuntelevat toistuvasti paranemiskertomuksia ja jotka itse eivät ole kohdanneet samanlaista ihmettä, vaikka uskoa ja kärsivällisyyttä olisi tarjouttu. Kun taas toiset vaan "paranee kerrasta" ja vinoilee huonompiosaisilleen tämän jälkeen että "odottakaa riittävästi".

Moni sanoo että Jumala antaa asioille merkityksen. Eli siinä missä järki ja prosentit antavat selityksen, Jumala antaa tarkoituksen. Että vaikeuksia kohdatessakin löytää lohdun.

Tätä kautta ainakin minulle on sanottu että "tiedeusko ei tuo onnea", koska jos tiedetään että maanjäristyksiä tapahtuu vaikka yksi vuosikymmenessä, niin ihmisille ei voi vaan sanoa että "älkää olko surullisia, koska se tapahtuu niin harvoin". Kun ihmiset kuitenkin ovat surullisia siitä että se tapahtuu jossakin kuitenkin. Tässä on takana sellaista ajatusta, että "tiedeuskovan" on vaikeaa iloita onnettomuuksista.

Minusta onnettomuuksista ei pidä iloita. Ja surua ei aina vaan tarvitse turruttaa ja kätkeä. Maailman pahuus ei katoa sillä että sitä ei koe. Maailma ei muutu ruusuisemmaksi sillä että paha kielletään tai keksitään "pahan ongelmaan" joku kiertotie, joka selittää miksi afrikan lasten nälkään kuolema on Meidän Kaikkien Parhaaksi - eli keksii meille selityksen miksi Taivaassa ja Paratiisissakin tulee tapahtumaan tälläisiä ilmiöitä, "kaikkien parhaaksihan" ne on?

Uskovaisilla suru usein kääntyykin julistusinnoksi. Esimerkiksi ensimmäisistä kouluampumisista seurasi tulva, jossa julistajien silmistä ei paistanut suru tapahtumasta. Sen sijaan heidän silmissään oli ylenkatse ja ylimielisyys : Heillä on ratkaisu, ja syy oli siinä että ampuja oli erilainen kuin he itse.

Se, että ainoana selviää lento -onnettomuudesta, jossa kaikki muut kuolevat, ei ole hyvä syy rukoukseen. Uskovainen näkee tässä ilon paikan. Ihmepelastus. Jumalan ansiota! Kiitos kiitos Herra, että nuo kuolivat näyttääkseen minulle arvosi ja hyvyytesi!

Ja jos omainen kuolee, uskovainen näkee tässä juhlan paikan. Kuollut on päässyt parempaan paikkaan. Jos se paikka on niin paljon parempi, miksi Jumala haluaa meidän kärsivän täällä sen sijaan että kaikki tekisimme itsemurhan?

Kysymys: Viekö uskonto ihmisiltä kyvyn kokea negatiivisia tunteita? Sen sanotaan rikastavan ja lisäävän ihmisen kykyä olla muiden kanssa. Se kuitenkin näyttää enemmän joko turrutuslääkkeeltä tai sitten sadomasokistiselta systeemiltä.

Ken Ham "ovelana".

Ken Ham on kommentoinut ateisteja seuraavasti "obviously very angry at God and relishes in mocking Christianity - spending a lot of his time fighting against someone he doesn't believe exists!" Tässä on mukana monta virhettä, jotka saavat ihmettelemään koko hänen älykkyyttään.

Sillä ateisti ei taistele Jumalaa vastaan tai vihaa Jumalaa. Silloin hän ei olisi ateisti. Tietysti Ken Ham ja muut kumppanit vetävät toistuvasti tätä korttia. Mutta se johtuu siitä että he eivät suostu hyväksymään että joku ei usko. Tämä selittää reagoinnin esimerkiksi "Et usko Jumalaan? -et ole yksin" -kampanjan kohdalla.

Tosiasiassahan ateistit kyllä kritisoivat kristinuskoa paljonkin. Ja muita uskontoja. Syynä ei ole viha Jumalaa kohtaan. Se ei ole välttämättä edes vihaa uskontoa kohtaan. Tätä voi verrata niihin jotka vastustavat joulupukkia. Sillä tiedän että on ihmisiä, joiden mielestä joulupukki edustaa kaupallisuutta, ja tätä kautta vastemielisiä arvoja. Ja lisäksi kokevat sen olevan valehtelua lapsille. Siksi he voivat moittia joulupukin käyttöä. He voivat periaatteessa olla jopa aktiivisia. (Joskin harvalukuisia - luultavasti sen vuoksi että kadunkulmissa ei ole "joulupukisteja" jakamassa lappuja, joissa joulupukittomuuden ystävät tuomitaan pahaksi. Eikä nämä "joulupukistit" myöskään yleensä pyri vaikuttamaan, houkuttelemaan, manipuloimaan ja pakottamaan tai puuttumaan toisten elämään ja esimerkiksi toisten lastenkasvatukseen.) Vihaavatko he jotain aitoa partaveikkoa jonka olemassaoloon he eivät usko? Kuten ymmärrätte, vastaus on "kyllä" ja "ei". He uskovat joulupukkiin ilmiönä samaan tapaan kuin ateistit uskovat Jeesukseen tai Jumalaan ilmiönä, ja he vastustavat sen maallisia instituutioita ja sitä promotoivia. Mutta ei, he eivät vihaa mitään aktuaalista partamiestä. Koska eivät usko siihen.

Tämä juttu toistuu vuodesta toiseen. Näin yksinkertainen asia ei mene läpi. Mitä tämä kertoo Ken Hamin ja uskovaisten kyvystä ymmärtää asiaa, jota he ovat "älyllisesti kritisoimassa"? Ja jos asian sisältöä ei ymmärrä, eikö se samalla tarkoita että myös se kritiikki on huonolaatuista? Kun Ken Hamkin on vuosia pyörinyt asian ympärillä, ja tämän tason perusvirheitä tulee hänen suustaan, eikö se herätä mietintöjä siitä onko vika siinä että hän ei ymmärrä, vai siinä että hän ymmärtää mutta valehtelee tahallaan? Muita vaihtoehtoja ei juuri ole jäljellä. Pitäisi tehdä arvuutuskisa "Tyhmä" vai "Paha"?

Juoposta Herran hengestä juopuneeseen.

On tavattoma yleistä kuulla erilaisia parannuskertomuksia. Niissä kerrotaan miten ihmisellä on ollut huono elämä. Juhlia, alkoholismia, huumeita, saatananpalvontaa... Niistä on sitten eheydytty uskonnon avulla. Yleistä on että sanotaan että "luulin eläväni hyvää elämää, mutta olin onneton ja tyhjä".

Tässä yritetään olla kovin konkreettisia. Että uskonto vaikuttaa maailmassa. Se onkin minimivaatimus. Jeesus joka ei tiskaa astioita tai paranna auton alle murskautuneita siilejä tai tee muita vastaavia tekoja konkreettisesti ja toistuvasti ja todistettavasti on konkreettisesti ajatellen aika "turha juttu". Uskonnon on tarjottava muuta kuin lupailuja jotka toteutuvat "sitten joskus" ilman että niiden toteutumatta jäämistä voisi huomata. Tätä nämä tarinat kieltämättä tuovat.

Tämä on aika erikoinen, koska tässä ajatellaan että uskonto parantaa jotain. Mutta entä jos minä en tarvitse parantamista, koska minun elämässäni ei ole juhlia, alkoholismia, huumeita eikä saatananpalvontaa. Mistä uskonto muka parantaisi? Minulla ei ole mitään ongelmariippuvuutta, jonka vaihtaminen toiseen riippuvuuteen auttaisi konkreettisesti.

Eikö tämä hänen alkoholismi tai muu ongelmansa johdu ihan siitä että hän ei ole itse osannut olla ateisti. Mikä hän on sanomaan että minun ateismini on huonoa, kun kerran selvästi onnistun paremmin? Eikö se juuri todista sitä että ateismi ei ole sellaista mitä hän sanoo. Tästä voidaan vetää jopa sellaisia että kaikki se muukin höpinä jota "kokemuksieni mukaan ateistilla on" voikin koskea tätä "hänen ihmeateismiaan" joka on tosi erilaista kuin esim. "paahtoleivän ateismi". Ja nämäkin väitteet ovat tätä kautta vikaan osoitettuja jos niitä suunnataa minulle. (Kuten tehdään.)

Tuntuu että nämä tarinat kerrotaan lähinnä sen takia että ne merkitsevät kertojalle jotain. Mutta tässähän se, että henkilöllä on vakaumus tarkoittaisi että muiden olisi välitettävä ja otettava tosissaan tämä sisältö ja muututtava sen mukana? Mutta jos minä olen ateisti, eikö tämä vakaumus sitten tekisi samoja velvotteita uskovaisille?

Kristillinen massamurha.

USA:ssa tapahtui ammuskelu. Tämä ei tietenkään ole mikään uutinen, koska se on sama kuin mainostaisi että koira puree miestä. Murhaaja kuitenkin kirjoitti seuraavasti:

"Maybe soon, I will see God and Jesus. At least that is what I was told. Eternal life does NOT depend on works. If it did, we will all be in hell. Christ paid for EVERY sin, so how can I or you be judged BY GOD for a sin when the penalty was ALREADY paid. People judge but that does not matter. I was reading the Bible and The Integrity of God beginning yesterday, because soon I will see them."

Hän käytti kristillisiä perusteluja. Jeesuksen kohtaaminen. Ikuinen elämä perustuu armoon ja uskoon. Ja muuten kaikki saisivat Helvetin. Siksi hän ei joudu maksamaan synneistä, jotka Jeesus on jo maksanut.

En halua varsinaisesti vihjata että kristityt olisivat murhaajia. Tahdon kuitenkin muistuttaa niitä ystäviä, jotka Jokelan ja Kauhajoen yhteydessä kokivat "uskonnollista intoa" ja julistivat siitä miten "Luonnollinen valitsija" = kertoo evoluution ja ateismin olevan paha ja riskejä täynnä.

Sillä saman ajattelutavan pitäisi sitten koskea myös kristinuskoa. Armo ja luottamus Jeesukseen ovat molemmat tärkeitä kristillisyydessä. Moni kristitty tietysti on erimielinen armon rajoista, mutta niin moni ateistikin oli erimielinen Jokelan ampujan näkemysten rajoista. Eroa ei tässä kohden ole muuta kuin tulkinnan kautta. Ampuja oli selvästi kristitty ja perusteli asian itselleen - ainakin ääneen - nimen omaan kristillisillä perusteilla.

Tosiasiassa hullu kylä löytää perustelunsa, olipa sitten ateisti tai uskovainen. En siis väitä että "kaikki uskovat ovat pahoja", vaan että olemme vakaumuksestamme riippumatta yhtä hyviä. Paitsi tietysti että ateistien palstoilla tämä tasa -arvo on koko ajan mainittu, ja uskovaisten palstoilla taas pyritään mustamaalaamaan kaikki ateistit/darwinistit ja koko ideologia yksittäistapauksien kautta. Juuri sen verran parempia ateistit ovat. Mutta toki monet kristityt toimivat tässä kohdassa fiksusti ja monet ateistit typerästi.

Yritetään muistaa tämä?

Ihmelapset.

UskoToivoRakkaudessa keskusteltiin homoseksuaalien parisuhteen vihkimisestä ja siunaamisesta. Se on tällä hetkellä piispoilla puheen alla. (Eli ei mitään säädettyä. Aina oppii..)

Selvästi nousi esiin se, että "oikeaoppinen kristillisyys" kieltää homoseksuaalisuuden. Tässä nähdään miten vanhoillisia ja sortavia arvoja "oikeaollpisuus" edustaa. Tämä herättää kysymyksiä siitä onko kristittyjen moraali on siis yksinkertaisesti jäänyt jälkeen? Että se, mikä oli modernia ja vapauttavaa vielä 2000 vuotta sitten paimentolaisille ja orjille, ei ole sitä enää nykyään?

Kuitenkin otan esiin lainauksen:

"Raamatun sanan valossa voidaan sanoa, ettei homoseksuaalista suhdetta pidä vihkiä tai sen korviikkeena siunata. Lapsen oikeus isään ja äitiin on suurepi kuin homoseksuaalien oikeus vanhemmuuteen. Vaikka lapsia ei liitettäisi homoseksuaaliseen suhteeseen, niin tämä ei muuta kuitenkaan tätä asiaa toiseksi."

Hauskaa kun homoavioliitoissa puhutaan "lasten oikeudesta". Jos kyseessä on aito homoliitto, niin ainut keino olisi adoptio. Ja se taas ei synny mistä vaan. Toisaalta jos oikeus äitiin ja isään olisi aidosti niin iso, niin sitten kai yksinhuoltajuuskin pitäisi tuomita ehdottomasti. Eli avioero kiellettäisiin jos on lapsia jne. Aiheenahan oli, kuten lainauksesta selviää, avioliittoon vihkiminen. Ei adoptio.

Ja adoptio taas on sellainen aihe, että se ei kirkon valtaan enää kuulu. Jokin toinen uskonto voi sallia sen, joten yksi uskonto ei voi komennella demokratiassa oman vakaumuksen kautta kaikkien elämää.

Toki ymmärrän, että niinkin jokapäiväiseen asiaan kuin neitseestä syntymään uskovat voivat uskoa homosuhteiden tuottavan paljonkin lapsia. Mutta toisaalta toisaalta neitseestä syntymäkin oli Jumalan ihme, joten homoseksuaalisuutta syntinä pitävät tuskin uskovat että tämä homosuhteeseen putkahtelevat lapset olisivat kovinkaan todennäköisiä.

Toisaalta "lapsen oikeus isään ja äitiin" on aika erikoinen. Tuntuu että se on jokin keksitty oikeus. Lasten oikeus rakkauteen ja turvallisuuteen on ymmärrettävä, mutta tuntuu että kukaan muu kuin homoseksuaalista suhdetta kannattava ei tätä oikeutta ole kuullut. Se on siis pienen piirin keksintöä. Se on sama kuin minä sanoisin että ihmisellä on oikeus elää kuulematta ja näkemättä kristinuskosta mitään ja tämä oikeus estäisi esim. ristin kantamisen kaulassa ja ääneen Jeesuksen nimen lausumisen, kirkon rakentamisen...

Temppunahan tämä on mainio, koska voidaan puolustaa tätä itsekeksimää oikeutta sen sijaan että asiasta puhuttaisiin omalla nimellä. Sortona, vainona, kieltämisenä, halventamisena, kapeakatseisuutena....

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Valtionkirkon asiat ovat uskovaisten asioita - on yleinen asenne. Näin ei ole. Kirkko ei ole mikään "kansankirkko": Kaikki eivät ole sen jäseniä. Valtionkirkko se sen sijaan on, koska joka ikinen kansalainen - riippumatta siitä onko kirkon jäsen vai ei - tukee pakotetusti kirkon toimintaa. Yhteisöveroa rasahtaa kirkon tilille joka ikisestä maitopurkista. Valtionkirkkoa tukemattomille sallitaan vain kuolema.

Tätä kautta kirkko saa rahaa kaikilta. Tämä tekee sen asian käsittelystä aivan normaalin poliittisen asian. Sillä "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Jos ateistin raha kelpaa, niin kirkon olisi samalla pakko reagoida. Kirkko vertautuu tällöin täysin esimerkiksi sairaanhoitoon. Vertaus on siitä hyvä, että siitä maksavat nekin jotka eivät sitä satu tarvitsemaan.

Kun verorahoja menee johonkin toimintaan, se joutuu yleensä perustelemaan itsensä. Kuka vastustaa sairaanhoitoa? Käsi pystyyn ja tervetuloa arkadianmäelle. Laki sallii sen, että saat tehdä sinne mielenosoituksen. Ja voit käyttää argumenttina sitä että et käytä palveluja. Ja tätä pidettäisiin tässä tilanteessa argumenttina. Jonoa vaan ei ole, koska kaikki tietävät miksi sairaanhoito on hyvä asia. Eikä kukaan siksi vastusta sitä. Argumentit vakuuttavat ilmeisesti nekin jotka eivät koe tarvitsevansa julkista sairaalaa koskaan.

Tätä kautta valtionkirkon toiminnan kritisoiminen ei ole uskonnonvastustamista, se ei ole mitään ateismi -ilosanoman levittämistä. Se on meidän velvollisuutemme. Sillä tosiasiassa demokratia toimii sillä että verorahan käytöstäkin keskustellaan ja debatoidaan. Kun rahaa nyhdetään joka paikasta kirkolle, ei kyseessä ole uskontokeskustelu, vaan yhteisten varojen käytön kontrolli. Siksi kirkon pitäisi olla alistettu samanlaisille "vakaumussääntöjen seuraamiselle" kuin vaikkapa poliisit.

