tiistai 28. heinäkuuta 2009

Pappeja, virkamiehiä ja poliiseja.

Sandwalkissa esitettiin pastori, joka kieltäytyi vihkimästä homoseksuaaleja.. Syynä oli se, että se oli hänen uskonnollista vakaumustaan vastaan. Hänestä uskonnonvapaus salli hänen tehdä tämän kieltäytymisen. Tämä on jännittävä tilanne, koska hän samalla kielsi toisilta asioita oman vakaumuksensa pohjalta.

Mielestäni on selvää, että "asiakas on aina oikeassa". Kuten Moran sanoo: "You can't refuse to do your job because it conflicts with your personal prejudices." Tämä tarkoittaa sitä että kirkolla instituutiona on oikeus säätää säännöt. Työntekijöiden on seurattava niitä. Tämä tarkoittaa sitä että puljussa jokainen homo joko naitetaan tai ei naiteta.

Eikä ruveta tekemään mitään arpapeliä siitä, kuka pastori on paikalla. Sillä nyt homoseksuaalien naimisiinmeno riippuisi siitä miten ennakkoluuloisia pastoreita sattuu olemaan. Tämä ei ole tasa -arvoista. Toiset homot pääsevät helposti naimisiin kun toisille se vaatii enemmän töitä.

Kuvitellaan siis että olet poliisi, jonka ennakkoluulot kieltävät naisten toiminnan alalla. Tätä asennoitumista varmasti on ollut. Pitäisikö näiden poliisien saada vandalisoida työpaikkaa, voivatko he kieltäytyä tekemästä duunia samassa laitoksessa naisten kanssa? Entä jos olet armeijan kapiainen, jonka näkemyksen mukaan naiset eivät kuulu armeijaan ja joka kieltäytyy tämän vuoksi kouluttamasta kompanjaa jossa on yksikin nainen alokkaana? Entä jos olet poliisi, jonka mielestä kannabis pitäisi laillistaa, saako hän kieltäytyä sakottamasta hamppuveikkoja?

Yleinen järki sanoo, että ei. Heillä on kuitenkin myös oikeus mielipiteeseensä. Mutta he ovat virkamiehiä, tekemässä duunia. Siinä ei ennakkoluulot saisi vaikuttaa. Toki ne voivat käytännössä vaikuttaa, mutta tätä ei pitäisi sallia. Sille ei pitäisi hymistellä. Yleensä työpaikat suhtautuvat tälläisiin vakavasti. Puhuttelua ja asennekurssittamiskehotuksia tulee melko helposti. Mutta ei kirkkolaitoksessa.

Siellä suvaitsevaisuus näyttääkin olevan sitä, että suvaitaan ennakkoluuloja. Ehkä sen vuoksi että uskonto = ennakkoluulo? Uskonto ytimessään olisi laitos, joka olisi sisäänpäin lämpiävä ja omia selkään paukuttava? Laitos joka asettaa muut alemmas, huonommiksi ja pahemmiksi? En haluaisi että näin on. Enkä näe sitä pakkona.

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ei kai homoseksuaalien vihkimisessä ole mitään ongelmaa jos ne ovat eri sukupuolta.

Lisäksi maistraatissa voi myös samaa sukupuolta olevat mennä vihille.

Nythän kirkosta eronneet ateistitkin voivat liittyä helposti kirkkoon http://www.liitykirkkoon.fi sivuston kautta jos haluavat vahvistaa avioliittonsa jumalanpalveluksessa.

paahtoleipä kirjoitti...

"Ei kai homoseksuaalien vihkimisessä ole mitään ongelmaa jos ne ovat eri sukupuolta."

Ei, mutta "homoavioliitto" on yleisesti oletuksena samaa sukupuolta olevien kesken. Että sukkanuken täytyy lapsellisesti saivarrella. Tosiasiassa kun homoavioliitot on lailla sallittua, niistä kieltäytymisen papilta pitäisi olla samalla laitonta. Virkamiesvertauksen kautta.

