UskoToivoRakkaudessa keskusteltiin homoseksuaalien parisuhteen vihkimisestä ja siunaamisesta. Se on tällä hetkellä piispoilla puheen alla. (Eli ei mitään säädettyä. Aina oppii..)
Selvästi nousi esiin se, että "oikeaoppinen kristillisyys" kieltää homoseksuaalisuuden. Tässä nähdään miten vanhoillisia ja sortavia arvoja "oikeaollpisuus" edustaa. Tämä herättää kysymyksiä siitä onko kristittyjen moraali on siis yksinkertaisesti jäänyt jälkeen? Että se, mikä oli modernia ja vapauttavaa vielä 2000 vuotta sitten paimentolaisille ja orjille, ei ole sitä enää nykyään?
Kuitenkin otan esiin lainauksen:
"Raamatun sanan valossa voidaan sanoa, ettei homoseksuaalista suhdetta pidä vihkiä tai sen korviikkeena siunata. Lapsen oikeus isään ja äitiin on suurepi kuin homoseksuaalien oikeus vanhemmuuteen. Vaikka lapsia ei liitettäisi homoseksuaaliseen suhteeseen, niin tämä ei muuta kuitenkaan tätä asiaa toiseksi."
Hauskaa kun homoavioliitoissa puhutaan "lasten oikeudesta". Jos kyseessä on aito homoliitto, niin ainut keino olisi adoptio. Ja se taas ei synny mistä vaan. Toisaalta jos oikeus äitiin ja isään olisi aidosti niin iso, niin sitten kai yksinhuoltajuuskin pitäisi tuomita ehdottomasti. Eli avioero kiellettäisiin jos on lapsia jne. Aiheenahan oli, kuten lainauksesta selviää, avioliittoon vihkiminen. Ei adoptio.
Ja adoptio taas on sellainen aihe, että se ei kirkon valtaan enää kuulu. Jokin toinen uskonto voi sallia sen, joten yksi uskonto ei voi komennella demokratiassa oman vakaumuksen kautta kaikkien elämää.
Toki ymmärrän, että niinkin jokapäiväiseen asiaan kuin neitseestä syntymään uskovat voivat uskoa homosuhteiden tuottavan paljonkin lapsia. Mutta toisaalta toisaalta neitseestä syntymäkin oli Jumalan ihme, joten homoseksuaalisuutta syntinä pitävät tuskin uskovat että tämä homosuhteeseen putkahtelevat lapset olisivat kovinkaan todennäköisiä.
Toisaalta "lapsen oikeus isään ja äitiin" on aika erikoinen. Tuntuu että se on jokin keksitty oikeus. Lasten oikeus rakkauteen ja turvallisuuteen on ymmärrettävä, mutta tuntuu että kukaan muu kuin homoseksuaalista suhdetta kannattava ei tätä oikeutta ole kuullut. Se on siis pienen piirin keksintöä. Se on sama kuin minä sanoisin että ihmisellä on oikeus elää kuulematta ja näkemättä kristinuskosta mitään ja tämä oikeus estäisi esim. ristin kantamisen kaulassa ja ääneen Jeesuksen nimen lausumisen, kirkon rakentamisen...
Temppunahan tämä on mainio, koska voidaan puolustaa tätä itsekeksimää oikeutta sen sijaan että asiasta puhuttaisiin omalla nimellä. Sortona, vainona, kieltämisenä, halventamisena, kapeakatseisuutena....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Nettikeskustelut tai foorumit eivät ole välttämättä oikea paikka hakea tietoa, koska ne ovat, kuten varmasti olet huomannut, ääriryhmien keskustelijoiden provoilun paikkoja.
Kirkon parisuhde kanta on tälläinen, arkkipiispan näkemys:
"Se, että asian käsittely jatkuu, ei merkitse kuitenkaan sitä, että kirkossa olisimme ikään kuin ”sopimuksettomassa tilassa”. Otan esiin vain kaksi näkökohtaa, jotka kirkkohallitus esitti lausunnossaan parisuhdelakiehdotuksesta vuonna 1999.
Ensinnäkin ”kirkko pitää miehen ja naisen välistä avioliittoa seksuaalisuuden perusmallina”. Toiseksi ”kirkko pitää tärkeänä, että yhteiskunnassa ihmisten välisissä suhteissa toteutuu oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden vaatimus”. Kirkko onkin kannanotoissaan halunnut puolustaa samaa sukupuolta olevien parien aseman oikeudenmukaista järjestämistä yhteiskunnassa."