Poliisi ei saa jättää pidättämättä "kun ei tunnu siltä". Sillä hän on julkisia varoja käyttävä virkamies. Kirkko ei ole autonominen sisäpiiri, joka vain suoltaa rahaa ja hyvinvointia ympärilleen. Usein huomautetaan, että kirkko tekee hyvää. Levittää rahaa ja hyvinvointia ympärilleen ja ulkomaille asti. Mutta huomaamatta jää se, että tosiasiassa kirkko tekee sen jokaisen ihmisen rahoilla. Ilman yhteisöverorahoja, ateisteiltakin maitolitrasta nyhdettyjä, kirkko ei tekisi mitään. Ja ateistin verorahoja käytetään nyt siihenkin että naispappien työntekoa häiritään, sen oikeutuksesta kiistellään "että hei, saatko sä olla töissä. Että hiiteen yleinen mielipide, etenkin ateistejen. Heidän rooli on vaan suoltaa mukisematta rahaa että me saadaan kinata tästä asiasta". Ja tätä kutsutaan suvaitsevaisuudeksi. Ilmeisesti myös se on sitä "hyvää" jota kirkko tekee meidän kaikkien rahoilla.

Pappeja, virkamiehiä ja poliiseja.

Sandwalkissa esitettiin pastori, joka kieltäytyi vihkimästä homoseksuaaleja.. Syynä oli se, että se oli hänen uskonnollista vakaumustaan vastaan. Hänestä uskonnonvapaus salli hänen tehdä tämän kieltäytymisen. Tämä on jännittävä tilanne, koska hän samalla kielsi toisilta asioita oman vakaumuksensa pohjalta.

Mielestäni on selvää, että "asiakas on aina oikeassa". Kuten Moran sanoo: "You can't refuse to do your job because it conflicts with your personal prejudices." Tämä tarkoittaa sitä että kirkolla instituutiona on oikeus säätää säännöt. Työntekijöiden on seurattava niitä. Tämä tarkoittaa sitä että puljussa jokainen homo joko naitetaan tai ei naiteta.

Eikä ruveta tekemään mitään arpapeliä siitä, kuka pastori on paikalla. Sillä nyt homoseksuaalien naimisiinmeno riippuisi siitä miten ennakkoluuloisia pastoreita sattuu olemaan. Tämä ei ole tasa -arvoista. Toiset homot pääsevät helposti naimisiin kun toisille se vaatii enemmän töitä.

Kuvitellaan siis että olet poliisi, jonka ennakkoluulot kieltävät naisten toiminnan alalla. Tätä asennoitumista varmasti on ollut. Pitäisikö näiden poliisien saada vandalisoida työpaikkaa, voivatko he kieltäytyä tekemästä duunia samassa laitoksessa naisten kanssa? Entä jos olet armeijan kapiainen, jonka näkemyksen mukaan naiset eivät kuulu armeijaan ja joka kieltäytyy tämän vuoksi kouluttamasta kompanjaa jossa on yksikin nainen alokkaana? Entä jos olet poliisi, jonka mielestä kannabis pitäisi laillistaa, saako hän kieltäytyä sakottamasta hamppuveikkoja?

Yleinen järki sanoo, että ei. Heillä on kuitenkin myös oikeus mielipiteeseensä. Mutta he ovat virkamiehiä, tekemässä duunia. Siinä ei ennakkoluulot saisi vaikuttaa. Toki ne voivat käytännössä vaikuttaa, mutta tätä ei pitäisi sallia. Sille ei pitäisi hymistellä. Yleensä työpaikat suhtautuvat tälläisiin vakavasti. Puhuttelua ja asennekurssittamiskehotuksia tulee melko helposti. Mutta ei kirkkolaitoksessa.

Siellä suvaitsevaisuus näyttääkin olevan sitä, että suvaitaan ennakkoluuloja. Ehkä sen vuoksi että uskonto = ennakkoluulo? Uskonto ytimessään olisi laitos, joka olisi sisäänpäin lämpiävä ja omia selkään paukuttava? Laitos joka asettaa muut alemmas, huonommiksi ja pahemmiksi? En haluaisi että näin on. Enkä näe sitä pakkona.