Mutta tosiasiassahan papeilla onkin erioikeudet. Toiset ideologiat saavat etuasemaa ja edgeä: Se mikä muilta olisi kaameaa rasismia ja syrjintää on uskovaisilta OK. Tämä ei ole reilua tai aatteenvapautta. Tämä on kuitenkin tosiasia. Ja tässä yhteiskunnassa me elämme, valitettavasti. Uskovan on hyvä ylpeillä sieltä epäreilusta ja epätasa -arvoisesta asemastaan.

"Lisäksi maistraatissa voi myös samaa sukupuolta olevat mennä vihille."

Voi, mutta jos se homo haluaakin kirkkohäät? Miten toimii kirkko? Salliiko se papin mielivallan vai noudattaako lakia? Käsittääkseni homoseksuaalejen avioliittoon vihkimistä suoritetaan, siihen vaan liittyy ihme asenteita.

"Nythän kirkosta eronneet ateistitkin voivat liittyä helposti kirkkoon http://www.liitykirkkoon.fi sivuston kautta jos haluavat vahvistaa avioliittonsa jumalanpalveluksessa."

Ai, ne vahvistetaan jumalanpalveluksessa, eikö niissä ole erityiset erillistilaisuudet. Jos ateisti on homoseksuaali, saako homohäät jos liittyy kirkkoon? Toki suosittelen kaikille kirkkoa vihaaville strategiaa "otetaan rahat pois". Eli liitytään häiden vuoksi, ja sitten erotaan taas. Näin kirkko tekee palveluja mutta ei saa rahaa. Itse en tälläinen ole.

Minusta jos haluaa kirkkohäät, niin kannattaa miettiä onko ateisti. Ja jos ei, niin siihen kirkkoon on OK liittyä.

PS: Kommentoija jätti kirkon sisäiset naispappivainot kommentoimatta. Muutenkin näyttää siltä että teksti on luettu, mutta ei ymmärretty. Koko "argumentti" on jäänyt huomaamatta.

Ilmeisesti niin vahvassa on kuva papista muuna kuin työntekijänä ja kirkosta jonain laitoksena jolla on erioikeudet polkea ihmisoikeuksia. Papin työ EI ole mikään "teen mitä huvittaa" -homma. Tai jos on, niin sitten pitää kirkon vaan suvaita jäsenkato. Eikä itkeä että eroajat ovat pahoja.

Unknown kirjoitti...

Suomessa ei ole kirkollista homojen vihkimistä lainsäädännössä eikä sille kaavaa. Ne yksittäiset tapaukset ovat olleet lähinnä kodinsiunauksia, eli pari käy ensin maistraatissa.

Jokainen kirkollinen vihkiminen on jumalanpalvelus.

paahtoleipä kirjoitti...

"Suomessa ei ole kirkollista homojen vihkimistä lainsäädännössä eikä sille kaavaa. Ne yksittäiset tapaukset ovat olleet lähinnä kodinsiunauksia, eli pari käy ensin maistraatissa."

Sitten tilanne pitää muuttaa. Sen täytyy olla joko niin että kaikki homot saavat vihkimisen missä sitten saavatkin. Tai eivät saa. Ja papilla ei ole mihinkään vakaumusmielivaltaan lupaa. Olipa aiheena homot tai naispapit.

Kiitos kuitenkin täsmennyksestä!

paahtoleipä kirjoitti...

Homoseksuaalisuuskysymyksessä hauskaluus on siinä, seurataanko moraalia vai Raamattua.

Uskonto kieltänee homoseksuaalejen kaiken oikeuden. Homous on Raamatussa ehdottoman eikristillistä. Samoin kuin kaikki muut uskonnot on paha asia. Homoseksuaalisuus on siis ikään kuin vakaumuskysymykseen rinnastettava.

Moraalikäsitykset taas sanoo että olisi uskonnon, aatteen ja seksuaalisuuden vapaus. Saisi valita oman puolisonsa. Tätä kautta vastakkain on selvästi se, että Raamatun ohjeet on "aikanse eläneitä", ja edustavat nykymaailmassa lähtien vain sortoa. Ne asiat, joissa ollaan samaa mieltä, ollaan muutenkin, ja ne joissa Raamatun kanta muuttaa "yleistä käsitystä", ovat tälläisiä rajoituksia. Keillä on oikeus rakastaa, mihin on oikeus uskoa jne.