Myös naispappeuskeskustelu saa väärän kuvan kun lukee foorumeita, nimittäin ainakaan suomen vanhassa pääkaupungissa en ole huomannut sellaista kirkollisissa piireissä.
"Nettikeskustelut tai foorumit eivät ole välttämättä oikea paikka hakea tietoa, koska ne ovat, kuten varmasti olet huomannut, ääriryhmien keskustelijoiden provoilun paikkoja."
Eli tuota lausuntoa ei ole sanottu? Eli tuota esimerkiksi nostamaani ei käytetä riviuskovaisten toimesta? Että ateisti ei juuri näitä kohtaa joka paikassa?
Kun koko blogini yksi päähenki on siinä, että vastustetaan pääasiassa hihhuleita, ei uskontoa sinällään, tuntuu että tässä ikään kuin sanotaan että näkökantani on kielletty. Että käyttämäni tarkastelunäkökulma on kielletty.
Minusta se on olennainen. Juuri siitä ateisti joutuu käsittelemään uskontoa. Koska juuri sellaisena se tulee hänelle vastaan. Ateisti ei kohtaa "kirkon virallista juttua", vaan kaduilla ja internetissä häntä vastaan tulee irvikuva.
Se ei tee tätä irvikuvaa olemattomaksi tai vääräksi. Saati sellaiseksi että sitä ei saisi - tai suorastaan pitäisi - kritisoida.
Ja "Se, että asian käsittely jatkuu, ei merkitse kuitenkaan sitä, että kirkossa olisimme ikään kuin "sopimuksettomassa tilassa"." Niin, mitä se sitten muka oikein tarkoittaa?
Kirkko kiistelee sisäisesti asiasta, se jakaa mielipiteitä. Eikä sillä silloin ole mitään siistiä kantaa asiasta. Ulos tämä näkyy juuri hajaannuksena.
"Myös naispappeuskeskustelu saa väärän kuvan kun lukee foorumeita, nimittäin ainakaan suomen vanhassa pääkaupungissa en ole huomannut sellaista kirkollisissa piireissä."
Elelemme sitten aivan eri uskovaisten piirien keskuudessa? Vai johtuuko "huomaamattomuus" kenties siitä että sukkanukke harjoittaa em. vainoa itse eikä siksi koe sitä vainoksi. Tai vielä pahempaa - ei ota aihetta esille, kissaa pöydälle, vaan pitää tilaa "dont ask dont tell" -tilassa, jolloin hän ei miehenä kohtaa sitä mitä naiset kohtaavat. Piilovaino ja asenteet eivät välttämättä näy kaikille.
Mutta on toki aika siistiä, että faktio nostaa esiin sen asian, jonka me tiedämme. Kirkko virallisesti mainostelee esimerkiksi "UskoToivoRakkautta". Kuitenkaan missään ei saisi ilmeisesti viitata siellä mainittuihin asioihin, koska ne ovat "provoilua". Onko UskoToivoRakkaus -kampanjan mainonta siis provoiluun tutustumiselle tärkeää?
Ainakin itse sain kuvan että kirkko yritti kovastikin antaa jokaisen tuoda mielipiteensä esiin. Nyt siellä niitä mainitaan, mutta ne ovatkin "provoilua".
Minusta esim. tekemäni lainaus tuskin on "provo", koska sanoja siihen itse uskoo. Etenkin uskontojen kohdalla "naurettavuus" ja se, että se heitetään vitsinä vain reaktioiden vuoksi, ei pidä paikkaansa.
Mikä siis on kirkon kanta tähän "provoiluun"? Kannustetaanko niihin ja nähdäänkö niissä arvoa? Vai ovatko ne vaan tyhmäilyä jota ylläpidetään jotta PR pysyy?
Vai onko kirkko epäonnistunut tavoitteissaan tuon paikan suhteen? Ja jos on, milloin se ollaan mahdollisesti sulkemassa?
Otin näköjään tuon provoilu sanan vähän liian vakavasti. Lähinnä tarkoitin sillä Suoli24 ja vastaavia foorumeja.
Minulla ei itsellä ole mitään naispappeja vastaan, voin käydä kuuntelemassa heidän saarnoja tai ehtoollisella. En ole tosiaankaan kuullut että täällä olisi luterilaisessa kirkossa naispappeus vastaisuutta tai ne jotka ovat vastaan pitävät livenä päänsä kiinni.
Lähetä kommentti