Kristinuskossa tärkeää on käännyttää toisia. He itse eivät koe tilannetta toisia kiusaavana. Esimerkiksi "Banaani" Comfort on sanonut että ateistit ovat väärässä kun luulevat että kristityt loukkaavat. Hehän vain pelastavat. Kristityt eivät ole susia lampaiden vaatteissa valmiina puremaan ja herjaamaan. Hehän vain haluavat tarjota taivaspaikkaa.
Samaan aikaan sama henkilö tietysti kykenee tekemään "Kristitynspottauspelin", jossa kristitty tunnistetaan sillä että siinä on positiivisia piirteitä. Muut ovat jollain tavalla korneja ja negatiivisesti väritettyjä. Tämä ei ole ilmeisesti kristityistä pilkkaa, vaan tosiasioiden kertomista.
Tässä kohden ei ole tarpeen muistuttaa vanhoista. Eli esimerkiksi siitä miten ristiretkien aikaan kun kristityt astuivat Jerusalemiin he tappoivat paikalliset, olivatpa he muslimeja tai eivät. Muslimit taas kaupungin takaisinvalloituksen yhteydessä eivät tehneet sitä.
Takana on nimittäin syvempi asennevamma.
Koko kristittyjen pelastussysteemi on rakennettu tiettyjen oletusten varaan. Pelastustarve on rakennettu heidän oman ideologiansa sisältä ja sitä sovelletaan kaikkiin. Tämä on jotain, jota ei voi vain ohittaa. Sillä nämä oletukset ovat herjaavia. Kristitty on pelastamassa vain koska hän on määrittänyt itsensä ideologian kautta paremmaksi ja muut saastaksi joka ansaitsee ja saa Helvetintuomion. Kaikille ei ole jaettu tätä roolia. Tätä kautta koko pelastaja - pelastettava -asetelma on pelastajan egon varaan rakennettu strategia. Hänen oma ideologiansa antaa hänelle ylilyönti ja valta -aseman.
Tämä on juuri samaa mitä puritaanit tekivät Salemissa. Hehän polttivat noitia koska he olettivat että heillä on tieto koska heillä on ideologia. Noitien sielun katsottiin pelasuvan kun noidat poltetaan ja murskataan. Heillä ei ollut empiiristä tietoa asiasta, vaan koko juttu tuli luottamuksesta omaan ideologiaan.
Tätä kautta on selvää että "heikot jäät" -argumentointi ei oikeasti toimi. Ei ole mitään väliä millä tekosyillä toisia kiusaa. Itse asiassa on hyvin helppoa oikeuttaa aivan mikä tahansa toisen ihmisen kiusaaminen, ärsyttäminen, piinaaminen ja ideologiseen ja moraaliseen ylemmyysasemaan asettaminen vain määrittelemällä siihen sopiva ideologia.
Voin esimerkiksi sanoa että minulla on uskonto, jonka mukaan ihmiset kituvat ja ovat moraalittomia niin kauan kuin he eivät maksa minulle rahaa. Voin jopa keksiä uskonnon, jossa periaate on se, että olen Pyhä ja ihmiset pelastuvat vain jos lyön heitä turpaan. Ja että pelastamistanikin tulee pyhiä joiden tulisi jatkaa tätä pelastustyötä. Tätä kautta voitaisiin saada paljon "hyvää tarkoittavia" ihmisiä jotka mätkisivät toisiaan.
Kristinuskon "hyväntahtoisuus" on itse asiassa vain sanonta "tiedän paremmin kuin sinä mitä sinä tarvitset". Se on joskus harmitonta, useimmiten vain ärsyttävää. Joskus harvoin se saa vaarallisia muotoja. En näe sille paikkaa enkä oikeutusta. Jos tämä on hyväntahtoisuutta, on vähintään mietittävä uudestaan onko hyväntahtoisuus aina positiivinen asia. Tai sitten on mietittävä onko kyseessä sittenkään hyväntahtoisuus, ehkä se onkin vain keksittyä ja näyteltyä hyväntahtoisuutta joka on oikeasti pahantahtoisuutta.
Ehkä lampailla onkin susitekohampaat.
tiistai 15. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti